34. Suoraa toimintaa

 Emily oli Meijun luona harjoittelemassa liikkeitä seuraavaa tanssikisaa varten.

-Nämä liikkeet sujuvat jo aika hyvin vai mitä? Meiju kysyi ystävältään.

-Joo, vielä vähän harjoitusta niin meidän ryhmä voittaa Douplesin ryhmän, Emily vastasi.

 -Niinpä. Eiköhän tämä riitä tältä päivältä? Meiju totesi.

-Kyllä riittää. Muuten emme jaksa mitään huomisissa harkoissa, Emily nauroi.

 -Meen käymää vessassa, Meiju ilmoitti ja poistui paikalta.

 Emily päätti tanssia vielä hetken musiikin tahdissa.

 -Hyvältä näyttää, Emily kuuli Tuukan sanovan ovelta.

 Emily säpsähti odottamatonta kommenttia.

-Mitä sä täällä teet?! Ei saa tolleen vakoilla.

 Tuukka naurahti.

-Tää on munki huone. Jos et sattumoisin muistanut.

-Mmm.. Sun piti olla jossain jalkapallo treeneissä, Emily mutisi nolona.

 -Ai ne peruttiin kun meitä oli niin vähän paikalla. Hyvä kun peruttiin, sua ei usein näy noin piukoissa vaatteissa, Tuukka virnisti.

 -Sä olet ihan hävytön, Emily tuhahti ja tunsi itsensä aivan alastomaksi Tuukan edessä.

 -Heh, no sori. Jos haluut mäkin voin olla pelkät alusvaatteet päällä, Tuukka vitsaili.

 -Typerys, ei nää oo alusvaatteet. Nää on meiän treenivaatteet, Emily sanoi leppyneenä.

 -Sori. Saanko anteeksi ajattelemattomuuteni? Tuukka kysyi mukamasti vakavana.

-Enpä tiiä, Emily kiusoitteli.

 Sen sanoessaan Tuukka otti askeleen lähemmäksi ja painoi huulensa Emilyn huulille.

 Emily hämmästyi, mutta antoi suudelman jatkua.

 -Käykö tää anteeksi pyynnöstä? Tuukka kysyi iskien silmää.

-Taitaa se käydä, Emily vastasi posket punoittaen.

 Meiju seisoi oven takana ja kuunteli parhaan ystävänsä ja veljensä flirttailua. Hän tunsi itsensä masentuneeksi vaikka tiesi, että se oli väärin. Hänhän olisi aivan yksin jos Tuukka ja Emily rupeaisivat keskenään seurustelemaan. Hän olisi kolmaspyörä!

Meiju yskäisi kerran kuuluvasti ja astui huoneeseen sisään. Emily ja Tuukka säpsähtivät ja astuivat kauemmaksi toisistaan äkkiä.

 -Mä meen kattoo telkkuu niin te saatte olla rauhassa, Tuukka sanoi äkkiä ja poistui paikalta.

-Teeppä se, Meiju mutisi.

 -Oot sä vihanen jostain? Emily kysyi naama punoittaen.

-En. Miten niin? Meiju kysyi.

-Sä taisit kuulla äskeisen vai mitä?

-Jep.

-Mulle on ihan okei jos te seurustelette Tuukan kanssa, Meiju sanoi.

-Mutta eihän me ees seurustella, Emily puolustautui.

-Ei. Ette niin, mutta jos te haluutte seurustella se on mulle ihan okei, Meiju vastasi.

-Taidan mä vähän Tuukasta tykätä, Emily punastui.

 -Se on hieno juttu musta. Älä musta huolehdi, Meiju vakuutti.

 -Oikeesti? 

-Joo, Meiju nyökkäsi.

-Mikä sul sit on? Emily uteli kun vaistosi ystävänsä alakuloisuuden.

 -Hmm. Onko Eetu kotona? Meiju kysyi.

-Joo. Miten niin? Emily ihmetteli kysymystä.

-Entäs teiän äiti? Meiju jatkoi.

-Ööh? Se on vielä töissä. Mitä sä meinaat? Emily kysyi kummissaan.

-Mä meen käymään teillä ja sä jäät tänne, Meiju ilmoitti.

