70. Sisko

 Bella ja Tuomas olivat nyt 26- vuotiaita. Tuomas oli kolme kuukautta sitten vihdoinkin ostanut heille oman asunnon. Tosin se sijaitsi Barnacle Bayssa. Syynä siihen oli se, että tältä kauniilta saarelta löytyi heille molemmille lääkärin paikat.

Bellan mielestä heidän uusi asuntonsa oli hiukan liian pröystäilevä, mutta mikäs siinä jos rahaa kerran oli. Tuomas hoiti heidän kaikki raha- asiansa ja siihen Bellalla ei hirveästi ollut mitään sanottavaa. Tuomas oli lainannut rahat isältään taloa varten.

 Sairaala oli vasta edellisenä vuonna rakennettu missä Tuomas ja Bella työskentelivät.

 Niinpä heillä riitti paljon töitä. Koska saarella oli toinenkin sairaala, molempiin sairaaloihin ei riittänyt tarpeeksi päteviä työntekijöitä. Tuomas ja Bella tekivät paljon töitä ja usein eri aikaan niinpä heille ei enää riittänyt paljoakaan aikaa toisilleen.

 Silloin kun Bella oli iltavuorossa, Tuomas oli usein aamu vuorossa. Näinpä he näkivät toisiaan usein vain työpaikan taukohuoneessa.

 Bellan epäonneksi Barnacle Bay olikin Waverlyn kotikaupunki. Ja näinpä iki-ihana Waverlykin oli heidän kanssaan samalla työpaikalla.

***

 - Millaisia oireita sinulla on? Bella kysyi edessään istuvalta nuorelta naiselta.

 - Minulla on kurkku ollut jo useamman päivän todella kipeä ja nieleminen sattuu, Viola kertoi käheällä äänellä.

 Tarkastettuaan naisen kurkun ja korvat Bella istahti takaisin pöytänsä ääreen.

- Sinulla on nielutulehdus. Laitan sinulle silti lähetteen vielä labraan. Voit mennä sinne heti kun olen kirjoittanut sinulle reseptin.

 - Mitenkäs tämä vaikuttaa laulamiseen kun meillä on illalla keikka bändini kanssa? Viola kysyi.

 - Minun on valitettavasti sanottava, ettei sinusta nyt oikein ole laulamaan. Sinun pitäisi pari päivää vältää turhaa puhumista ja levätä. Kirjoitan sinulle sairaslomaa kolmeksi päiväksi. Jos se ei siihen mennessä ole helpottanut tule uudelleen käymään, Bella selitti.

 - No eihän sille sitten mahda mitään, nainen sanoi harmissaan.

***

 Seuraavana päivänä Bella siivosi miehensä vaatteita ympäri taloa.

" Tuomas ei taida tietää mikä on pyykkikori tai pesukone," Bella manasi mielessään.

 Siivottuaan pyykit pyykkikoriin Bella huokaisi. Koska tästä oli tullut tälläistä? Tuomas ja Bella olivat hitaasti lipuneet kauemmaksi toisistaan. Silloinkun hänellä oli vapaata niin Tuomas oli töissä ja toisinpäin. Tuomaskin oli ajat sitten lopettanut jauhamisen lapsista. Sekin häiritsi häntä. Ei Bella niitä lapsia vielä halunnutkaan. Hän halusi ensin tehdä töitä ja vasta sitten hankkia lapsia, mutta häntä häiristi se, että Tuomas ei enää kysellyt asiasta. Tuomashan oli koko heidän avioliittonsa ajan puhunut lasten hankkimisesta, mutta enää hänkään ei maininnut siitä ikinä. Eikö Tuomas enää halunnut lapsia? Oliko tämä kyllästynyt häneen? Tälläiset asiat pyörivät Bellan mielessä nykyään koko ajan.

 Turhautuneena Bella käveli olohuoneeseen ja päätti katsella telkkaria ennen ruuanlaittoa.

Heidän telkkarinsakin oli turhan iso. Eiväthän he ikinä edes ehtineet katsella sitä.

 Mutta Tuomas halusi, että heidän elämänsä oli täydellistä. Ainakin ulkoisesti. Vasta viime aikoina Bella oli ruvennut miettimään, että heidän perheensäkin olivat niin erilaisia. Tuomaksen äiti oli aina ollut  kotiäiti ja isä oli heillä hankkinut elannon. Bellan kotona taas isä oli antanut äidin käydä töissä jos tämä sitä halusi.

 Bellalle oli pikku hiljaa hiipinyt sellainen ajatus päähän, että Tuomas halusi hänestäkin pienen kotivaimon. Tuomaksen epäonneksi Bellalla oli omatkin aivot.

 Päänsäryn alkaessa jomottaa Bellan ohimoa Bella päätti, että oli aika ruveta kokkaamaan ennenkuin Tuomas tulisi kotiin töistä.

 Bella ei jaksanut kuunnella sitä valitusta jos hän ei ollut ruokaa tehnyt.

