68. Yhdessä asumisen koukeroita

 Häät olivat olleet erittäin pienet. Paikalla olivat vain Bellan vanhemmat ja Bellan huonekaveri Miranda. Tuomaksen vanhemmat eivät päässeet niin lyhyellä varoitusajalla matkustamaan Riverviewiin. Tuomaksen isä oli jollain työmatkalla ja Tuomaksen äiti ei halunnut lähteä ilman miestään.

 Ilta oli ollut satumainen. Tuomas oli hymyillyt lempeästi Bellalle.

 Ja Bella oli hymyillyt arasti Tuomakselle.

 - Oletko nyt aivan varma? Tuomas oli vitsaillut sormusta pujottaessaan.

 - No olen. Tänne se sormus nyt, Bella oli vastannut ja "vieraat" olivat purskahtaneet nauruun.

 Miranda oli ollut aivan äimänkäkenä kun hääkutsu oli tullut hänelle kotiin. Hän oli onnellinen ystävänsä puolesta vaikka häntä harmittikin kun menetti hyvän huonetoverin.

 Elisa taas oli pakahtamaisillaan onnesta kun hänen pikku tyttönsä asteli avioliiton satamaan.

 Vihdoin saatuaan sormuksen sormeensa Bella hymyili leveästi

 ja pujotti Tuomaksen sormeen nopeasti tämän sormuksen.

 Sitten he olivat

 mies ja vaimo.

 Muiden huokaillessa Tuomas oli painanut suudelman Bellan huulille.

Nyt se päivä oli vain kaunis muisto.

***

Tuomas oli saanut vuokrauksi heille asunnon läheltä yliopistoa. Se oli valmiiksi kalustettu joten heidän ei tarvinut ruveta vielä miettimään tavaroiden hankkimista.

 Tuomaksen lukiessa tenttikirjaa Bella selaili muotilehtiä lattialla. Hänen silmiinsä osui jotain josta hän järkyttyi.

 "Anna Sweeney, muotimaailman uusin tulokas, " lehti hehkutti.

 Bella ei ollut kuullut siskostaan pitkään aikaan yhtään mitään. Tämä ei ollut tullut edes hänen häihinsä. Hänestä tuntui pahalta saada tietää jonkun roskalehden sivuilta mitä Annalle kuului kun tämä ei vaivautunut itse kertomaan mitään.

 Lehdessä kerrottiin, että Anna olisi pian mallimaailman huipulla. Bella mietti, että näinkö helposti kaksosten välinen side pystyttäisiin katkaisemaan. Eikö Anna kaivannut häntä yhtään. Bellasta itsestään tuntui kun häneltä olisi kadonnut toinen puolikas. Ennen tätä Bella ei ollut miettinyt Annaa paljoakaan, mutta kun hän näki monen aukeaman jutun siskostaan Bellaan iski kamala ikävä.

Viimeinen kuva oli varsin rohkea ja Bella ihmetteli miten he olivatkin niin erilaisia.

Bella lämäytti lehden kiinni ja loi katseensa opiskelevaan Tuomakseen.

- Täällä on monen aukeaman juttu Annasta. Hän on joku malli nykyään, Bella sanoi katkerasti.

- Jostain kumman syystä en ole yllättynyt yhtään. No se sopii hänelle, Tuomas sanoi hiukan tylysti.

- Puhut nyt siskostani, Bella sanoi nousten nostamaan lehdet lattialta.

- Mutta tottahan se on, Tuomas vastasi.

- Joo. Ihan sama, Bella huokaisi ja marssi olohuoneeseen.

Hän lösähti sohvalle ja painoi telkkarin päälle. Häntä ärsytti kun kukaan ei ymmärtänyt häntä. Isä ja äiti eivät pitäneet yhteyttä siskoon oman ylpeytensä takia, mutta hitto soikoon Bella haluaisi kovasti nähdä Annan. Mutta eihän hän tiennyt edes miten saisi yhteyden Annaan. Anna oli katkaissut kaikki välit perheeseensä.

Hetken päästä makuuhuoneen ovi kävi ja Tuomas tuli olkkariin.

- Kuule Walter soitti ja me sovittiin, että mennään yhessä kattomaan jalkapalloo läheiseen bubiin. Eihän sulla oo mitään sitä vastaan? Tuomas sanoi kepeästi.

Bella nousi närkästyneenä sohvalta Tuomaksen tullessä häntä kohti.

- Taas. Etkö sä vasta eilen ollut? Bella sanoi happamasti.

- Joo, mut tänään on peli Bridgeport vastaan Twinbrook. Tuun yöks takas. Kylhän sä täällä pärjäät, Tuomas sanoi ja hymyili.

- Meen nyt, Tuomas sanoi ja suuteli Bellaa ja lähti.

Hölmistyneenä ja ärtyneenä Bella vain tuijotti ulko-ovea.

- Just, Bella sanoi puoliääneen.

Ärtyneenä Bella käveli keittiöön ja laittoi nuudelit mikroon.

