Epilogi: Hyvästi tältä erää!

 - Äiti, ei tarvitse itkeä! Siiri puhahti.

 - Tietenkin minä itken. Minun esikoiseni aloittaa tänään koulun, Bella vastasi kyynelehtien. Tuomas oli varta vasten ottanut tämän päivän vapaaksi töistä, että saisi olla läsnä tyttärensä tärkeänä päivänä.

 - Muista sitten kuunnella opettajaa ja kerrot sitten kaiken kun tulet kotiin, Bella sanoi ja kaappasi tyttärensä halaukseen.

- Joo, joo äiti.

 - Isälle kanssa hali, Tuomas sanoi ja kaappasi tytön Bellan sylistä.

- Älkää hössöttäkö. Minä olen jo iso tyttö.

- Vai olet? Tuomas hämmästeli.

 Oven sulkeuduttua Bella ja Tuomas istahtivat olohuoneen lattialle.

- Sinne meni, Bella nyyhkäisi.

- Minä olen vähän ajatellut. Nyt kun lapsetkin ovat jo tuon ikäisiä niin sinä voisit palata taas töihin.

- Niin, mutta ei ole mitään paikkaa mihin palata, Bella huokaisi.

- Minä tein itse asiassa vähän tiedusteluita ja Twinbrookin keskussairaalassa oltaisiin meistä kiinnostuneita, Tuomas vastasi ja virnisti.

- Twinbrookin! Oletko tosissasi?

- Kyllä.

 - Se olisi ihanaa. Takaisin kotiin, Bella huokaisi.

 - Minullakin on ikävä kotiseuduille, Tuomas lausui.

~

 Tuomaksen ja Bellan muutettua Juuso vihdoin kosi Annaa.

Ja Anna tietysti vastasi myöntävästi.

~

Eli tämä oli päätös osa tälle tarinalle, mutta hätä ei ole tämännäköinen.

Aloitan uuden itsenäisen tarinan, jonka päähenkilönä toimii Siiri! Eli Tuomasta, Bellaa, Jesperiä ja Siiriä tullaan vielä näkemään.

Jos joku ihmettelee syytä niin se on se, että Isla Paradiso kaatuilee minulla koko ajan ja taas oli muutto tiedossa... Ja se antoi minulle oivallisen syyn aloittaa uuden tarinan.

Uusi tarina on siis aivan itsenäinen ja uudetkin lukijat ovat tervetulleita :)

Uusi tarina sijaitsee osoitteessa:

http://pyyhikyyneleeni.blogspot.fi/

Vielä en ole ennättänyt prologia julkaista, mutta pian sekin sinne ilmestyy. Tavoitteenahan tietysti taas olisi tehdä tästä uudesta tarinasta yhtä pitkä kuin Family Whitestäkin.

Uusi tarina on nimeltään:

YOU AND ME, TOGETHER.


Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja kommentoijille :)
Toivon, että tulisitte myös seurailemaan Siirin elämää.

80. Tuttuja menneisyydestä

Lunta pyrytti taivaan täydeltä kun Anna tarpoi kohti Isla Paradison stylisti salonkia. Hän oli tunti sitten vienyt tavaransa hotelliin ja oli nyt matkalla kuvattavaksi. Kaikki hänen malli ystävänsä olivat ihmetelleet miksi hän itse suostui matkustamaan Isla Paradisoon parin hassun kuvan takia. Ei hän yleensä tekisikään näin, mutta samalla reissulla hän voisi käydä katsomassa siskoaan ja tämän lapsia.

Löytäessään salongin Anna oli reilut puolituntia myöhässä kun hän astui sisään.

- Toivon mukaan sinä olet Anna Sweeney? Salongin omistaja Cherry kysyi koppavasti.

- Kyllä olen. Anteeksi, että olen myöhässä, mutta en saanut taksia mistään tässä pyryssä joten jouduin kävelemään.

- Joo, joo. Tulehan sitten. Näytän sinulle missä voit vaihtaa vaatteet, Cherry töksäytti. Hän oli totisesti kyllästynyt myöhästeleviin malleihin ja näiden selityksiin.

- Tässä tämä nyt on. Ei varmasti yhtä iso mihin olet tottunut, mutta muuta meillä ei ole, Cherry jatkoi kitkerään sävyyn.

