69. Yliopisto taakse jää

Viimeinen vuosi yliopistolla lähti käyntiin. Aika oli mennyt hurjan nopeasti. Bella oli kokkaamassa keittiössä, koska kohta heille tulisi vieraita. He olivat kutsuneet kavereitaan kylään koska suurin osa oli lähtemässä työssäoppimaan. Voisi olla, että he näkisivät seuraavan kerran vasta valmistujaisissa.

Bella mietti, että he olivat olleet Tuomaksen kanssa jo monta vuotta naimisissa. Heidän suhteeseensa oli kuulunut niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin. Asuessaan yhdessä Bellalle oli selvinnyt, että he olivat Tuomaksen kanssa oikeastaan aika erilaisia, mutta siitä huolimatta Bella rakasti Tuomasta täydestä sydämestään.

Pian vieraitakin rupesi tulemaan. Ensimmäisten joukossa olivat Miranda ja Loreal. Miestä Bella ei tiennyt nimeltä.

Illan mittaan Bella havaisti, että Walter taisi olla kovin kiinnostunut Mirandasta.

Ainakun nainen ei huomannut, Walter loi tähän kaihoisia katseita.

Osa vieraista tuli vähän myöhempään. Ilmeisesti illan viimeisiltä luennoilta suoraan.

Yvonne oli myös Bellan iloksi tuonnut myös syötävää heidän pikku juhliinsa.

Valitettavasti kutsulle ilmestyi yleensä myös niitä, ketä sinne ei kaivattu.

Bella ja Loreal vaihoivat keskenään katseita kun heidän kurssiltaan eräs Waverly tuli tervehtimään heitä. Kumpikaan naisista ei pitänyt hänestä. Waverly ei ottanut heidän alaansa tosissaan. Kävi vain kursseilla koska ei tiennyt mitä muutakaan teksisi. Helppoahan se oli jos kerran oli rahaa mitä tuhlata huvikseen.

Heidän onnekseen Waverly siirtyi häiritsemän Tommya. Tommy nyökkäili vain vastaukseksi kun Waverly puhui hänelle.

- Mitä aiot yliopiston jälkeen? Waverly kysyi.

- Yritän löytää alan töitä, Tommy vastasi kohteliaasti.

- En ole kyllä ikinä nähnyt tuollaista asua kenelläkään, Bella sanoi ja pyöräytti silmiään.

- Älä muuta sano. Luulee vissiin, että saa miesten katseet kääntymään tuolla kumiasulla, Loreal naurahti.

Ilta sujui hyvin ja vierailla oli hauskaa.

- Miksi kutsuit hänet? Bella tivasi myöhemmin Tuomakselta.

- Älä nyt viitsi. Olisi ollut epäkohteliasta olla kutsumatta kun melkein kaikki muut oli kutsuttu, Tuomas sanoi puolustelevasti.

- Hän olisi voinnut olla se melkein kaikki muut, Bella jupisi.

- Älä viitsi. Etkai ole mustasukkainen, Tuomas kysyi ja veti Bellan tanssimaan kanssaan.

- Hänestä? No en tosiaan, Bella vastasi.

Waverly kurtisti kulmiaan kun Tuomas kietoi kätensä Bellan ympärille.

" Pyh, mitä hän näkee tuossa."

Waverlyn ärtymystä lisäsi, että sillä aikaa kun hän oli viemässä lautasta keittiöön Loreal oli varastanut hänen tanssikaverinsa.

Ja Tommy hymyili typerän näköisenä Lorealille. 

" Mikä noita miehiä oikein vaivasi? "

Ärtyneenä Waverly katseli iloisia tanssijoita.

- Pian tämä aika on ohi ja pääsemme muuttamaan omaan asuntoomme ja ostamaan sellaiset kalusteet joista itse pidämme, Tuomas sanoi sovittelevasti hieman äreälle Bellalle.

- Onneksi, Bella sanoi ja hymyili vihdoin miehelleen.

Walterkin oli vihdoin uskaltanut ottaa sen ratkaisevan askeleen ja pyytänyt Mirandaa tanssimaan.

- Miksemme ole koskaan aikaisemmin viettäneet aikaa keskenämme? Miranda kysyi Walterilta.

- En todellakaan tiedä, mutta kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa viettää? Walter kysyi varovasti.

 Miranda nyökkäsi ja hymyili pienesti Walterille.

- Katsohan. Walter on tainut löytää tiensä ystäväsi sydämeen, Tuomas virnisti Bellalle.

- Ai kenen? Bella ihmetteli.

- No Mirandan, Tuomas naurahti.

- Ihan tosi? Bella kysyi hämmentyneenä.

- Joo- o, Tuomas vastasi.

Kahdentoista jälkeen osa vieraista lähti kotia kohti, mutta muutamat vielä jäivät.

Bella nauroi Lorealin kanssa, koska Miranda tosiaan oli antanut sydämensä Walterille.

