62. Sisar rakkautta

 Anna ja Bella saivat liikkua aika vapaasti, mutta yhdessä asiassa vanhemmat olivat ehdottomia. Läksyt oli tehtävä ennen ulos lähtöä.

- Vieläkö on paljon jäljellä? Elisa kysyi tyttäriltään.

- Ei, kuului molemmista suista.

- Voitte lähteä sitten kun läksyt on tehty. Yhdeltätoista viimeistään takaisin kotiin, Elisa sanoi. Oli näes perjantai.

 - Tuletko sä niihin bileisiin? Anna kysyi kun äiti oli mennyt.

- En todellakaan, Bella vastasi.

- Mikset? Anna ihmetteli.

- Miksi tulisin. Ei vois vähempää kiinnostaa, Bella vastasi siskolleen joka meni vetämään kenkiä jalkaan.

 Bella päätti käydä hakemassa iltalukemista sarjiskaupasta ja suunnata sitten kotiin.

Kaupassa hän huomasi Tuomaksen.

- Moikka, Bella tervehti ystäväänsä. Bella ja Tuomas liikkuivat samoissa piireissä.

 - Ai moi, Tuomas vastasi ja vei sarjakuvat takaisin hyllyyn kun äkkäsi Bellan.

 - Etkö säkään menny niihin bileisiin? Bella kysyi Tuomakselta.

- En. Ei mua kiinnostanu, Tuomas vastasi.

 - Mitä sä aiot tehä tänään? Tuomas kysyi.

- En mitään erikoista. Lukea ja pelata mun uudella pleikkarilla, Bella kertoi.

- Onks sul uus pleikkari? Tuomas kysyi kiinnostuneena.

- Joo. Säästin siihen vuoden rahaa, Bella sanoi.

- Kiva. Voisinks mä tulla pelaamaan sunkaa? Tuomas kysyi.

- Joo! Bella sanoi innoissaan.

 - Voiko Tuomas tulla meille vähäks aikaa? Bella kysyi äidiltään kun he saapuivat heille.

- Joo, Elisa sanoi hajamielisenä kun hän kirjoitti uutta artikkelia lehteensä.

 Nuoret tömistelivät sen tein yläkertaan.

 - Ihanaa kun mä sain viimeinkin oman huoneen. En ois kestäny jakaa Annan kanssa huonetta enää hetkeäkään, Bella vuodatti.

 - Etteks työ tuu vai toimeen keskenään? Tuomas kysyi ihmetellen.

- No me riidellään tosi usein. Annan kaverit on niin rasittavia, Bella sanoi.

 Myöhemmin illalla Anna palasi kotiin ja katsoi silmät pyöreinä kun Tuomas oli siskonsa huoneessa pelaamassa tämän kanssa.

- Etteks te parempaa tekemistä keksi perjantaina kun pleikkarin pelaamisen? Anna tuhahti Bellalle.

- Tää on just hauskaa, Tuomas kommentoi.

 Anna marssi hieman näreissään huoneeseensa ja käänsi stereoittensa volan täysille.

 Pelatkoon rauhassa, Anna tuumi ja rupesi tanssimaan musiikin tahtiin.

Bella nousi ylös raivoissaan kun musiikki rupesi pauhaamaan.
- En kestä häntä, Bella tuhahti.
- Et välittäisi, Tuomas sanoi.

Siitä huolimatta Bella marssi siskonsa huoneeseen koputtamatta.

- Laita hiljemmalle! En jaksa kuunnella tuota, Bella tiuskaisi.

- Hei nyt on perjantai. Sul on sitäpaitsi kaveri, joten anna mun olla rauhassa! Anna huusi takaisin.

- Kukaan ei jaksa kuunnella tota mökää! Heitän kohta ton toosan vessanpönttöön jos, et hiljennä sitä! Bella karjui.

- Sen kun yrität! Anna huusi.

- Tytöt hei. Lopettakaa, Tuomas sanoi astuen huoneeseen.

- Häiritseekö sua muka mun musiikki? Anna loi katseen Tuomakseen.

- Kuule, ihan tosi, Tuomas sanoi vähän ärtyneenä.

- Laita nyt vaan se musa pois, Bella jatkoi samalla linjalla.

- Ja entä jos en laita? Anna kysyi ivallisesti.

Bella oli juuri sinkoamassa uuden hyökkäyksen siskoansa vastaan kun Tuomas tarttui häntä kädestä.

- Anna olla jo, Tuomas sanoi ja veti vihaisen Bellan huoneeseensa.

Anna näki punaista kun Tuomas oli tarttunut hänen siskoaan kädestä. Eikö hän muka ollut paljon vetävämpi heistä?

Anna hymyili itselleen kun sai loistoidean päähänsä.

Anna käveli rennosti kylpytakki päällä Bellan huoneessa sijaitsevaan kylppäriin.

Bellan silmät meinasivat pullahtaa päästä kun hän huomasi millaisen esityksen hänen siskonsa oli taas järjestämässä.

Tuomas ei kiinnittänyt huomiota koko Annaan, joka käveli hänen ohitseen lanteet keikkuen.

- Hillitse itsesi, Tuomas mumisi Bellalle, joka oli aivan suunniltaan.

Oven lämähdettyä kiinni Tuomas sanoi:

- Hän haluaa vain ärsyttää sinua. Älä ole milläskään.

- Minua? Hänhän yritti tyrkyttää itseään sinulle, Bella sanoi vihaisena.

- Mutta ei onnistunut siinä. Joten anna olla, Tuomas huokaisi.

Bella nousi kiukuissaan ja käveli ympäri huonetta.

- En ymmärrä häntä, Bella sanoi.

Tuomas käveli Bellan luokse.

- Älä menetä malttiasi ihan turhasta. Minä lähden nyt kotiin, pärjäätkö? Tuomas kysyi Bellalta.

- Joo. Anteeksi, että kiukuttelin sinulle, Bella sanoi nolona.

- Joo ei se mitään. Sitä vartenhan ystävät on, Tuomas naurahti.
~
Anteeksi tää oli vähän lyhyt :o Mutta tuntuu, etten oo saanut mitään aikaseksi niin julkasen tän joka on lojunut jo pitkään tälläsenä julkiasemattomana. Meinasin, että pidennän tätä osaa, mut en tiiä koska kerkeen niin julkasen tän nyt :) Koitan pian päästä taas pelaamaan.