- Tämä on oikein hyvä, Anna vastasi nopeasti.

- No niin. Minä en voi valitettavasti jäädä seuraamaan kuvauksia koska tulit myöhässä ja minulla on kiire erään toisen projektin kanssa. Valokuvaaja osaa hommansa ja jos sinulla on jotain kysyttävää tähän liittyen hän osaa vastata.

- Niin ja sitten vielä. Nämä kaikki vaatteet täällä ovat poisto tavaraa, että jos pidät jostain niin senkun vain otat mukaasi, Cherry selosti suuvaahdoten.

- Enköhän minä pärjää. Olen tehnyt näitä hommia jo aika kauan ja milloin missäkin olosuhteissa, Anna naurahti.

- No niin. Minun tosiaan täytyy nyt lähteä, mutta kiitos kun matkustit tänne asti, ettei meidän täytynyt lähteä matkalle, Cherry selosti vielä ennen lähtöään.

Vaihdettuaan pikaisesti vaatteet Anna kiiruhti kuvaushuoneen puolelle. Siellä hänen sydämensä hypähti yhden lyönnin liian lujaa kun hän näki valokuvaajan.

Anna osasi lukea miehen kasvoilta milloin tämä tunnisti tämän.

Enempiä esittelyjä ei tarvittu. Mies nousi seisomaan ja käveli kameransa taakse.

- Eiköhän hoideta tämä sitten, mies murahti hämmentyneenä.

Hivenen kiusaantuneena Anna käveli kameran eteen. Yht' äkkiä häntä jännitti samalla tavalla kuin silloin kun hän oli ensimmäistä kertaa kuvattavana.

Juuso katsoi pitkään Annaa ennen kuin puhui.

- Luulisi ihan, että olet ensikertalainen. Kait sinä tiedät mitä sinulta odotetaan?

Anna mulkaisi vihaisesti Juusoa ja korjasi ryhtinsä. Hän loihti ison valkoisen hymyn kameralle.

- No aloitetaan sitten.

Anna koitti hokea itselleen olevansa ammattilainen, mutta miehen tiukan katseen alla hän tunsi itsensä aivan amatööriksi.

Mitä oli tapahtunut ennen niin itsevarmalle naiselle?

Uuvuttavan kuvaussession jälkeen Anna vaihtoi nopeasti omat vaatteet ylleen ja kiiruhti pois salongista.

Mutta hän ei ehtinyt kovinkaan pitkälle kun ovet hänen takanaan avautuivat.

- Hei, odota nyt vähän! hän kuuli Juuson sanovan.

Anna pysähtyi kun seinään. Juuso sulki salongin oven ja asteli hänen luokseen.

- Eikait sinulla nyt noin kiire ole? Juuso kysyi huolettomasti niin kuin ei mitään.

- Tuota, ööh, ei.

- Jos sinulla kerran ei ole kiire mihinkään niin olisitko lähtenyt kanssani kahville?

- Voisinhan minä vaikka lähteäkkin, Anna vastasi ja yritti samalla koota itsensä.

- Odota hetki niin lukitsen paikat ja soitan meille taksin, Juuso ilmoitti ja virnisti salaa mennessään sammuttamaan valoja kun Anna ei huomannut.

Juuso sai yllättävän nopeasti tilattua taksin paikalle ja sitä Anna ei voinut olla hämmästelemättä.

Kavuttuaan takapenkille istumaan hänen hämmästyksekseen Juuso teki samoin.

Juuso kertoi taksille osoitteen ja sitten he istuivat hiljaa molemmat takapenkillä.

Taksi kaartoi heidät sievän pienen kahvilan eteen. Kaivaessaan lompakkoaan taskusta Juuso muka vahingossa sipaisi hänen kättään samalla.

Kahvila oli ihastuttava. Anna istahti pöydän ääreen sillä välin kun mies meni tilaamaan heille juotavaa.

Kahvilan työntekijä ilmiselvästi tunnisti Annan malliksi, koska nainen tuijotti häntä niin pitkään.

- Kaakao kermavaahdolla, siitähän sinä pidit? Juuso totesi ja laski höyryävän kupin Annan käteen.

- Joo, kiitos, Anna vastasi ja tunsi itsensä jotenkin kömpelöksi.

- No kerrohan mitä sinulle kuuluu nykyään? Juuso aloitti keskustelun.

