***BELLA***
Päivät kuluivat viikkoihin. Minä ja Anna tutustuimme uudelleen toisiimme ja meistä tuli taas hyviä ystäviä niin kuin joskus lapsina.
Kaiken vapaa- aikani vietin Annan kanssa. Yleensä olimme jossain muualla kuin meillä.
Koska mitä lähemmäksi tulin Annan kanssa sitä kauemmaksi ajauduin Tuomaksesta.
Me riitelimme koko ajan.
- Et voi olla tosissasi! Hän saa olla meillä niin kauan kuin haluaa. Ethän sinä ikinä ole muualla kuin töissä! Meistä on jälleen tullut läheisiä, en todellakaan aio häätää häntä nyt pois! huusin raivoissani Tuomakselle.
- Se on ihan ok, että teistä on tullut läheisiä, mutta tarviiko hänen olla täällä? Hemmetti, hän on ollut jo yli kaksi viikkoa! Tuomas karjui takaisin.
- Mikä ongelma se on sinulle? Pian hänellä alkaa taas uusi projekti ja en näe häntä taas sataan vuoteen. Etkö voisi antaa tämän asian nyt olla?
- Ihan sama. Tehkää mitä lystäätte, Tuomas oli tuhahtanut.
Ja siitä meidän mykkäkoulumme oli alkanut.
***
***ANNA***
Tunnelma täällä on nykyään hyvin kireänä. Ruokapöydässäkään Tuomas ja Bella eivät puhahda sanaakaan toisilleen. Olen huolissani siskostani. Bella oli aina ennen meistä se iloinen ja positiivinen luonne, mutta nyt hän on kuin jääkalikka päivästä toiseen.
Bella nousi ensimmäisenä ruokapöydästä, mutta ei sanonut mitään.
Tuomas katsahti häneen, mutta ei sanonut tämäkään mitään.
Mitä ihmettä heidän välillään oli sattunut? Entiset parhaimmat ystävykset olivat kuin vihamiehiä omassa kodissaan.
Bella meni tiskaamaan astioita. Tuomas jätti lautasen tiskipöydälle ja lähti yläkertaan,
Kiltisti sanaakaan sanomatta Bella otti Tuomaksen lautasen ja tiskasi senkin. Miksi ihmeessä? Jos mies ei vaivautunut edes sanomaan hänelle sanaakaan?
Tuomas luultavasti meni yläkertaan tekemään töitä niin kuin aina kun hän oli kotona. He eivät paljoa Bellan kanssa viettäneet aikaa keskenään.
Kun Bella oli tiskannut siirryimme yläkerran parvekkeelle.
- Otatko drinkin? Bella kysyy.
- Voin mä ottaakin, vastaan.
Kunpa hän vain kertoisi minulle mikä hänellä on hätänä. Tiedän, etten ole ollut mikään vuosisadan paras sisko, mutta haluaisin auttaa häntä.
Istumme hiljaa baarijakkaroilla ja Bella kiskoo juomaa kurkkuunsa.
- Kerro minulle mitä on tapahtunut, sanon viimein kun hiljaisuus käy sietämättömäksi.
Bella luo väsyneen katseen minuun.
- Me olemme ajautuneet erillemme, Bella vastaa niin kuin se olisi ihan ok.
- Johtuuko se minusta? Olisiko parempi, että lähtisin? kysyn varovasti.
Bella luo katseen lasiinsa ja heiluttelee juomaa sen sisällä.
- Ei, älä lähde. Meillä nyt on vain jokin vaihe.
Enempää sisko ei siis aio kertoa. No en minä voi häntä pakottaakaan puhumaan.
- Jos haluat jutella niin tiedät, että voit puhua minulle. Ihan koska vaan ja mistä vaan, sanon sitten.
- Kiitos, Bella sanoo hiljaa.
- Mennään nukkumaan, Bella toteaa ja nousee.
***
***BELLA***
En voi sille mitään. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani kun olen suihkussa.
Tietenkin Anna on huomannut, että meillä on ongelmia Tuomaksen kanssa. Tiedän, että sisko tarkoittaa hyvää, mutta en millään jaksaisi puhua siitä aiheesta. Se saa minut niin väsyneeksi.
Minun pitää ryhdistäytyä. En halua, että Tuomas näkee minun itkeneen.
Kun olen kuivannut itseni pukeudun yövaatteisiin ja kasaan itseni ennen kuin astun ulos kylppäristä.
Tuomas on siirtynyt tietokoneelta lukemaan sänkyyn. Pahus. Toivoin, että hän istuisi tietsikalla myöhään, että saisin olla rauhassa.
Tuomas ei sano mitään kun istahdan sängylle. Oikeasti en edes muista, koska olemme viimeeksi puhuneet toisillemme. Siis todella puhuneet.
Vedän peiton korviini ja hautaan pään tyynyyn. Luulen, että jos Anna ei olisi täällä olisimme jo siinä pisteessä, että toinen meistä olisi siirtynyt vierashuoneeseen nukkumaan.
Kuulen kun Tuomas sulkee kirjan ja menee sammuttamaan valot.
***
Viikot kuluvat ja sama meno jatkuu. Tänään meillä on sattumalta sama työvuoro. Heräämme samaan aikaan ja puemme päällemme täydessä hiljaisuudessa.
Syksy on tullut ja vettä sataa koko ajan.
Ruokatauolla Tuomas hakee itselleen kahvia ja menee Waverlyn vastapäätä istumaan.
Siis ihan oikeasti, hän jättää minut yksin istumaan ja menee tuon kanssa juttelemaan!
Voin melkein tuntea kun suonet hyppivät otsallani.
- Onko sinulla jo loma suunnitelmia? Tuomas kysyy Waverlyltä, joka jää pian lomalle.
- Kiitos kysymästä. Lähden ylihuomenna viikoksi Ranskaan, Waverly höpöttää ja kertoo kaikki loma suunnitelmansa ja Tuomas nyökkäilee kiinnostuneena.
Ihan oikeasti. Ketä kiinnostaa?
Ärtyneenä nousen ja kävelen keittiön puolelle.
En pystynyt syömään ruokaani edes loppuun, koska en kestä heidän seuraansa. Tiedän, että henkilökohtaisten ongelmien ei pitäisi vaikuttaa työpaikalla, mutta hitto sentään!
Jynssään lautasen puhtaaksi ja marssin ulos taukotilasta Waverlyn tujottaessa minua ihmeissään. Tuomas ei luo edes katsettaan minuun.
Huomaan, että minulle on tullut peruutus, joten minulle ei ole nyt tulossa potilasta.
Hetken mielijohteesta rupean selailemaan eri lakifirmojen nettisivuja.
Tietämättä itsekkään mitä teen, näppäilen tietokoneen ruudulla olevan puhelinnumeron ja painan vihreää luuria.
- Bella Dono tässä...
***
***TUOMAS***
- Missä olet ollut? kysyn kun Bellan työvuoron olisi pitänyt loppua jo yli kaksi tuntia sitten.
Bella kävelee suoraan ohitseni ja länttää keittiönpöydälle jonkun paperin.
- Mikä tuo on? kysyn ummistaen silmäni koska päänsärky tekee tuloaan.
- Se on avioerohakemus.
- Haluatko sinä erota? kysyn typertyneenä.
~
Nyt mulla onkin kamala into tässä tarinassa :3