 -Okei, Emily naurahti ja jatkoi.

-Mitä sä meinaat?

-Aion hoitaa erään asian joka ois pitäny hoitaa jo ajat sitte, Meiju vastasi.

 -Auta mua valitsee vaatteet! 

-Mä luulen, et mä en osaa valita sulle vaatteit jos sä haluut valita ne mun veljeä varten, Emily nauroi.

-Ei sitte, Meiju sanoi ja irvisti ystävälleen.

 -No miltä mä näytän? Meiju kysyi viimeistellessään meikkiään.

-Tosi hyvältä. Mikset sä kerro mitä sulla on mielessä? Emily uteli.

 -Koska mä en oo viel päättäny mitä mulla on mielessä, Meiju virnisti.

-No niin varmaa! Emily nauroi.

 -Mihin sä oot menossa? Tuukka uteli kun Meiju teki lähtöä.

 -Hoitaa asioita. Pidä Emilylle seuraa sen aikaa, Meiju sanoi.

-Okei. Miks Emily jää tänne jos sä lähet muualle? Tuukka ihmetteli.

-Koska mä en kaipaa sitä siellä minne mä meen.

-Mut miks se ei mee kotiin?

-Just siks, et mä en kaipaa sitä sinne minne mä meen, Meiju virnisti omahyväisesti.

-Etkai sä vaan? Tuukka aloitti.

-Pidä mun frendille seuraa, Meiju vaan sanoi ja lähti pois.

 Meiju juoksi koko matkan Jonesien talolle.

 Hän ei aikonut olla ainut yksinäinen.

 Sydän kurkussa hän kiipesi rappusia ylös.

 Häntä jännitti niin paljon.

 "Avaa jo" Meiju hermoili itsekseen.

 -Meiju? Eiks Emily oo teillä? Eetu kysyi hämmästyneenä.

-Siellä just, Meiju sanoi ja työnsi Eetun sisälle oven pamahtaessa kiinni.

 Meiju vetäisi Eetun lähelle itseään.

-Mi-mitä sä nyt? Eetu kysyi epävarmana.

 Meiju ei vastannut mitään. Kiersi vain kätensä Eetun ympärille ja suuteli poikaa pitkään ja hartaasti.

 -Meiju mitä ihmettä? Eetu sai kysyttyä.

-Mä olen tässä koko ajan ja sä et tee mitään aloitetta. Jos mä olen jonkun toisen kanssa sä suutut mulle. Jos mä oon vapaa, sä et siltikään tee mitään! Mikset?

Nyt mä olen tässä ja mä en jaksa enää odottaa! Meiju sanoi ja vetäisi pojan taas itseään vasten.

 -Meiju...

-Hiljaa, mä en jaksa kuunnella, Meiju vastasi ja suuteli poikaa taas.

Nyt tuli vähän lyhyempi osa. Anteeksi :o

Eikö Tuukka ookkin ihan Hollyn näköinen ja Meiju Miron? Ainakin mun mielestä! :D

33. Suhde karikko

 ***

 Vuosi vierähti nopeasti ja kaksoset olivat läpäisseet täysillä pisteillä Sunset Valleyn yksityisen peruskoulun pääsykokeet.

-Äiti, älä hössötä kyllä me pärjätään! Ethan sanoi Hollylle, joka oli ihan itkun partaalla kun Miro lähtisi kohta viemään poikia kohti sisäoppilaitosta. 

 -Mutta minä en millään haluaisi päästää teitä pois täältä, Holly nyyhki.

-Kulta, Miro sanoi hymyillen.

-Me tullaan joka loma kotiin, joten älä itke, Thomas sanoi.

 -Muistatte pojat soittaa, joka ilta kotiin, Miro sanoi.

-Joka iltako? Ethan huokaisi.

-Joka ilta, Miro vastasi.

 -Noniin. Antakaa äidille iso hali, Holly sanoi kyynelten valuessa hänen poskiltaan.

 -Että pitikin sattua, että minun pikkuiseni lähtevät kotoa ennen isosisaruksiaan, Holly harmitteli.

 -Viethän heidät turvallisesti perille? Holly kysyi Mirolta.