Spagettikastike saisi nyt kelvata Tuomakselle. Hän ei nyt jaksanut ruveta kokkailemaan sen suurempia. Juuri kun Bella oli aikeissa ruveta lämmittämään kastiketta hänen puhelimensa rupesi soimaan.

Bella siirsi kastikkeen sivuun ja katsoi näyttöä. Tuomas.

 - Haloo, Bella vastasi.

- Ethän ehtinyt vielä aloittaa ruuan laittoa? Mulla menee vielä ainakin tunti täällä, Tuomas sanoi puhelimeen.

- Joo, en ehtiny. Nähääkö me ennenku mulla alkaa työt? Bella kysyi ärtyneenä.

- Mä yritän ehtii, mut nyt pitää jatkaa töitä. Moikka, Tuomas sanoi ja sulki puhelimen.

 - Jaa, ihan sama, Bella puhisi itsekseen ja meni lämmittämään itselleen ruokaa.

 Epähuomiossaan Bella poltti koko ruuan pohjaan.

- No niin just. Juuri näin.

 Bella jätti palaneen ruuan jäähtymään tiskipöydälle ja kaatoi itselleen jogurttia ja muroja.

Istuessaan pöytään Bella huomasi, että Tuomas oli jättänyt aamuisen lautasensa pöytään.

 " En kyllä kokkaa toista kertaa. Syököön jotain jämiä kun tulee, " Bella ajatteli.

 Kiukkuisena hän sitten tiskasi omansa, sekä Tuomaksen lautasen.

Ja viskasi palaneen ruuan samalla roskiin.

 Siivottuaan keittiön Bella torkahti sohvalle eikä kuullut kun ulko- ovi kävi.

 - Meinasitko koko illan nukkua? Tuomas kysyi kepeästi.

 - No en, Bella vastasi ja nousi unenpöpperössä istumaan.

 - Teitkö mitään ruokaa? Tuomas kysyi haukottelevalta Bellalta.

 - En tehny. Kato jääkaappista jotain, Bella vastasi haukotellen. Eikä viitsinyt kertoa, että ruoka paloi pohjaan.

 - Mitä sä oot täällä koko päivän sitten tehny? Tuomas kysyi hieman näreissään.

 - En luultavasti mitään, Bella tiuskaisi ja jätti kertomatta, että oli siivonnut Tuomaksen sotkuja koko aamupäivän.

 - Aha. Kait mä sitten menen katsomaan löytyykö sieltä jääkaapista jotain syömistä, Tuomas vastasi ja marssi jääkaapille.

- Mä lähen töihin, Bella ilmoitti ja marssi yläkertaan vaihtamaan vaatteita.

- No läheppä sinä sitten töihin, Tuomas mutisi Bellan mentyä.

 Illalla kun Bella palasi kotiin he istuivat Tuomaksen kanssa katselemaan telkkaria. Kumpikaan ei puhunut mitään kunnes ovikello rikkoi heidän hiljaisuutensa.

- Menetkö avaamaan? Tuomas kysyi eikä edes katsonut ovelle tai Bellaan päin.

- Joo, tietty.

 Bella ei meinannut uskoa silmiään kun näki kuka oven takana seisoi. Bella leväytti ulko-oven sepposen selälleen ja nainen astui sisään ja sulki oven.

 - Hei sisko, Anna aloitti.

 - Mitä sä teet täällä? Bella kysyi ihmeissään ja tunteiden myllertäessä hänen sisällään.

 - Mä ajattelin, tuota... Voisinko mä olla teillä vähän aikaa?

 - Mulla on ollut sua ikävä, Anna sanoi.

- Sä voit olla täällä niin kauan kun sä haluat. Mullakin on ollut sua ihan mieletön ikävä, Bella vastasi ja kapsahti sisarensa kaulaan.

 Kuullessaan kuka tuli Tuomaskin sammutti telkkarin ja nousi ylös.

 Tuomas käveli naisten luo ja meni kättelemään Annaa.

- Siitä onkin pitkä aika, Tuomas sanoi ja Bella mulkaisi häntä.

 - Niin on, Anna vastasi ja katseli ihmeissään kun Bella mulkoili miestään.

- No mä jätän teidät juttelemaan ja menen nukkumaan. Oli kiva nähdä taas, Tuomas sanoi.

 - Mä tuun myöhemmin perässä, Bella sanoi hiukan kireänä.

- Joo. Öitä, Tuomas sanoi ja lähti.

 - Onko teillä kaikki hyvin? Anna kysyi kun huoneen ovi sulkeutui yläkerrassa.

- Joo. Haluaisitko sä pizzaa? Voitaisiin tilata, Bella kysyi vaihtaen aihetta.

- Kyllähän se maistuis, Anna vastasi ihmetellen siskoaan.

 Soitettuaan pizzeriaan naiset menivät jutustelemaan olohuoneen sohvalle.

