72. Suklaata ja jäätelöä

 Tuomas ja Bella erosivat erittäin riitaisasti. Molemmat karjuivat toisilleen senkin edestä mitä olivat pitäneet mykkäkoulua. Molemmat syytivät loukkauksia toisilleen ja sanoivat kaiken mitä olivat kuukausien mittaan padonneet sisälleen.

 - Sinä olet minulle puhumatta viikkokausia, mutta töissä lörpöttelet kyllä mielihyvin Waverlylle!

 - Mitä sinä selität? Itse, et pukahda sanaakaan ja kaiken vapaa- ajan vietät siskosi kanssa ulkona!

 - Ja mitä Waverlyyn tulee, et voi olla tosissasi!

***

- Ihan oikeasti, tuon on loputtava. Nouse ylös, Anna sanoi siskolleen, joka makasi sikiöasennossa lattialla.
Bella ja Anna olivat nyt kaksi viikkoa asustaneet pienessä yksiössä. Bella oli saanut sen nopeasti vuokrattua kun hänen erään työtoverinsa lapsi lähti vaihto-oppilaaksi Ranskaan. He olivat sopineet, että Bella saisi asua asunnossa niin kauan kunnes hänen työtoverinsa lapsi palaisi takaisin Ranskasta. Sen aikaa Bella voisi miettiä mitä elämältään tahtoi ja mihin muuttaisi.

Bella kömpi lattialta ylös ja istahti sohvalle.

- Etkö ole tänäänkään ollut töissä? Anna kysyi, sillä Bella oli nyt ollut pari päivää sairaslomalla.

- En halua mennä sinne! Olen miettinyt jos muuttaisin takaisin kotiin. Tai ehkä Twibrookkiin sittenkin, Bella vastasi väsyneenä.

- Et voi olla tosissasi. Et voi luovuttaa nyt kun olet saanut unelmiesi työpaikan. Älä lähde karkuun, Anna  sanoi siskolleen.

- Pitisikö minun sitten kaikesta huolimatta tehdä Tuomaksen kanssa töitä samassa sairaalassa? Bella kivahti.

- Rauhoitu. Etkö sinä rakasta työtäsi? Etkai anna Tuomaksen häätää sinua pois?

- Minä en jaksa enää Anna. Yhdessä hetkessä minun ja Tuomaksen niin sanottu täydellinen elämä hajoaa palasiksi. Pitäisikö minun kiduttaa itseäni koko loppuelämäni?

- Oliko se oikeasti niin täydellistä? Älä luovu urastasi, eikö Tuomas juuri sitä halunnut? Anna kysyi.

- En tiedä. Tuomas on sitä mieltä, että koska minä jätin eropaperit niin on minun vikani, että meidän liittomme epäonnistui, Bella huokaisi.

- Höpö höpö. Kun jätit ne paperit, ehdottiko hän sinulle, että voisitte yrittää vielä? Anna kysyi napakasti.

- Ei, Bella sanoi väsyneenä.

- Niin. Hän ei yrittänyt sen enempää kuin sinäkään, Anna sanoi.

***

 Viimeinkun Bella palasi takaisin töihin ilmapiiri oli kireä. Tuntui, että kaikki olivat jotenkin varpaillaan hänen seurassaan. Kaikki työntekijät nimittäin pitivät Tuomaksesta ja nyt he miettivät miten olisivat hänen seurassaan.

 Bella pystyi melkein tuntemaan kylmän virtauksen aina kun hän ja Tuomas kävelivät toisiaan käytävillä vastaan. Kumpikaan ei edes tervehtinyt toista. Molempien katse oli kylmä.

 Töissä Bella viipyi yleensä kauan työajan loppumisen jälkeen koska ei halunnut mennä kotiin. Kotona hän saisi vain kohdata Annan huolestuneen katseen.

***

 Taas sattumalta hän sattui Tuomaksen ja Waverlyn kanssa samaana aikaan tauolle. Hän ei kehdannut enää ovensuusta kääntyä takaisin vaan asteli rohkeasti sisälle.

 Bella istahti pöydän toiseen päähän niin kuin yleensäkin.

 Ärtyneenä hän kuunteli kun Tuomas jutteli Waverlylle. Tuomas jopa hymyili tälle!

 Waverly tietenkin tuttuun tapaansa hymyili takaisin.