- Ööh. Ihan hyvää. Matkustelen paljon ja silleen.

- Vai niin, Juuso naurahti. Hän oli selvästi saanut Annan hämilleen.

- Sinusta on näemmä tullut aika kuuluisa, Juuso jatkoi keskustelua leppoisasti.

- Kait minusta sitten on, Anna huokaisi ja tunsi itsensä typeräksi.

- Sinäpä olet vähäsanainen nykyään vai jännittääkö sinua kenties seurassani?

- Mitä sitten vaikka jännittäisikin? Hyvänenaika sentään, siitä on yli kymmenen vuotta kun me olemme viimeksi nähneet! Anna puhahti.

- Yli kymmenen! Onko siitä tosiaan niin kauan? No johan meidän oli aikakin törmätä taas, Juuso virnisti.

- Kiitos tästä. Minun taitaa olla aika palata hotellille, Anna sanoi ja laski kaakaomukin pöydälle.

- Odota. Aiotko viipyä pitkäänkin täällä? Minä haluaisin viedä sinut syömään joku ilta.

Anna katsoi hölmistyneenä edessään istuvaa miestä.

- Miksi?

- Mitä miksi? No saanko viedä sinut syömään joku ilta? Juuso tivasi.

- Kait sinä sitten saat. Minun täytyy nyt mennä, Anna sanoi ja kirjoitti nopeasti puhelinnumeronsa servettiin ja ojensi sen miehelle.

---

- No kerro nyt. Jotain on selvästi tapahtunut? Bella tivasi kun Anna pyöri ympyrää huoneessa.

Anna pysähtyi ja loi katseensa ikkunasta ulos.

- Juuso asuu täällä Isla Paradisossa!

- Kuka ihmeen Juuso?

- No Juuso!

- Ai se Juuso.

- Eli? Bella jatkoi ja nousi ylös.

- Törmäsin häneen eilen! Hän oli valokuvaajana siellä mihin menin kuvaukseen, Anna huudahti.

- Jatka, Bella kehotti naurahtaen.

- No sitten hän pyysi minut kahville!

- Vai, että ihan kahville.

- Sitten hän kysyi voisiko viedä minut syömään!

- Ja sinä tietysti vastasit, että kyllä?

- Niin vastasinkin, Anna myönsi ja punastui.

- Että silleen. No sitten sinä menet syömään hänen kanssaan. Kuule mentäisiinkö puistoon kun sinä kerran olet täällä? Yksin on niin rasittavaa lähteä näiden ipanoiden kanssa, Bella sanoi ja hekotteli vielä Annalle.

- Älä naura yhtään, mutta mennään vain.

~ ~ ~

 - Jesperhän osaa pitää kiinni jo ihan itse! Milloin näistä naperoista on kasvanut näin isoja, Anna päivitteli siskolleen.

 - Sanoppa muuta, Bella naureskeli vieressä.
- Tämä pikkumies on kyllä ihan yli söpö, Anna naureskeli ja kaappasi pojan takaisin syliinsä.
- Onkohan yli söpö edes sana? Bella pohti naureskellen.

 - Siirillä on vessa hätä. Pärjäätkö hetken Jesperin kanssa jos me käydään tuolla? Bella kysyi.
- Tietenkin pärjään.

 Juuso oli tulossa lautailemaan puistoon kun kuuli tutun äänen vähän matkan päästä.

 Hän katsoi silmät suurina kun Anna piteli pientä lasta sylissään ja puheli tälle.

Anna näytti varsin onnelliselta pieni lapsi sylissään.

- Hei, Juuso tervehti Annaa kun pääsi tämän luokse.

- Ai hei. Sinäkin täällä, Anna vastasi epäröiden.

- Olin tulossa lautailemaan, mutta sitten huomasinkin sinut, Juuso sanoi ja katsoi mietteisenä pientä vaaleaa poikaa. Annallakin oli luonnostaan vaaleat hiukset, mies pohti.

- Sinulla onkin tälläinen pikkuinen mukanasi täällä? Mikäs hänen nimensä on?

- Tämä tässä on Jesper, Anna vastasi hämmentyneenä.

- Minkäs ikäinen hän on?

- Hän taitaa olla nytten vuoden ikäinen, Anna sanoi miettien.
- Taitaa? Eikö Anna muistanut oman lapsensa ikää? Juuso mietti kauhuissaan.