 - No kerro miten te päädyitte yhteen? Mä en todellakaan tiennyt, että sä oot Tuomaksen kanssa naimisissa. Kuulin kyllä, et oot menny naimisiin, mut en tiennyt kenen kanssa, Anna kyseli.

 - Etkö sä saanut hääkutsua? Bella ihmetteli.

- En. Lähetitkö sä? Anna ihmetteli.

- Isän piti laittaa, Bella sanoi vaimeasti.

- Isä on vieläkin vihainen, Anna huokaisi.

 - Mutta viis siitä. Kerro teistä, Anna jatkoi.

Bella huokaisi. 

- Me tavattiin yliopistolla ja mentiin ekan vuoden kesälomalla naimisiin. Häät oli tosi pienet. Ei siellä ollu kun isä ja äiti ja yksi mun kaveri, Bella kertoi.

- Vau. Kävi aika mäihä, että tapasitte siellä uudestaan, Anna naurahti.

- Niinpä, Bella hymähti.

 Sitten ovikello soi ja Bella nousi mennäkseen hakemaan pizzan.

 - Se tekee yhdeksän simelonia, pizza lähetti ilmoitti.

Bella ojensi rahat ja otti pizzan vastaan.

 Bellan tullessa sisään Anna käveli myös keittiön suuntaan ja loi katseensa siskonsa selkään.

Siskolla ei nyt kaikki ole hyvin. Vaikka sivusilmällä katsottuna kaikki näytti täydelliseltä, mutta Anna huomasi, että jos pintaa vähän raaputti saattoi huomata kireyden Tuomaksen ja Bellan välillä.

Anna kyllä aikoi kaivaa sen siskostaan esille.

- Tuu ottamaan, Bella huikkasi.

 - Kerrohan, millaista teidän elämä on nykyään? Anna kysyi varovaisesti.

 Pizzan syönti pysähtyi.

- Kiireistä. Me molemmat ollaan paljon töissä, Bella vastasi ja haukkasi palan pizzastaan.

- Mutta mikä sinut tänne lennätti? Bella jatkoi.

 - Mä tarvin henkähdystauon mallimaailmasta. Sen keskellä eläminen verottaa jonkun verran. Mä mietin haluanko jatkaa enää, Anna kertoi.

- Miten sä löysit mut? Bella kysyi.

 Anna vakavoitui. 

- Mä kysyin äidiltä. Se ei ollut kovin monisanainen, mutta antoi sun osoitteen. Äiti sanoi, että vaikka se ei hyväksy sitä, että mä lähdin sillä ei oo oikeutta sotkee meiän välejä. Ja siinä se on totta vieköön oikeassa, Anna selitti.

- Niin. Mentäiskö nukkumaan? Mulla ja Tuomaksella alkaa heti aamulla työt, mutta oo vaan niinku kotonas. Mä tuun joskus viiden jälkeen kotiin niin jutellaa sit lisää? Bella sanoi.

 - Joo. Jos teit ei häiritse, et mä majailen teil vähän aikaa. Mul on oikeesti ollu ikävä sua, Anna sanoi.

Bella nousi ja meni laittamaan loput pizzasta jääkaappiin.

- Sä saat olla niin pitkään kun sä haluut. Sä et häiritse. Eihän me yleensä edes olla Tuomaksen kanssa paljoa kotona, Bella vastasi ja muuttui taas hiukan kireäksi.

 - On se kyllä hienoo, että sä kävit lääkiksen, Anna ihaili kun näki yläkerrassa Bellan valmistujaiskuvia.

 - Sä voit majoittuu tonne vierashuoneeseen. Siellä lipastossa pitäis olla jotain mun vanhoi vaatteit jos haluut lainata, Bella kertoi.

- Joo, kiitos. Mulla on omatkin mukana, mut jätin ne autoon kun en tienny voinko jäädä, Anna vastasi,

- No nähään huomenna illalla. Öitä, Bella sanoi.

 Anna nukahti melkein heti. Hän oli nimittäin niin helpottunut kun sisko ei kantanut hänelle kaunaa. Hänestä tuntui, että he molemmat tarvitsivat nyt toisiaan.

 Tuomas nukkui jo kun Bella raotti ovea.

 Hiljaa Bella kaivoi vaatekaapista yöpukunsa ja puki sen päälle.

 Tuomaksen kuorsatessa Bella avasi parvekkeen oven ja meni sinne. Ihana tuuli kävi vasten Bellan kasvoja.

Tietämättä itsekkään miksi, Bella istahti parvekkeen lattialle ja purskahti itkuun.

Hänestä tuntui, että kaikki padotut tunteet ottivat hänestä nyt vallan.

~

Tälläinen osa tällä kertaa. Mitäs piditte? Anna nyt sittenkin päätyi tarinaan takaisin.
Ja osa 70! Olen hämmästynyt. En ikinä kuvitellut, että tällä tarinalla mentäisiin näin pitkälle. Ja vielä jatkuu vaan. :D