keskiviikko 15. toukokuuta 2013

67. Edessä loistava tulevaisuus

 Tänään oli ensimmäisen lukukauden viimeinen päivä yliopistolla. Meillä oli vihdoin alkanut kesäloma! Olimme tulleet kaikki rannalle viettämään aikaa keskenämme koska emme näkisi koko kesänä.
Juttelin Yvonnen kanssa kesäsuunnitelmistamme kunnes tunsin Tuomaksen kädet ympärilläni.
- Hei kaunokainen, Tuomas mutisi niskaani.
 Yvonne mutristi suutaan julkiselle hellyyden osoitukselle ja siirtyi muiden ystäviemme pariin toisaalle.
Olemme Tuomaksen kanssa seurustelleet melkein koko lukuvuoden.
 - No nyt sinä karistit hänet pois, sanon lempeästi.
- Ei haittaa hiukkaakaan. Minulle riittää, että saan olla sinun kanssasi, Tuomas sanoo ja painaa huulensa niskaani.
Päivä menee mukavasti kun syömme minun grillaamiani hotdoggeja ja juttelemme. Tuomas käy välillä lisäämässä puita meidän kyhäämään jätti nuotioon.
Kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Sää on lämmin, ei liian kuuma ja musiikki soi taustalla.
Auringon laskiessa minä ja Tuomas tanssimme muiden katsellen meitä virnuillen. Olen niin onnellinen. En voinut edes uneksia, että voisin joskus tuntea näin suurta rakkautta. Ja, että saisin vielä vastakaikua sille rakkaudelle.
- Minulla on asiaa sinulle, Tuomas sanoo kesken kappaleen.
- No kerro, vastaan sydämen alkaessa tykyttää äkkiä nopeaa tahtia. Eikait Tuomas halua erota minusta? Nyt kun pitäisi palata kesäksi takaisin kotiin?
- Älä näytä noin säikähtäneeltä. Käydään istumaan, Tuomas sanoo silmiensä säteillen.
Hämärä alkaa laskeutua ja kuulen kun Yvonne ja joku yliopiston poika soittavat yhdessä kitaraa etäällä.
Tuomas laskee kätensä käteni päälle ja hymyilee.
- Tiedäthän sinä, että minä rakastan sinua todella paljon? Tuomas kysyy.
Nyökkään varovasti.
- Minä haluaisin rakentaa perheen sinun kanssasi. Olen miettinyt tätä jo aika pitkään.  Haluaisin tulla kanssasi kesäksi teille ja ajattelin, että voisimme mennä naimisiin.. Mitäs sanot? Tuomas kysyy yllättäen.
Silmäni pyöristyvät yllättyneisyydestä.
- Naimisiin? Nyt kesänä?
- Niinhän minä sanoin, Tuomas sanoo ja virnuilee minulle kun on saanut minut järkytetyksi.
Pongahdan seisomaan ja Tuomas nousee perässä ja katsoo minua huvittuneena.
- Siis naimisiin, toistan uskomatta korviani.
- Niin. Naimisiin, sinä ja minä, Tuomas sanoo.
Ymmärryksen hulvahtaessa sisääni kapsahdan Tuomaksen kaulaan ja painan huuleni hänen huulilleen tiukasti.
- Ymmärsinkö nyt, että tuo oli myöntävä vastaus? Tuomas kysyy hymyillen.
- Ilman muuta, vastaan.
- Eiköhän sitten lähdetä kertomaan vanhemmillesi? Tuomas kysyy ja vinkkaa silmää.
- Joko te lähdette? Matleena kysyy kun Tuomas ja minä olemme poistumassa.
- Joo. Ensi vuonna voit kutsua minua Rouva Donoksi, huikkaan ja kaikki jäävät tuijottamaan meitä suut levällään.
- Heido, nähään ensi vuonna, Joonas huutaa Tuomakselle.
- Jep, mutta ensi vuonna en tuu asuntolaan. Me muutetaan johkuun vuokrakämppään, Tuomas vastaa hilpeästi.
- No oho, Joonas ihmettelee ja vilkuttaa vielä hyvästit kun nousemme auton kyytiin.
- Soittele! Helmiina huutaa minulle vielä ennenkun laitan oven kiinni.