 Häntä aivan rupesi oksettamaan kun hän kuunteli näiden kahden jutustelua. Hän koitti niellä salaattiaan, mutta jotenkin se vain pyrki takaisin ylös.

 Lopulta hän päätti luovuttaa ja viskasi salaatin roskakoriin.

 Bella kuunteli sivukorvalla kun Tuomas selitti jostain lapsesta, joka oli käynyt hänen vastaanotollaan.

 - Voi kun ihanaa. Minä sitten rakastan lapsia, Waverly kommentoi.

Joo. Ihan varmana, Bella ajatteli katkerana.

 Huonovointisena hän marssi ulos taukohuoneesta.

 Tuomas katsoi hämmentyneenä Bellan perään. Bella oli käyttäytynyt jotenkin oudosti.

- Pitäisi vissiin palata takaisin töihin, Waverly sanoi.

- Niin sitä varmaan pitäisikin, Tuomas sanoi mietteissään.

 Päästyään taukohuoneesta pois hän läjähti lähimmälle sohvalle.

Että hänellä osasikin olla huono olo. Häntä huimasi kamalasti ja hänestä tuntui kun kaikki voimat olisivat kadonneet hänestä.

Ovi kolahti ja Waverly katsoi häntä oudoksuen, mutta jatkoi sitten matkaansa.

Bella kampesi ylös sohvalta, koska ei halunnut Tuomaksen näkevän häntä niin säälittävässä tilassa.

 Hän päätti ostaa itselleen suklaapatukan välipalaksi, että saisi hieman energiaa, että jaksaisi loppu päivän töissä.

 Tuomas katsoi oudoksuen Bellaa, joka seisoi karkkiautomaatin edessä. 

 Hän katsoi kun Bella nappasi suklaapatukan automaatista. Kävellessään työhuonettaan kohti Bella mussutti suklaapatukkaansa.

Tuomas katsoi ihmetellen Bellan perään.

Bellahan vihasi suklaata. Mistä nyt oikein kiikasti?

***

 - Mistäs nyt tuulee? Anna kysyi siskoltaan, joka kauhoi naamaansa isoa kasaa suklaajäätelöä.

 - Mä tulin tänään siihen tulokseen, että mun on aika kokeilla erilaisia makuja. Ostin tänään ihan vahingossa suklaapatukan ja totesin, että se olikin ihan hyvää. Sitte kun olin syönyt sen niin mun teki koko päivän mieli jätskii, Bella selosti siskolleen.

  - Okei. Miten töissä meni? Anna kysäisi.
- Siinähän se.
- Saanks mäkin vähän jätskii? Anna kysyi.

 - Oho. Tää loppu jo, Bella sanoi nolona.
- Söitkö sä sen kaiken? Anna kysyi ihmeissään.

 - Joo, mutta mitä se haittaa?

- Eikait mitään, Anna myönsi ja naurahti siskolleen.

***

 Bella oli luovuttanut ja siirtynyt käyttämään sairaalan kahviota taukohuoneen sijaan.

 Tuomas oli nyt tarkkaillut Bellaa muutaman viikon. Hän oli odottanut, että Bella tulisi keskustelemaan hänen kanssaan, mutta näin ei ollut käynyt.

 Joten hän päätti, että nyt oli aika lähestyä tätä.

 Tuomas käveli Bellan luokse ja istahti ihan muina miehinä tämän vastapäätä.

 - Miksi sinä siihen tulit? Bella kysyi hieman kiukkuisena.

 - Minusta meidän on aika keskustella. Eikö sinusta? Tuomas kysyi vakavana.

 Bella loi katseen tyhjään lautaseensa.
- Mistä sinä sitten haluat keskustella? hän kysyi.

 - Ihan ensimmäiseksi tuosta sinun tilastasi, Tuomas täräytti.
- Anteeksi mitä! Kuka sinä oikein luulet olevasi? Bella kysyi epäuskoisena ja marssi tiehensä.

Tuomas katsoi hetken hämmentyneenä kun Bella marssi tiehensä, mutta kasasi pian itsensä ja lähti tämän perään.

 - Älä tule tänne! Bella tiuskaisi kun Tuomas astui sisään.

 Tuomas kun astui sisään Bellalta pyrki oksennus kurkkuun.
- Koska sinä ajattelit kertoa minulle? hän kysyi ja katseli kun nainen yritti kasata itsensä.

 - Kertoa mitä? Bella tiuskaisi vihaisena.