Heillä meni Tuomaksen kanssa kyllä ihan hyvin, mutta alkuhuuman jälkeen Tuomas oli alkanut viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa ja Bella sai opiskella yksin kotona.

Ei siinä mitään. Kyllä Bellallakin oli kavereita, mutta silloin kun hän halusi tehdä jotain muuta kuin kökkiä kotona niin Tuomas valitti kun hän ei viettänyt hänen kanssaan aikaa. Ja Bella ei kyllä kehdannut monkua ketään kavereistaan kylään enää yhdeksän jälkeen illalla. Hän ei halunnut antaa aihetta sille, että joku luuli, että heidän nopeasti sitomansa avioliitto rakoilisi jo nyt. Monilla oli ollut siitä omat mielipiteet, kannattiko näin nuorena mennä naimisiin? Jos kerran rakasti toista niin miksei voisi mennä naimisiin nuorenakin? Bella oli pohtinut itsekseen.

Odottaessaan Tuomasta kotiin Bella koitti opetella ihmisen anatomiaa, mutta ei siintä tullut mitään kun hän vain varttui.

Turhautuneena hän marssi vessaan ja päätti mennä suihkuun.

Tulisi jo, Bella mietti suihkussa.

Astuttuaan vessasta häntä odotti yllätys. Tuomas oli tullut kotiin, mutta niin oli tullut Walterkin.

- Onhan ihan ok, että Walter jää yöksi? Tuomas kysyi Bellalta.

- Joo, mikäpä siinä. Mitä muuta hän olisi voinut sanoa, siinä tilanteessa.

- Hyvää yötä, Bella tuhahti ja marssi makuuhuoneeseen.

- Se tais suuttuu, Walter huomautti.

- Äh. Kyllä se kohta leppyy, Tuomas vastasi ja avasi telkkarin.

Telkkarista tuli vielä jalkapalloa ja pakkohan Tuomaksen oli jäädä sitä vielä seuraamaan hetkeksi.

- Tasapeli. Oli kyllä ihan surkee peli, Walter tuhahti.

- Niinpä. Mä meen nyt nukkuu. Sä voit nukkuu täs sohvalla, Tuomas sanoi ja nousi.

- Sammutanko valon? Tuomas kysyi.

- Joo sammuta vaan. Mäkin taidan käydä nukkumaan, Walter sanoi kun uutiset alkoivat pyöriä ruudulla.

- Öitä, Walter sanoi kun Tuomas meni makuuhuoneeseen.

Tuomaksen mennessä vaihtamaan vaatteita Bella oli vielä hereillä.

- Voisit ihan oikeesti joskus olla iltasinkin kotona, Bella valitti ja nousi vuoteelta.

- No oonhan mä. Mut pitäähän mun kavereitakin nähä, vaikka naimisiin meninkin, Tuomas sanoi.

- No en tarkottanu sitä. Sä vaan vietät kavereides kanssa enemmän aikaa kun kotona, Bella valitti Tuomakselle.

- Nyt kyllä liiottelet, Tuomas vastasi.

- Enhän. Ja silloin kun oot kotona myös sun kaveris on täällä, Bella jatkoi.

- Älä oo mustis mun kavereille jooko? Tuomas sanoi ja veti Bellan suudelmaan.

- Sä et ymmärrä. En mä oo mustis sun kavereille. Olis kiva joskus olla ihan kahestaan, Bella sanoi ja katsoi Tuomasta suoraan silmiin.

- No ollaan viikonloppuna kahestaan? Tuomas ehdotti.

- Lupaatko? Bella kysyi epäillen.

- Lupaan, lupaan.

Sänkyihin kömpiessään Tuomas aloitti:

- Kuule, sitten kun ollaan koulut käyty, meillä on vaikka kuinka paljon aikaa toisillemme.

- Sitten me käydään töissä, Bella huokaisi.

- Sitten me perustetaan perhe, Tuomas virnisti.

- Jossain vaiheessa. Mä aion myös käydä töissä, Bella sanoi ja painoi päänsä tyynyyn.

- Mä haluan lapsia, Tuomas kuiskasi Bellan korvaan.

- Mä en opiskele turhaan. Nukutaan nyt, Bella sanoi ja käänsi Tuomakselle kylkensä.

Aamulla herätyskellon soidessa molemmat olivat väsyneitä. Kumpikaan ei ollut nukkunut montaa tuntia koska Tuomas oli tullut vasta niin myöhään kotiin.

- Tänään mennään ajoissa kyllä nukkumaan, Bella haukotteli.

- Älä heti aloita, Tuomas sanoi haukotellen.

Sitten he pukeutuivat ja alkoivat tehdä koululle lähtöä.

Olkkari oli tyhjä. Walter oli ilmeisesti jo lähtenyt.

- Tuu nyt, ettei myöhästytä, Tuomas hoputti ovella.

- Koko ajan, Bella vastasi.

~

Tässä nyt vähän pariskunnan arkea :D