58. Jääprinsessa

Elisa hyräili tyytyväisenä itsekseen ja siivosi kylpyhuonetta. Jim oli töissä ja Amanda koulussa.

Vessan siivouksen jälkeen Elisa huomasi, että Amanda oli taas kerran unohtanut aamiaislautasen pöytään ja siivosi sen. Elisa tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Elisa vilkaisi kelloa ja huomasi, että oli tyttöjen ruoka-aika.

Taloa oli laajennettu vähän ennen tyttöjen syntymää ja nyt kaksosten huone sijaitsi Amandan huoneen vieressä. Amanda oli ollut vähän näreissään siitä, että hänen huoneen läpi rampattiin koko ajan, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, että sai pitää oman huoneensa.

Elisa avasi huoneen oven ja katseli kun hänen nyt kaksi vuotiaat tyttärensä leikkivät sulassa sovussa keskenään. Kauankohan tätä rauhallisuutta jatkuisi?

Elisa hymyili kun molemmat tytöt seisoivat pöytää vasten. Kumpikaan tytöistä ei osannut vielä kunnolla kävellä.

Anna huomasi äidin ensimmäisenä ja konttasi tämän luo.

-Tyliin, tyttö hihkaisi ja Elisa kumartui nostamaan Annan.

-Jokos neideillä on nälkä, Elisa kysyi kummaltakin.

Molemmat nyökkäsivät päillään.

Elisa pärjäsi mainiosti yksin tyttöjen kanssa. Ainut ongelma oli portaat. Hän joutui kuljetella molemmat tytöt erikseen alakertaan.

Elisan ruvettua lämmittämään ruokia Bella hermostui. Anna odotti nätisti, että saisi ruokaa.

Molemmat tytöt olivat perineet Jimin suvun vaaleanhiusvärin, mutta Bellan luonne oli ainakin selvästi Elisalta peritty.

Elisa tarjosi ensin Bellalle ruuan, että saisi tämän rauhoittumaan.

Ja heti perään tyytyväiselle Annalle.

Ruuan jälkeen oli tyttöjen päiväuniaika. Ja taas Elisan piti tehdä kaksi haku kierrosta.

Ensiksi Elisa laittoi Annan nukkumaan ja painoi tälle suukon otsalle.

-Nuku hyvin.

Ja sitten jo rauhoittuneen Bellan.

Koulun jälkeen Amandalla oli tapansa mukaan luisteluharkat. 

Tessa ja Amanda istuivat pukuhuoneessa kahdestaan. Twinbrookissa oli yhteensä kymmenen heidän ikäistään tyttöä ketkä harrastivat taitoluistelua, mutta Amanda ja Tessa olivat parhaimmistoa. Tavallisten harjoitusten lisäksi Amandalle ja Tessalle pidettiin vielä yhteistunti missä ei ollut muita. 

-Veera ei suostunut puhumaan minulle tänään mitään koulussa, Tessa selitti Amandalle.

-Veera on kateellinen. Se ois ite halunnu näille lisätunneille, mut sen taidot ei riitä. Meidän on harjoteltava enemmän koska me päästää kaupunkienvälisii kisoihin, Amanda vastasi ystävälleen.

-Niin, mutta tuntuu tosi ikävältä kun se käännyttää kaikki mua vastaan, Tessa vastasi.

-Älä välitä siitä. Kumpi on tärkeempää Veera vai luistelu? Amanda kysyi.

-En mä tiiä? Tessa vastasi empien.

-Mulle luistelu on kaikki kaikessa, Amanda vastasi napakasti.

-Hei tytöt. Eiköhän mennä laittamaan luistimet jalkaan, Ava Green, tyttöjen valmentaja sanoi.
-Juu, molemmat tytöt vastasivat.

Ensin Ava katsoi Tessan edistymistä ja hymyili hyväksyvästi.

Tessa osasi hienosti tehdä yksinkertaisen piruetin, mutta harvat 11-vuotiaat sitä osasivat tehdä.

Seuraavaksi oli Amandan vuoro. Tessa istahti Avan viereen katselemaan.

Amanda luisteli ensin kentän ympäri ja otti vauhtia ja pyörähti.