-Tietysti rakas.

-Turvallista matkaa, Holly sanoi ja suukotti Miroa.

-Holly?

-Niin?

-He ovat minunkin pikkuisiani joten älä huolehdi. Jooko? Miro sanoi.

-Selvä, Holly nyyhkäisi.

 Miron ja poikien ajettua pihalta pois Holly istahti sohvalle väsyneenä.

"Nyt ne sitten menivät, minun pikkuiseni."

***

Meiju kertoo

Vuosi meni nopeasti. Vietin paljon aikaa Emilyn kanssa ja sen seurauksena tutustuin paremmin Eetuunkin. Olin heillä oikeastaan aina koulun jälkeen, mutta kesälomalla he lähtivät äitinsä kanssa Egyptiin ja sen kaksi viikkoa olin tiiviisti Tuukan ja hänen parhaan ystävänsä Nickin kanssa. No minun ja Nickin suhde läheni vähän lämpimämmäksi kesällä ja aloimme seurustella. Kun Emily ja Eetu palasivat Egyptistä en oikein enää ehtinytkään käydä heillä kun kaikki aikani meni Nickin kanssa hengaillessa.

Huomenna alkaisi taas koulu joten tulimme viettämään viimeistä kesäloma päivää läheiseen kahvilaan.

 Katseeni valui ovelle kun huomasin, että Eetu astui kahvilan ovesta sisään. En ollut nähnyt häntä koko kesänä. Nick huomasi katseeni.

 -Onko sulla ollu ikävä tota? Nick tiuskaisi.

-Mitä sä vihottelet? Ei tietenkään, sanoin ja tiesin valehtelevani. Minä kyllä tykkäsin Nickistä todella paljon, mutta aina välillä Eetu eksyi ajatuksiini. Mutta ei se tehnyt minusta huonoa tyttöystävää!

 -Valehtelet. Näen sen katseestasi. Sinua taitaa harmittaa kun olet viettänyt kesän minun kanssani, Nick murjotti.

 -Huoh. Älä viitsi. Jos minua harmittaisi en olisi tässä nyt kanssasi, vastasin.

 Eetu huomasi heti parin kun astui kahvilan ovesta sisään. 

Jassoo.

Vai tämän takia ei ole ollut aikaa tulla kyläilemään. Emily valitti koko ajan kun Meijulla oli kuulemma liikaa menoja.

 Tunsin Eetun katseen ihollani ja käänsin päätä. Minusta tuntui kun olisin pettänyt Eetun menemällä yhteen Nickin kanssa, mutta eihän meidän välillä ollut ollut mitään.

Valehtelen taas itselleni! 

Täytyy sanoa, että kyllä minä ja Eetu katselimme toisiamme usein sillä tavalla ja välillä kätemme hipaisivat vahingossa toisiaan, mutta ei se tarkoita mitään! Eihän?!

 -Mitä mietit? Nick kysyi viileästi.

-Mietin, että mitkä vaatteet laitan huomenna kouluun, vastasin hajamielisesti.

 -Et oo käynny pitkään aikaan kylässä? Eetu huusi tiskin toiselta puolelta.

 -On ollu vähän kiireitä. Sano Emilylle, että tulen huomenna sen kanssa samaa matkaa tanssitreeneihin.

 -Mikset sano ite? Eetu kysyi viileästi.

 -No kun me kerran nyt nähtiin niin kait sä voit sanoo. Voin mä toki sille itekkin soittaa, tiuskaisin.

 -No kait mä sitten sanon sille, Eetu sanoi jäisesti.

Eetun katseesta huokui halveksunta. Hän ei pitänyt Nickistä, eikä Tuukasta. Tosin tunne oli molemmin puolinen.

 Minun olisi tehnyt mieli itkeä kun minun ja Eetun välit olivat näin jäätyneet. Me tulimme aikaisemmin tosi hyvin juttuun. Ehkä liiankin. 

-Tule mennään, sanoin Nickille ja pomppasin tuolilta.

 -Oli kiva nähä, Eetu huikkasi.

-Joo tosi, törmäillään, huusin takaisin.