Sitten Tuomas starttaa auton ja meitä odottaa pitkä ajomatka Riverviewiin.
Tuntuu uskomattomalta nähdä ikkunasta kaunis sininen talomme.
- Äiti ja isä tulevat yllättymään, sanon Tuomakselle ja suikkaan suukon hänen poskelleen.
- Kotona ollaan! Huudan kun astumme sisään. Jätimme vielä kaikki tavarat autoon. Tuomas katsoo jännittyneenä ympärilleen.
Isä rientää halaamaan minua huomaamatta laisinkaan vielä Tuomasta.
- Ai hei sinullekkin, isä sanoo viimein ja ojentaa käden Tuomakselle hämmentyneenä.
Äitikin tulee keittiöstä ja halaa minua. Sitten hän luo katseen vieressäni seisovaan Tuomakseen.
- Sinä toitkin meille vieraan? Äiti sanoo kysyvästi.
- Tässä on Tuomas, muistatte hänet varmaan, sanon ja molemmat vanhempani nyökyttelevät päätään.
- Meillä on teille vähän kerrottavaa, sanon innoissani jännityksestä.
Isä katsoo vaistomaisesti äitiin huolissaan.
- Ei mitään vakavaa isä. Me olemme päättäneet mennä naimisiin tänä kesänä! pudotan pommin.
- Naimisiin! Mutta sehän on ihanaa, äiti sanoo onnellisena puolestani ja tarttuu Tuomasta kädestä ja puristaa siihen ystävällisesti.
- Se on oikein hieno juttu.
Tuomas hymyilee iloisena kun saa vanhempieni hyväksynnän vaikka isä onkin aika järkyttyneen oloinen.
- No kertokaahan miten olette taas törmänneet toisiinne? äiti utelee.
- Me opiskelemme samaa alaa, selitän innoissani.
- Vai lääkäri se sinustakin tulee. Se on hieno ammatti, isä sanoo viimeinkin.
- No ei nyt seisota tässä. Tulkaa syömään, äiti sanoo ja menee keittiöön.
Ruokapöydässä istun Tuomaksen viereen. Tunnen kun perhoset lepattelevat vatsassani.
- Aiottekos te sitten käydä koulunne loppuun kun kerran menette naimisiin näin pian? Isä utelee ja odottaa ilmeisesti, että meillä olisi jotain muitakin uutisia.
- Ilman muuta. Minulla on hiukan säästöjä joten voimme muuttaa johonkin vuokra-asuntoon, ettei meidän tarvitse mennä takaisin asuntolaan, Tuomas kertoo isälle.
- Se kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, isä toteaa.
- Kyllä mekin voimme auttaa teitä taloudellisesti, äiti puuttuu puheeseen.
- Kyllä me varmasti pärjäämme omillamme äiti, sanon ja äiti katsoo minuun haikeasti.
- Joka tapauksessa, jos jotain tulee, tiedätte, että voitte pyytää meiltä apua, äiti sanoo vielä.

~

Tälläinen osa tällä kertaa. Nyt olen itse asiassa saanut jo vähän tulevaa juonta mietittyä! Ja se on jo jotain, koska pitkään on pää lyönyt vain tyhjää. Auttoi muuten suuresti, että rupesi vähän keräämään suunnitelmia paperille, eikä vain pääkoppaan. :)

3 kommenttia:

  1. Voi kunpa parin suhde vain kestäisi. Jotenkin on sellainen kutina että jotain parin välille tapahtuu eikä se välttämättä ole mitään positiivista. Tai sitten he tekevät positiivisen raskaustestin. Hyvä osa taas kerran ja jännityksellä odotan mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

    VastaaPoista
  2. Ihana osa! Tosi kivasti olet käyttänyt poseja. Toivottavasti tämän suloisen parin välillä rakkaus kukoistaisi vielä pitkään!

    -banssu

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista :3

    Piakoin pitäisi tulla uutta osaa, eilen jo vähän kuvailin ja jos tänään vähän lisää :)

    VastaaPoista