Ava henkäisi hämmästyneenä. Hän katsoi kun Amanda taipui täydelliselle kaarelle ja pyörähti. Edes hän ei osannut tehdä tuota liikettä yhtä sulavasti. Sitähän hän ei tietenkään tytöille kertoisi.

Amanda oli selvästi käynyt harjoittelemassa omana aikanaan.

Ava piti kolmea luisteluryhmää, mutta yhdestäkään ryhmästä ei kukaan muu osannut tuota liikettä. Ava loi vielä katsahduksen Amandaan ja mietti, että tuon tytön ura oli jo valittu.
Mutta kukaan ei pystynyt edes käsittämään paljon Amanda oli käyttänyt aikaa harjoittelemiseen. Sen jälkeen kun vanhemmat olivat kuolleet ja Jim oli näyttänyt Amandalle jäätikön, siitä oli tullut Amandan pakopaikka.

-Amanda tuo oli aivan mieletöntä, Ava henkäisi kun Amanda luisteli ulos kaukalosta.

-Oliko? Amanda kysyi epävarmasi.

Masentuneena Tessa siirtyi takaisin kaukaloon harjoittelemaan. Hän luuli, että hän on erikoinen, mutta Tessa tiesi, että hän ei vielä moneen vuoteen pääsisi taipumaan tuohon asentoon niinkuin Amanda.

-Oli. Jatka vain harjoittelua. Minä sanon, että sinulla on suuri mahdollisuus voittaa ne kisat, Ava ilmoitti ylpeänä.
Kun Amandasta tulisi tunnettu, myös hänen nimensä muistettaisiin Amandan opettajana. Ava oli ryhtynyt taitoluistelu opettajaksi kun ei ollut itse pärjännyt kovin hyvin kisoissa.

Harjoitusten jo loputtua Jim tuli vähän myöhässä hakemaan Amandaa.

Häkeltyneenä hän katseli kun Amanda teki yksinään piruetteja jäällä.

Hän ei ollut edes voinnut kuvitella, että Amanda osasi tuollaisia liikkeitä. Hän muisti vain sen yhden illan kun hän oli vienyt Elisan ja Amandan luistelemaan ja Amanda hädintuskin oli pysynyt pystyssä.

-Eiköhän lähdetä jääprinsessa? Jim huikkais Amandalle.

Amanda vaihtoi luistimet kenkiin ja kiiruhti Jimin luo.

-Sinäpä olet jo hyvä tuossa. Haluaisitko sinä lähteä ulos syömään? Jim kysyi.

-Tuleeko Elisa ja tytöt myös? Amanda kysyi.
-Ei. Mennään ihan kahdestaan. Voit kertoa päivästäsi samalla, Jim vastasi.
-Sopii, Amanda sanoi ja hymyili leveästi.
Amanda ei ollut jutellut Jimin kanssa pitkään aikaan. Anna ja Bella olivat vieneet kaiken huomion. Ja silti Amanda piti Jimiä tavallaan isänään.

Illalla lasten jo nukkuessa Jim ja Elisa juttelivat vuoteella.

-Tiesitkö, että Amanda on oikeasti todella taitava luistelija? Jim kysyi Elisalta.

-Ihanko totta? Meidän olisi varmaan syytä karsia vähän aikataulujamme, että pääsisimme siihen esitykseen, Elisa pohti.

-Totisesti pitää, Jim vastasi.

-Olen niin onnellinen meidän kaikkien puolesta, Elisa huokaisi ja nojautui antamaan Jimille suudelman.

-Niin minäkin, Jim sanoi ja veti Elisan kainaloonsa.

Yöllä Jim heräsi kun itkuhälyttimestä rupesi kuulumaan pientä ääntelyä. Jim hiippaili rappuset hiljaa ylös, ettei Amanda heräisi.

-Sinun pitäisi nukkua, Jim sanoi Bellalle joka nousi seisomaan kun huomasi isän huoneessa.

-Ei, Bella vastasi ja pyöritteli päätään.

-Kyllä pitäisi, Jim sanoi ja kutitti tytärtään.

Viisitoista minuuttia Jim sai kävellä huonetta ympäri tyttö sylissä, ennenkuin tämän silmät rupesivat taas luppaamaan.

-Nukuhan vielä, Jim sanoi kun aamuaurinko rupesi pikkuhiljaa nousemaan.

Sitten hän kömpi väsyneenä vaimonsa viereen nukkumaan.

~