Nick katsoi empien perääni, mutta lähti sitten liikkeelle.

 -Meiju oota vähän. Mikä kiire sulla on? Nick huusi perästäni.

-Mitä toi oikein oli? Nick kysyi.

-Mikä?

-No toi sun ja Eetun juttu. Onks teillä ollu jotain meneillään? Nick kysyi apeasti.

-Ei oo ollu mitään juttua, jos sen tahot tietää! tiuskaisin.

 Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kotiin.

 Tuukka säpsähti kun tulimme huoneeseen.

 -Ai te tulitte jo, Tuukka totesi.

-Joo, Nick huokaisee.

 -Sattuks jotaa ku ootte ihan outoi? Tuukka ihmettelee.

 -Ei, mutisen ja rupean nousemaan vuoteeseeni.

 -Meiju, onks kaikki okei? Tuukka kysyy huolestuneena.

-On, vastaan lyhyt sanasesti.

 -Mitä tapahtu? Tuukka kyselee Nickiltä.

Antaisivat vain olla.

 -Eetu tuli kahvilaan ja sen jälkeen Meiju muuttu tollaseks, Nick murahtaa.

-No en muuttunu mitenkään! huudan yläpediltä.

 -Koko kahvilaan laskeutu jäätynyt ilmapiiri kun nää kaks rupes keskustelee, Nick selittää pohtivalle Tuukalle.

 -Menkää vaikka jooko alakertaan. Mä en jaksa teitä nyt, parahdan.

En jaksa kuunnella nyt tollasta mussutusta.

Kauheesti ongelmii vaikka en oo seurustellu vasta kun jonkun kuukauden Nickin kanssa.

 -Noni. Kerro, Tuukka sanoo Nickille alakerrassa.

 -Musta tuntuu, et tää ei toimi. Siis tää mun ja Meijun juttu, Nick kuiskaa Tuukalle.

 -Oot sä tosissas? Tuukka kysyy.

-Musta tuntuu, et Meijulla ja Eetulla on ollu jotain juttuu ennen kesälomaa, Nick vastaa.

-Eikä. Kyllä mä tietäsin. Me kerrotaa Meijun kanssa toisillemme kaikki, Tuukka vastaa.

-Ei se täst kertois. Koska sä jä Eetu, ette tuu toimee keskenänne niin ei Meiju kertois. 

 -Hmm. Kyllä Meiju susta tykkää, Tuukka sanoo.

-Niin, tykkää. Mutta, jotain muuta se taitaa rakastaa, Nick huokaisee.

-No toivottavasti ei. En pidä siitä jätkästä, Tuukka vastaa ja huokaisee myös.

-No en minäkään. 

 -Mistä te puhutte? kysyn kun saavun alakertaan. 

Ikävä kyllä, kuulin puolet keskustelusta.

 Tuukka ja Nick katsovat vaivaantuneina toisiaan.

 -Teiän taitaa olla parast puhuu kahestaa, Tuukka toteaa ja nousee sohvalta.

 Nick katsoo minua jotenkin erilaisesti kuin yleensä.

 Sydämeni lyö hulluna.

 -Tuu mennään puhuu tonne eteiseen, Nick sanoo ja lähtee edeltä.

 -Nick mikä nyt oikein on? kysyn kun mitään vastausta ei kuulu.

 -Mitä hittoa sä haluat musta? Nick puuskahtaa.

-Mitä sä tarkotat? hämmästelen.

Siis mitä ihmettä tuo jätkä nyt oikein selittää.

-Niin, sä et osaa vastata noinkaan yksinkertaiseen kysymykseen, Nick jatkaa.

 -Mitä sä puhut? kysyn vähän kiusaantuneena.

-Musta meiän pitää erota, Nick pudottaa.

 -Mitä? parahdan. Tämä tuli ihan yllätyksenä. 

-Okei myönnän, et oon ollu tänään vähän outo, mut ei kai meiän sen takii tarvi erota? kysyn kauhuissani.

 -Tää ei toimi, Nick vaan sanoo.

Käteni alkavat täristä. -Miksei?

-Sul on jotain selvittämättä Eetun kanssa, Nick sanoo kylmästi.