 Sitten hän kuuli edestäpäin pienen lapsen jutustelua ja käännähti.
Niinpä tietysti. Olipa hän tyhmä. Helpottunut tunne valtasi hänet kun hän tunnisti Annan siskon. Nämä lapset olivat siis Bellan eikä Annan!

 - Tervehdys, Bella sanoi kun löysi siskonsa Juuson seurasta.
- Terve sinullekkin, Juuso vastasi takaisin.

 - Olemmekin näköjäät eksyneet sinun kanssasi samaan kaupunkiin, Bella vitsaili Juusolle.
- Näin on näköjään päässyt tapahtumaan, Juuso naurahti.
- Haittaisiko sinua jos varastaisin siskosi täksi illaksi? Juuso esitti kysymyksen Bellalle.
- Ei sitten yhtään, Bella sanoi ja purskahti nauruun Annan järkyttyneelle ilmeelle.

 - Hetkinen nyt! Enhän minä voi sinua nyt yksin jättää, Anna alkoi selittelemään.
- Höpsis. Tuomas pääsee pian töistä ja voi tulla hakemaan minut ja lapset sitten.

 - Tilataan taksi niin jätämme sinut matkan varrelle, Juuso ennätti mukaan keskusteluun.

- No tehdään sitten niin. Minä asunkin aivan tässä lähellä, Bella vastasi ja vilkaisi närkästyneeseen siskoonsa.

 Jätettyään Bella lastensa kanssa kotiinsa he suuntasivat Juuson kotiin. Se sijaitsi erillisellä saarella joten taksin he joutuivat vielä vaihtamaan veneeseen.

- Sinä asutkin ihan merenrannalla, Anna hämmästeli heidän saavuttua perille.

 - Jeps. Tervetuloa matalaan majaani, Juuso vitsaili.

 - No ohhoh, Anna totesi kun näki Juuson valtavan television.

 - Onko sinulla jo nälkä? Juuso tiedusteli.

 - Vähäsen, Anna vastasi.

 Nähdessään Juuson jääkaapin Anna murahti.
- Syötkö sinä pelkkiä eineksiä?
- Käyn myös usein ravintolassa, Juuso virnisti.
- Pyh. Katsotaan mitä sinulta löytyy, Anna sanoi ja alkoi kaivella Juuson jääkaappia ja rupesi ruuanlaitto hommiin.

 - Sinäkö sitten aina teet ruuan itsellesi? Juuso hämmästeli.

 Anna kaatoi ruuat kattilaan ja vastasi.
- Minä teen aina silloin itse ruuan kun ehdin olla kotona. Työkeikoilla joudun liian usein syömään ravitolassa.

 Höpöteltyään hetken niitä näitä Anna poltti epähuomiossaan ruuan pohjaan.
- Sinä se tosiaan oletkin aikamoinen kokki, Juuso hörähti.

 - Se oli sinun vikasi! Anna sanoi ja naurahti.

- Ihan hyväähän tämä on, Juuso kehaisi kun he istuivat syömään.
- Ei tarvitse mielistellä. Maistanhan minä itsekkin, että tämä on ihan palanutta.
- No mitäs sanoisit jos katsoisimme jonkun leffan tähän vastapainoksi?
- Sopii, Anna sanoi helpottuneena ja siirsi lautasen kauemmaksi itsestään.

 Olohuoneessa Anna rohkaistui hieman ja istui aivan Juuson viereen.
- Kiitos kun kutsuit minut kylään.

 - Ilo on kokonaan minun puolellani, Juuso vastasi ja veti Annan syliinsä.

 Hämmennykseltään selvittyään Anna nojautui Juusoa vasten ja siinä he katselivat tovin vaitonaisena illan leffaputkea.

 Hiljaisuuden rikkoi se kun Anna tunsi yht' äkkiä Juuson huulet omillaan.

- Tämähän on melkein kuin ennen vanhaan, Juuso kuiskasi punastuneelle Annalle.
- Melkein, Anna hymyili.

~

Uusi osa vihdoin täällä.
Tämä käsitteli nyt vaihteeksi Annan elämää, mutta mitäs piditte tästä vaihtelusta?
Pian palaamme takaisin Bellan ja Tuomaksen pariin, mutta tätä kaksikkoa saatamme pian tavata uudelleen :D