- No ootteko te nyt sitte kimpassa vai? Bella uteli ystävältään.

- Taidetaan me olla, Miranda hymähti.

- Sehän on tosi hieno juttu, Bella sanoi iloisena ystävänsä puolesta.

- Niin sitä pitää, Tuomas sanoi ja taputti Walteria olalle.

- Onko sulla nyt sitten jotain erityisiä tulevaisuuden suunnitelmia? Tuomas kiusasi ystäväänsä.

- Ehkä, Walter naurahti.

- Noni! Tuomas sanoi ja näytti peukkua.

 Seuraavana aamuna Tuomaksen vielä nukkuessa Bella siivoili edellisen illan likoja.

 Hän hinkkasi pitkään jämähtäneitä ruuantähteitä lautasista.

  No, olihan heillä ainakin ollut hauskaa.

 Bella hiipi pimeään makuuhuoneeseen ja katseli täyttä pyykkivuorta. Koska he olivat viimeeksi pesseet pyykkiä? Tai siis, koska hän oli pessyt viimeeksi pyykkiä?

  No ei auta. Pakko se olisi laittaa kone pyörimään jos he halusivat puhtaita vaatteita huomiseksi kouluun.

 Astuessaan vessaan Bella huomasi, että hana suihkutti vettä pitkin vessanlattiaa. No, voihan, Bella tuumi ärtyneenä.

 Tuomas saisi kyllä korjata sen pikemmiten, Bella ajatteli kaataessaan pyykkipulveria koneeseen.

 Mennessään takaisin makuuhuoneeseen Tuomas olikin jo herännyt.

- Vessan lavuaari on rikki. Voisitko mennä tekemään sille jotain? Bella kysäisi.

- Ai nytkö? Tuomas kysyi haukotellen.

- No niin. Kun muuten koko vessa on täynnä vettä, Bella vastasi.

 - Kait minä sitten menen, Tuomas huokaisi.

" Ihana herätys ", Tuomas tuumi kävellessään väsyneenä vessaan.

 " Juuri näin", Tuomas mietti silmät ristissä ja meni hakemaan jakoavaimen.

 - No korjataan sitten, hän puhisi rassatessaan hanaa ja vettä suihkutessa hänen kasvoilleen.

 " Viimeinkin ".

 Sillä valin kun Tuomas oli korjannut hanaa peskukone oli lopettanut pyörimisen.

 " Kun minä tässä nyt kerran olen, kait minä voin ne vaatteet sinne kuivausrumpuun laittaakin. "

Tovin Tuomas tutkaili kuivausrummun nappuloita ennenkuin älysi mistä pitää painaa.

 - Saitko korjattua sen vai pitääkö soittaa korjaajalle? Bella uteli kun Tuomas istahti hänen viereensä.

 - Korjattu on, Tuomas vastasi ja katsahti Bellaan.

 - Tule tänne, Tuomas sanoi ja veti Bellaa lähemmäksi.

- Mitä nyt? Bella naurahti.

 Tuomas painoi huulensa Bellan huulille ja sanoi:

- Minä haluaisin lapsia.

 Bella irrotti huulet Tuomaksesta.

- Me opiskelemme vielä.

- Valmistumiseen ei mene puolta vuottakaan, Tuomas sanoi ja katsoi Bellaa.

- Tuomas. Me ollaan puhuttu tästä jo. En minä halua vielä lapsia, Bella vastasi.

- Ei sitten, Tuomas huokaisi.

 Loppukevät menikin tiiviisti opiskellessa.

 Monena päivänä tuntien jälkeen Bella istui kirjastossa opiskelemassa kahden parhaan ystävänsä kanssa.

 Tuomas taas tuskaili päättötyön kanssa kotona.

Tuomaksen rehkiessä, Bella oli jo käytännön ihmisenä tehnyt sen.

 Ja niin siinä sitten kävi, että oli valmistujaisten aika.

- Ota nyt se kuva, Tuomas naurahti.

 - Joo, joo. Miten tätä käytetään? Waverly tuskaili.

 - Hymyilkäähän sitten, Waverly sanoi kyllästyneenä. Vihdoinkin hän pääsisi eroon tuosta joukosta.

 Illalla kaverukset päättivät lähteä pitämään vielä kerran porukalla hauskaa.

 He suuntasivat keilahalliin, koska melkein kaikki muut paikat olivat jo menneet kiinni.

 - No niin muru. Näytä mihin sä pystyt, Tuomas vinoili Bellalle.

 - Saatat yllättyä, Bella naurahti.

 - Ja täyskaato!

 Sitten vielä viimeinen kuva opiskelijoina ennen kotiin lähtöä.

 Sitten olikin aika jolloin kaverusten tiet erkanisivat.

 ~

Tää osa oli nyt vähän tämmönen, mutta haluun päästä jo mun ideoitten pariin! :)