 -Siis mitä! Vieläkö sä jatkat tästä aiheesta? tiuskaisen.

-Älä väitä, ettei olis! Nick huutaa.

 -Ei ole! Me ollaan tai oltiin vaan kavereita!

-Niin, miksette siis ole enää jos olitte vaan kavereita? Nick tiedustelee.

Sanoppa se, ajattelen.

 -Asiat ei aina mee niin yksinkertasesti kun ajattelee! huudan.

-Älä kilju, Nick hyssyttelee.

 -Ihan sama, ala painua, sanon.

-Niin alankin, Nick tuhahtaa.

 -Mä en haluu nähä sua enää! huudan perään.

-Samat sanat, kuulen.

Oven pamahdettua kiinni istun täristen tuolille. 

Mitä hittoa tämä on?

Olen neljätoista ja koin juuri elämäni ensimmäisen eron. Hienoa.

 Tahtomattani kyyneleet alkavat valua silmistäni. Poskiani polttelee.

Tässä ei ole mitään järkeä.

 Kaivan kännykän taskustani ja etsin parhaimman ystäväni puhelinnumeron. Olen laiminlyönyt häntä. Toivottavasti Emily antaa anteeksi.

 -Emily, kuuluu puhelimesta.

-Täällä Meiju moi.

-Ihana kuulla susta! Nähäähän me huomenna? Emily kysyy huolestuneena.

-Joo, kuiskaan.

 Alan kävellä ympyrää.

-Meiju mikä nyt on?

 -Nick jätti mut, kuiskaan.

-Eikä? kuulen.

-Joo, nyyhkytän.

-Se on ihan tyhmä.

-Niin. Se jätti mut Eetun takii, parahdan.

-Just. Tosi typerästi tehty. Pärjäätkö sä? Emily kysyy.

-Joo, nähää huomenna.

-Joo, pusuja.

-Öitä.

 En tarvitse Nickiä tai ketään muutakaan. Minulla on Emily.

 Tuukka istuu ja katsoo ovelle kun tulen.

 -Sä tiedät vai mitä? kysyn.

 Tuukka nyökkää.

 -Mä ihan oikeesti tykkäsin Nickistä, sanon ja tunnen kun kyyneleet vierähtävät poskelleni.

 -Mä uskon sua, Tuukka vastaa ja katsoo suoraan silmiini.

 -Miltä susta tuntuu? Tuukka kysyy.

 -Mua sattuu ihan hirveästi, sanon ja Tuukka vetää minut halaukseen.

 -Niin sen kuuluukin sattua. Tykkäätkö sä Eetusta? Tuukka uskaltautuu kysymään.

-En tiedä. Älä sinäkin aloita, parahdan.

-Okei. Käydään nukkumaan.

 -Kyllä se siitä, Tuukka lohduttaa.

 -Tiedän, vastaan.

 Vaikka mä vähän tykkäsinkin Eetusta se ei poista tätä kipua, joka mun sydämmessä nyt on.

 Joskus kolmelta nukahdan viimein itkuuni.

*** 

Seuraavana päivänä koulussa seison kaappini edessä ja toivon, etten näkisi ketään. Että voisin vain hävitä.

Mutta ei. Ensimmäinen vastaantulija on Eetu. Miksi juuri Eetu?!

-Meiju? Hän kysyy.

                                                En sano mitään. Kävelen vain eteenpäin.

 -Mä kuulin eilisestä, Eetu sanoo takaani.

-Mä en jaksa puhua siitä, vastaan hiljaa.

-Tuu taas käymää joku päivä, Eetu sanoo.

-Ehkä, vastaan.

 Juoksen tyttöjen vessaan. Onneksi siellä ei ole ketään.

Toivottavasti Eetu ei tiedä syytä miksi minä ja Nick erottiin. Vaikka eihän se ollut mikään oikea syy, koska enhän minä Nickiä jättänyt!

 Huuhtelen kasvoni kylmällä vedellä ja tajuan, että minulla on meikkiä. Paska.

Kyllä tämä tästä. Tämä kuuluu kait murrosikään.

33. Osa!!  En oo kyllä tällästä osaa ennen tehnytkään!