65. Vanhat kasvot, uudet tunteet

Bella oli edellisenä iltana saapunut asuntolalle ja tutustunut siihen ja uuteen huonekaveriinsa, joka oli ihan ok. Nyt oli aika tutustua kampusalueelle.

Innoissaan ja pikkuisen jännittyneenä Bella marssi ilmoitustaululle. Huomenna alkaisi vasta oikea opiskelu, tänään oli tarkoitus tutustua kurssi esitteisiin ja ottaa selvää missä piti olla mihinkin aikaan. Bella oli vakaasti päättänyt, että kuuden vuoden päästä häntä voisi kutsua Tohtori Sweeneyksi. Ja mikään ei voisi estää häntä toteuttamasta suunnitelmiaan, ei sitten mikään.

Bella kuuli kun askeleet lähestyivät häntä. Joku muukin oli tulossa katsastamaan kurssi tarjontaa. Ehkä jopa joku hänen kurssiltaan.

Bella kääntyi ympäri ja hänen sydämensä heitti kuperkeikkaa.

Tuomas katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili lempeästi kun tunnisti hänet.

- Tuomas, Bella sanoi häkeltyneenä.

- Sinäkin täällä, Tuomas virnisti.

- Mitä sinä opiskelet? Tuomas kysyi katsoen häntä tiivisti silmiin.

- Lääketiedettä, Bella vastasi ylpeänä. Tänne ei päässytkään kuka tahansa opiskelemaan.

- Ihan tosi? Niin minäkin, Tuomas sanoi innoissaan.

- Oikeastikko? Bella kysyi silmät suurina.

- Joo. Onko sulla jotain erityisiä suunnitelmia vai haluisitko kierrellä paikkoja mun seurana? Tuomas ehdotti.

Bella tiesi, että hänellä oli vaikka millä mitalla tekemistä. Hänen pitäisi tutustua kirjoihin ja opetussuunnitelmaan, että tietäisi mitä kursseja valitsisi.

- Ei mulla mitään erikoista. Kierrellään vaa, Bella kuitenkin vastasi leveästi hymyillen.

- Kiva! Tuomas vastasi.

Tuomas ja Bella haahuilivat hetken käytävillä kunnes Tuomas kysyi hauaisiko Bella nähdä luentosalin.

Bella nyökkäsi innoissaan. Hän ei jaksanut millään odottaa, että pääsisi oikeasti opiskelemaan.

Bella astui Tuomaksen perässä luentosaliin ja haukkoi henkeään.

- En voi uskoa, että olen täällä, Bella huokaisi.

Tuomas kääntyi Bellaan päin ja hymyili leveästi.

- Eikö olekkin mahtavaa?

- On, mutta emme varmaan saisi olla täällä, Bella pohti.

- Tuskin tänne kukaan tulee. Opettajilla on varmasti kädet täynnä töitä kun huomenna heidän pitää ottaa vastaan uusi vuosikurssi, Tuomas hölpötti.

- Varmaan sitten niin, Bella totesi.

- Kuule ehditäänhän me nähdä tätä paikkaa tarpeeksi tulevina vuosinakin, joten kiinnostaisko sua tehdä jotain? Tuomas kysyi virnistäen niinkuin hänellä oli tapana.

- Mitä sulla sit olis mielessäs? Bella kysyi sydämen läpättäessä. Aivan kuin hänellä olisi ollut perhosia vatsassa. Mutta sehän oli typerää, opiskelemaanhan hän oli tänne tullut. Ei etsimään poikaystävää. Sitäpaitsi Tuomas oli hänen ystävänsä, oli ainakin joskus ollut.

- Tule niin mä näytän, Tuomas sanoi hymyillen.

He kävelivät kampusalueelta pois ja saapuivat luultavasti johonkin keskustan tapaiseen. Tuomas johdatti hänet johonkin baariin sisälle.

- Eikat me nyt mitään juomaan tultu? Bella kysyi kauhistuneena.

- No eikun pelaamaan, Tuomas naurahti kauhistuneelle Bellalle.

Bella katsoi hölmistyneenä Tuomasta kun tämä meni laittamaan pallot valmiiksi biljardipöydälle.

- Sä saat aloittaa, Tuomas ilmoitti.

- Selvä, Bella vastasi ja sai yhden pallon pussiin.

- Olihan toi ihan hyvä, mutta annas kun mä näytän, Tuomas sanoi sivusta.

Aika hujahti nopeasti kun he pelasivat ja ilta alkoi hämärtää.

Bella seurasi kun Tuomas löi palloja pussiin kerta toisensa jälkeen.

Bella mietti, että he tulivat loistavasti juttuun vaikka eivät olleet ylä-asteen jälkeen pitäneet mitään yhtettä.

He sopisivat loistavasti toisilleen. Kaikki oli niin mutkatonta heidän välillään, Bella mietti.

Bella tyrmistyi omista mietteistään. Ei todellakaan! Hänellä ei ollut aikaa sellaiseen. Hänen oli mietittävä tulevaisuuttaan!

Tuomas voitti helposti hänet ja vei heidän molempien mailat pois.

- Mitä mietit? Tuomas kysyi kun oli vienyt mailat pois ja saapui takaisin Bellan luo.

- En mitään erityistä, Bella vastasi punehtuen ajatellessaan typeriä ajatuksiaan.

- Tule tarjoan sulle yhen kaljan, Tuomas sanoi ja asteli tiskille.

Tuomas heitti Bellalle yhden tölkin ja avasi omansa ja hörppäsi.

Bella kun avasi tölkin niin kaikki juomat suhahtivat hänen päällensä.

- Hitto, nyt mun hame likaantu, Bella voihkaisi.

- Pitää sit varmaan lähtä asuntoloita päin, Tuomas tuumasi.

He jättivät tölkkinsä tiskille ja suuntasivat raikkaaseen ulkoilmaan.

Kun he saapuivat Bellan asuntolalle Tuomas hymyili leveästi.

- Arvaa mitä? Tuomas kysyi.

- No? Bella kysyi jännittyneenä.

- Mäkin asun tässä! Tuomas sanoi innoissaan.

- Ei voi olla totta, Bella sanoi ja outo selittämätön tunne valtasi hänet.

- Oho, meillähän on vierekkäiset huoneetkin, Tuomas totesi yläkerrassa.

- Näköjään, Bella hymähti.

- Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaan, Tuomas sanoi ja astui askeleen lähemmäksi.

- Niin mustakin, Bella vastasi kiireesti ja otti askeleen taaksepäin kun huomasi mitä Tuomas aikoi.

Tuomas katsoi Bellaa hämmästyneenä kun tämä perääntyi.

- Hyvää yötä, Bella sopersi ja kiiruhti äkkiä huoneeseensa.

Oven sulkeuduttua Tuomas ihmetteli Bellan käytöstä. Ihmetellen hän meni omaan huoneeseensa ja päätti, että pohtisi Bellan käytöstä myöhemmin.

Sydän hakaten villisti Bella meni omalle kaapilleen ja kiskoi yövaatteet päällensä ja heitti kengät sivuun.

Uupuneena hän marssi omalle vuoteelleen ja painoi päänsä tiukasti tyynyyn.

Mikä ihme minua vaivaa? Bella pohti ennen nukahtamistaan.

~

Ehdinpäs tehdä teille uuden osan!

Ja tadaa, Tuomas on taas tarinassa mukana ;)

Kiitos kaikille kommentoijille, ne innostavat :)