63. Näkemiin

 Toisinkuin siskonsa Anna sai ihmeenkaupalla aina itsensä hankaluuksiin.

Anna halusi olla rohkea, räväkkä ja näyttävä. Toisinkuin kiltti kaksoissiskonsa. 

Anna halusi valokeilaan.

Yksinkertaisesti hän halusi olla suosittu. Ja jotta hän pysyi suosittuna hänen täytyi nähdä vaivaa sen eteen.

 Jim alkoi olla väsynyt ja närkästynyt toiseen tyttäreensä. Tämä oli kuin toisintoa siltä ajalta kun hän oli ollut nuori poliisiharjoittelija. Silloin hän jahtasi vaimoaan nyt tytärtään. Kyllä hänelle sitten naurettiinkin töissä. Tälläiset tehtävät eivät kuuluneet enää hänen työnkuvaansa, mutta kun kyseessä oli hänen lapsensa hän sai rientää paikalle. Että häntä sitten hävettikin aina kun hänen joku kolleekoistaan soitti hänelle.

 Anita havaitsi ensimmäisenä poliisin tulon kun he olivat Annan kanssa töhrimässä paikallisen paloaseman seinää.

- Anna. Jepari, Anita kuiskasi.

Anna kääntyi nopeasti ja voihkaisi

- Se on mun faija, Anna sähähti.

 Ilmeenkään rävähtämättä Anna asteli rohkein askelin isänsä eteen ja kohotti leukaansa.

Jim oli erittäin vihainen, mutta raivoissaan kun näki missä vetimissä hänen tyttärensä kulki julkisissa pakoissa.

- Anna mikä riepu sinulla on ylläsi! Eikö äiti juuri eilen pitänyt sinulle puhuttelun mikä on sopivaa pukeutumista ikäisellesi ja mikä ei? Jim ärähti.

 - Tää on erittäin sopiva asu. Onhan kaikil tytöil bikinit rannallaki? Ja nyt mul on viel hame päällä, Anna sanoi nokkavasti.

 - Uima-asut kuuluvat rannalle, ei kaupunkiin! Kotiin kun mennään tuo asu lentää roskikseen, Jim karjui vihasena.

 - Voit yrittää, mut siin tapauksessa saat repii tän mun päältä! Anna huusi ja heristi nyrkkiään.

- Voit olla varma, että tuo asu lähtee kaatopaikalle.  Tiedättekö muuten paljon kaupungin omaisuuden vahingoittaminen maksaa? Jim siirtyi aiheeseen minkä takia oli paikalla.

 Molemmat tytöt pyöräyttivät silmiään aivan kuin heitä ei voisi vähempää kiinnostaa.

- No minäpä kerron. Teiltä menisi koko kesätyöpalkkanne tuon seinän maksamiseen, Jim sanoi katsoen molempia tyttöjä.

 - En oo maksamassa, Anna tuhahti.

- Et niin. Te pesette tuon. Siivoatte sotkunne minkä aiheutittekin, Jim ilmoitti.

Jim hankki tytöille paloasemalta siivousvälineet ja siinä tytöillä meni loppuilta kun he hinkkasivat töherryksiään pois seinästä.

***

 Aurinko paistoi täydeltä terältä kun Jim käveli jäätelötötteröt kädessä vaimonsa luokse.

- Ole hyvä. Kirsikkaa, Jim sanoi ja ojensi tötterön Elisalle.

- Lempparini. Sinä muistit, Elisa sanoi onnellisena ja otti jäätelön vastaan.

- Minä muistan aina, Jim sanoi ja istuutui Elisan vierelle.

Yleensä pariskunnalla ei ollut paljon aikaa toisilleen kun työt veivät suurimman ajan, mutta tänään he olivat ottaneet vapaata. Olihan tänään heidän hääpäivänsä.

 Syötyään jäätelönsä Jim veti Elisan penkistä ylös ja suuteli vaimoaan.

- Hyvää hääpäivää rakas, Jim kuiskasi.

- Hyvää hääpäivää, Elisa vastasi onnen kyyneleet silmissään.

 - Muistatkos kun minä kosin sinua tuossa oikeustalon edessä? Jim kysyi lempeästi hymyillen.

- Kuinka voisin unohtaa. Olin silloin niin nuori. Sinä olet vieläkin samannäköinen, mutta minä alan jo vanhentua, Elisa sanoi haikeasti.

 - Höpsis. Kaunistut päiväpäivältä enemmän, Jim sanoi ja sipaisi Elisan poskea.

 - Sanot vain, Elisa naurahti.

- Höpöhöpö. Me ehtisimme vieläkin tehdä vaikka liudan lapsia lisää, Jim virnisti.

- No johan. En kyllä jaksaisi enää yhtään kiukuttelevaa teiniä, Elisa nauroi.

- Siitä minun pitääkin puhua kanssasi, mutta mennään ensin syömään, Jim sanoi ja tarttui Elisaa kädestä.

Yhdessä he kävelivät käsikädessä läheiseen ravintolaan.

 He tilasivat annoksensa pihalle.

- Anna on nykyään ihan mahdoton, Elisa aloitti keskustelun.

 - Tiedän. Töissä ollessanikin saan juosta kuin haukka hänen perässään. Luulen, että uusi ystäväpiiri ei olisi pahitteeksi hänelle. Ajattelin, että voisimme ehkä muuttaa. Etkö sinä voi tehdä lehteäsi muuallakin kuin täällä? Jim kysyi.

 Elisa katsoi vakavana miestään silmiin.