 - No raskaudestasi.

 - Mitä? Mitä sinä selität?

 - Etkö ole muka huomannut? Sinähän olet aivan selvästi raskaana, Tuomas sanoi varovasti.
Sitten se ajatus iski hänenkin päähän. Niin tietysti, miksei hän ollut ajatellutkaan sitä?
Tuomas katsoi kun kaikki väri pakeni naisen kasvoilta.
- Ota ihan rauhallisesti. Mennään minun huoneeseeni ja katsotaan, että kuinka pitkällä raskaus on ja onko kaikki hyvin.

 - Älä kuvittelekkaan! Sinä, et koske minuun sormenpäälläsikään, Bella huudahti ärtyneenä.

 - Mutta täytyyhän tilanne varmistaa. Älä nyt hupsuttele, minä voin tehdä sen aivan hyvin, Tuomas vastasi.

 - Sinä et koske minuun. Onko selvä? Minä menen jollekkin toiselle lääkärille, Bella sähähti.

- Hyvä on sitten. Mennään kysymään olisiko Fionalla aikaa, Tuomas mutisi.

 Bella seisoi jännittyneenä Tuomaksen vieressä kun Tuomas koputti toisen synnytyslääkärin oveen.
- Sisään, kuului naisääni oven takaa.

 Fiona nousi seisomaan kun he astuivat sisään.

 Kuinka voin auttaa teitä? Fiona kysyi ja katsoi vakavaa Bellaa uteliaasti.

 - Ööh. Olisiko sinulla hetki aikaa? Tuomas kysyi epävarmasti. Häntä ärsytti kun Bella ei antanut hänen tehdä tutkimusta ja joutui nyt nolaamaan itsensä työkaverinsa edessä.
- Viimeinen asiakkaani lähti juuri. Kerrohan kuinka voin auttaa? nainen kysyi.

 - Tuota. Tämä on vähän kiusallista, mutta olemme aika varmoja, että Bella on raskaana, joten voisitko sinä tarkistaa asian? Tuomas sanoi punaisena.
- Tietenkin, nainen vastasi ja hymyili heille.

- Turhaan nolostelet yhtään. Sinä olet nyt minun asiakkaani ja minulla on vaitiolovelvollisuus, Fiona sanoi rohkaisevasti kun Bella näytti epäröivältä.

- Mennään tuonne verhontaakse. Tuomas sinä voit odottaa tällä puolella sen aikaa, Fiona sanoi ja oli täysin selvillä tämän pariskunnan elämäntilanteesta, koska työskenteli paljon Tuomaksen kanssa.

 Tuomasta hieman risoi kun hän ei saanut suorittaa tarkastusta. Miten hienoa olisi ollutkaan jos hän olisi saanut olla mukana oman lapsensa elämässä näin alkumetreiltä asti.

 - Aloitetaan sitten, Fiona sanoi kun Bella sai sairaalakaavun ylleen.

 Järkyttyneenä ja jännittyneenä Bella istahti vuoteelle.
Hyvänenaika, hän mitä luultavammin saisi lapsen!

Tuomas istui ja odotti pitkään. Häntä hermostutti hirveästi vaikka hän olikin aivan varma, että Bella oli raskaana, mutta eihän sitä koskaan tiennyt.

 Loppujen lopuksi Tuomas kuuli kun Bella purskahti itkuun, puki vaatteet päälleen ja poistui huoneesta.

 Fiona päästi Bellan menemään koska tiesi, että naisen hormoonit hyrräsivät nyt aika lailla.

 - Onneksi olkoon. Teistä tulee isä.

 - Oikeasti? Oliko kaikki hyvin? Tuomas kysyi huolestuneena, koska Bella oli vain häippässyt.

 - Kaikki oli oikein hyvin. Bella on toisella kuulla raskaana, Fiona kertoi Tuomakselle.

 Bella oli käynyt heittämässä vain lääkärintakkinsa naulaan ja tilannut taksin kotiin.

 Hän kaatui sängylle ja purskahti lohduttomaan itkuun.

 - Mitä on tapahtunut? Anna kysyi huolestuneena.

- Minä olen raskaana. Voitko kuvitella? Millainen lääkäri minä oikein olen kun en tajunnut sitä? Bella nyyhkäisi.
Anna istahti Bellan viereen vuoteelle.
- Voi sisko rakas, Anna sanoi ja kiersi kätensä tämän ympärille.

~