76. Tärkeysjärjestys

Alkusanoiksi:

Anteeksi, tämä osa on aivan kohtuuttoman lyhyt!:o Mutta ensi osassa petraan. Halusin tämän jo teille vain ulos, että olen itekkin taas ajan tasalla pelissä.

***

- Kertoisitko sinä nyt mistä sinä suutuit? Minä en nyt aivan käsitä. Minä vain sanoin, että saat minun puolestani jo palata sinne töihin jos haluat.

- Minä luulin, että sinä haluat palata takaisin töihin. Ei sinun tietenkään mikään pakko ole jos kerran haluat olla täällä kotona, Tuomas jatkoi ja käveli myrtsin Bellan perässä.

- Kertoisit edes mistä sinä pidät minulle mykkäkoulua. Minä en nyt oikein käsitä, että miksi olet vihainen minulle.

Bella vain katsoi Tuomakseen ja loi murjottavan ilmeen tälle.

- Kuules nyt, Tuomas sanoi jo hiukan ärtyneenä kun Bella vain hinkkasi syöttötuolia.

Hiljaisuuden vain jatkuessa Tuomas laski Siirin lattialle.

Viimeinkun Bella viskasi keittiösienen pesualtaaseen Tuomas asteli tämän luokse ja kiersi kädet tiukasti tämän ympärille.

- Kulta, mikä sinulla on?

- Minua harmittaa. Minä olisin niin kovasti halunnut töihin, Bella puhui viimein.

- Sinähän saat palata töihin jos kerran haluat!

- Minä olen raskaana! 

- Mitä? Tuomas sanoi ja pyöräytti Bellan ympäri.

- Kuulit kyllä, Bella huokaisi.

Yht'äkkiä Bella tunsi kun hänen jalkansa irtaantuivat maasta.

Tuomas nosti Bellan ilmaan ja painoin tämän suulle tiukan suudelman.

- Olen todella onnellinen, Tuomas mutisi.

- Kyllähän minä sen arvasinkin, Bella hymähti.

- Etkö sinä sitten ole? Tuomas kysyi synkkänä.

- Tietenkin! Olin niin innoissani kun tajusin asian, mutta sitten sinä tulit puhumaan töihin paluusta ja minua alkoi kiukuttaa kamalasti!

- Voi sinua. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Nyt on aika tehdä lapsia, koska myöhemmin se on myöhäistä, Tuomas sanoi ja kiepsautti Bellan syliinsä.

- Olet oikeassa, Bella hymähti ja meni nostamaan tyttärensä syliinsä.

Siiri oli nyt vuoden ikäinen eli vielä aika pieni. No lapset saisivat toisistaan ainakin leikkikavereita kun ikäero olisi niin pieni.

- Laitan tytön nukkumaan, Bella huikkasi Tuomakselle.

- Rakas, olethan sinä onnellinen? Tuomas kysyi vakavana portaiden alapäässä.

- Tietenkin olen. Mitä sinä nyt tuollaista mietit? Bella vastasi ja meni Siirin huoneeseen.

 - Tietenkin äiti on onnellinen. Äiti rakastaa sinua ja isää kovasti ja tietysti myös tätä uutta tulokasta, Bella leperteli lapselle vaihtaessaan tälle vaatteita.

 - Nuku hyvät unet, Bella sanoi ja moiskautti suukon Siirille.

 Yht' äkkiä Bella tunsi nenässään oudon katkun. 

" Mikä ihme täällä haisee? "

Kipinä oli lennähtänyt takasta matolle ja sillä oli tuhoisat seuraukset.

 Tuomas oli ensimmäiseksi huomannut palon alun ja oli kauhuissaan. Heillä kun ei ollut mitään sammutusvälineitä ja palo oli ehtinyt alkamaan jo leviämään.

 - Voi kauhistus! Mitä ihmettä? Bella huudahti säikähtäneenä.

- Hae äkkiä tyttö! Minä soitan palokunnalle! Tuomas karjui.

 Perhe ehti pelastautua ulos, mutta palokunnalla vain kesti ja kesti ja tuli levisi leviämistään.

 Vasta hämärän laskeuduttua punainen auto kiisi heidän pihaansa.

Palomiehet yrittivät parhaansa mukaan saada sammumaan paloa, mutta se oli lähes turhaa.

Talosta lähti mustaa savua jota oli myrkyllistä hengittää.

Seisoessaan siinä pihassa he tiesivät, etteivät tulisi asumaan enää siinä talossa.

Eikä heille jäänyt siitä jäljelle mitään. Ei kerrassaan mitään.

 Kylmissään he ajoivat kaupungin ainoaan hotelliin.

- Meitä olisi kolme. Olisiko teillä huonetta täksi yöksi vapaana? Tuomas kysyi vastaanottovirkailijalta.

- Meillä on pari huonetta vapaana, mutta yhdessäkään ei ole lastensänkyä, hotellin virkailija vastasi.

- Siinä tapauksessa otamme minkä tahansa huoneen, Tuomas vastasi.

 Huoneeseen päästyään he laskivat unisen Siirin sängylle, joka nukahti siihen samantien.

Bella asteli Tuomaksen luokse ja painoi otsansa miehen otsaa vasten.

- Mitä me nyt teemme? Me menetimme kaiken, Bella huokaisi.

 - Emme kaikkea rakas. Saimme pitää kaikkein tärkeimmän, Tuomas vastasi ja nyökkäsi sängylle.

 Bella hymyili pienesti.

- Olet oikeassa. Olisin kuollut jos hänelle olisi tapahtunut jotain.

 Väsähtäneenä hekin kömpivät sängylle. Bella nosti Siirin varovasti ja laski syliinsä.

- Kuule. Minusta tuntuu, että otan lopputilin. Muutetaan johonkin missä meitä ei tunneta ja missä tarvitaan päteviä lääkäreitä, Tuomas sanoi Bellalle.

 - Muutetaan vain. Ihan mihin haluat rakas. Tärkeintä, että olemme yhdessä, Bella vastasi ja nukahti.

Bella ei halunnut väittää vastaan. Hän tiesi, että Tuomas inhosi juoruja ja varsinkin niiden kohteena olemista. Joten jos se helpotti, että he muuttaisivat, sitten he muuttaisivat.

~

Sitten vielä pieni extra kuva, erittäin ärsyttävästä uudenlaisesta bugista mikä tuli paratiisisaaren mukana :--D