- Olen itseasiassa miettinyt, että myyn lehden, Elisa vastasi.

- Myyt? Eikö se ollut unelmasi? Jim kysyi ihmeissään.

- Oli ja nyt olen toteuttanut sen. Se ei kiinnosta minua enää ja minusta muutto olisi ihana asia. Haluaisin maalle, Elisa sanoi.

- Maalle. Hmm.. No mikäs siinä. Muutetaan sitten maalle, Jim naurahti.

 - Lapset saavat kyllä hepulin, Elisa virnisti.

- Aivan varmasti saavatkin, Jim nyökkäsi.

***

 Seuraavalla viikolla koko perhe oli kasaantunut keittiönpöydän ääreen.

- No mikä nyt on niin tärkeetä? Anna kysyi kyllästyneenä.

 Jim ja Elisa loivat silmäyksen toisiinsa ennenkuin Jim aloitti.

 - Me olemme äidin kanssa tehneet vähän järjestelyjä. Olemme päättäneet, että muutamme koko perhe Riverviewiin. Puhuimme jo Riverviewin lukion rehtorin kanssa ja hän sanoi, että siellä on paikat teille vapaina. Aloittaisitte muutenkin uuden koulun joten muutto tulee juuri hyvään aikaan, Jim selitti.

 - Anteeksi mitä? En todellakaan suostu! Sinnehän on ihan hirvee matka! Mun kaikki kaverit on täällä, Bella raivostui.

 - Riverview. En oo kuullukkaan, missä se on? Anna tuhahti.

- Se on kauhee maalaiskaupunki! Sinne on joku neljäntunnin ajomatka täältä! Bella valisti siskoaan.

- No way! Mä en mihkää takahikiälle muuta, Anna julisti.

 - Rauhoittukaahan nyt. Saatte uusia ystäviä ja voimme nauttia luonnonläheisyydestä. Me muutamme sinne. Piste, Jim sanoi.

 - Vihaan teitä! Anna huusi ja nousi pöydästä.

- Samoin! Bella ilmoitti ja juoksi siskonsa perässä yläkertaan.

 - En odottanutkaan, että he innostuisivat, Elisa huokaisi.

- He tottuvat ajatukseen, Jim sanoi ja puristi Elisan kättä.

- Ei me voida muuttaa mihkään maalle, Anna jupisi siskolleen tämän huoneessa.

- No ei tosiaan, Bella vastasi.

Ensimmäistä kertaa vuosiin siskokset istuivat sulassa sovussa.

 ***

Annan istuessa kotiarestissa kotona Bella oli viettämässä läksiäisiään rannalla läheisimpien ystäviensä kanssa.

 Tuomas pelotteli tapansa mukaan tyttöjä kauhutarinoillaan.

 - Hyi! Mistä sä keksit noita? Kreeta kiljaisi.

- Sä oot ihan sairas, Bella nauroi.

 - Mun ois aika lähtä kotiin, Bella ilmoitti ja koko joukko harmistui.

Tytöt halasivat Bellaa ja lupasivat kirjoittaa.

 Ennenkuin Tuomas ehti sanoa mitään tytöt viskasivat vaatteet päältään ja juoksivat veteen, että Bella saisi hyvästellä parhaan ystävänsä rauhassa.

 Tuomas mulkaisi Kreetaa ja Ninaa kun kehtasivat jättää hänet sellaiseen tilanteeseen, mutta tytöt vain polskuttivat veteen.

 Vähän aikaa Tuomas ja Bella vain katselivat toisiaan eivätkä oikein tienneet miten olisivat.

 - Pidetään yhteyttä, Bella sanoi ja halasi varovaisesti Tuomasta.

 Bellaa jännitti kun Tuomas ei sanonut mitään, mutta sitten Bella tunsi jotain pehmeää huulillaan.

Bella katsoi hämmentyneenä Tuomasta, mutta Tuomas ei sanonut edelleenkään mitään. Katsoi vain.

 Ujosti Bella kurottautui suutelemaan uudestaan Tuomasta.

Mitä sitä ujostelemaan. Saattoihan olla, ettei hän näkisi enää Tuomasta, Bella pohti.

 Varovaisesti he päästivät irti toisistaan.

- Älä mee Annan typeryyksiin mukaan, Tuomas sanoi viimein.

- En ikinä, Bella sanoi ja lähti.

 Tunteidensa vallassa Bella käveli kotiinpäin.

Hän ei oikein ymmärtänyt mitä juuri oli tapahtunut, eikä Tuomas ollut juuri mitään sanonutkaan. Bella tiesi vain sen, että hän ei todellakaan halunnut muuttaa. Ei nyt.

 Kotona ensimmäiseksi Bella marssi siskonsa tyhjään huoneeseen.

 - Tuomas suuteli mua.

 Anna kääntyi ja loi pitkän katseen siskoonsa.

- Mitä?

 - Se suuteli mua just kun mä olin lähös kotiin, Bella selitti.

 Annan valtasi mustasukkaisuus. Anna kokosi itsensä nopeasti.

- Sinänsä harmillista, koska huomenna me muutetaan, Anna tokaisi.

 - Sä et ymmärrä mitään, Bella sanoi närkästyneenä ja lampsi huoneeseensa.

 - Sammuta hei valo, Anna huusi ja kömpi makuupussiin.

" Jotain hyvää tästäkin muutosta ", Anna pohti.

~

Teinpäs uuden osan. :)

Kerrankin mulla iski oikein innostus tähänkin tarinaan eikä vaan Sukupolvien yli tarinaan mitä oon viime aikoina tehny.