perjantai 19. lokakuuta 2012

33. Suhde karikko

 ***
 Vuosi vierähti nopeasti ja kaksoset olivat läpäisseet täysillä pisteillä Sunset Valleyn yksityisen peruskoulun pääsykokeet.
-Äiti, älä hössötä kyllä me pärjätään! Ethan sanoi Hollylle, joka oli ihan itkun partaalla kun Miro lähtisi kohta viemään poikia kohti sisäoppilaitosta. 
 -Mutta minä en millään haluaisi päästää teitä pois täältä, Holly nyyhki.
-Kulta, Miro sanoi hymyillen.
-Me tullaan joka loma kotiin, joten älä itke, Thomas sanoi.
 -Muistatte pojat soittaa, joka ilta kotiin, Miro sanoi.
-Joka iltako? Ethan huokaisi.
-Joka ilta, Miro vastasi.
 -Noniin. Antakaa äidille iso hali, Holly sanoi kyynelten valuessa hänen poskiltaan.
 -Että pitikin sattua, että minun pikkuiseni lähtevät kotoa ennen isosisaruksiaan, Holly harmitteli.
 -Viethän heidät turvallisesti perille? Holly kysyi Mirolta.
-Tietysti rakas.
-Turvallista matkaa, Holly sanoi ja suukotti Miroa.

-Holly?
-Niin?
-He ovat minunkin pikkuisiani joten älä huolehdi. Jooko? Miro sanoi.
-Selvä, Holly nyyhkäisi.
 Miron ja poikien ajettua pihalta pois Holly istahti sohvalle väsyneenä.
"Nyt ne sitten menivät, minun pikkuiseni."

***
Meiju kertoo

Vuosi meni nopeasti. Vietin paljon aikaa Emilyn kanssa ja sen seurauksena tutustuin paremmin Eetuunkin. Olin heillä oikeastaan aina koulun jälkeen, mutta kesälomalla he lähtivät äitinsä kanssa Egyptiin ja sen kaksi viikkoa olin tiiviisti Tuukan ja hänen parhaan ystävänsä Nickin kanssa. No minun ja Nickin suhde läheni vähän lämpimämmäksi kesällä ja aloimme seurustella. Kun Emily ja Eetu palasivat Egyptistä en oikein enää ehtinytkään käydä heillä kun kaikki aikani meni Nickin kanssa hengaillessa.
Huomenna alkaisi taas koulu joten tulimme viettämään viimeistä kesäloma päivää läheiseen kahvilaan.

 Katseeni valui ovelle kun huomasin, että Eetu astui kahvilan ovesta sisään. En ollut nähnyt häntä koko kesänä. Nick huomasi katseeni.
 -Onko sulla ollu ikävä tota? Nick tiuskaisi.
-Mitä sä vihottelet? Ei tietenkään, sanoin ja tiesin valehtelevani. Minä kyllä tykkäsin Nickistä todella paljon, mutta aina välillä Eetu eksyi ajatuksiini. Mutta ei se tehnyt minusta huonoa tyttöystävää!
 -Valehtelet. Näen sen katseestasi. Sinua taitaa harmittaa kun olet viettänyt kesän minun kanssani, Nick murjotti.
 -Huoh. Älä viitsi. Jos minua harmittaisi en olisi tässä nyt kanssasi, vastasin.
 Eetu huomasi heti parin kun astui kahvilan ovesta sisään. 
Jassoo.
Vai tämän takia ei ole ollut aikaa tulla kyläilemään. Emily valitti koko ajan kun Meijulla oli kuulemma liikaa menoja.
 Tunsin Eetun katseen ihollani ja käänsin päätä. Minusta tuntui kun olisin pettänyt Eetun menemällä yhteen Nickin kanssa, mutta eihän meidän välillä ollut ollut mitään.
Valehtelen taas itselleni! 
Täytyy sanoa, että kyllä minä ja Eetu katselimme toisiamme usein sillä tavalla ja välillä kätemme hipaisivat vahingossa toisiaan, mutta ei se tarkoita mitään! Eihän?!
 -Mitä mietit? Nick kysyi viileästi.
-Mietin, että mitkä vaatteet laitan huomenna kouluun, vastasin hajamielisesti.
 -Et oo käynny pitkään aikaan kylässä? Eetu huusi tiskin toiselta puolelta.
 -On ollu vähän kiireitä. Sano Emilylle, että tulen huomenna sen kanssa samaa matkaa tanssitreeneihin.
 -Mikset sano ite? Eetu kysyi viileästi.
 -No kun me kerran nyt nähtiin niin kait sä voit sanoo. Voin mä toki sille itekkin soittaa, tiuskaisin.
 -No kait mä sitten sanon sille, Eetu sanoi jäisesti.
Eetun katseesta huokui halveksunta. Hän ei pitänyt Nickistä, eikä Tuukasta. Tosin tunne oli molemmin puolinen.
 Minun olisi tehnyt mieli itkeä kun minun ja Eetun välit olivat näin jäätyneet. Me tulimme aikaisemmin tosi hyvin juttuun. Ehkä liiankin. 
-Tule mennään, sanoin Nickille ja pomppasin tuolilta.
 -Oli kiva nähä, Eetu huikkasi.
-Joo tosi, törmäillään, huusin takaisin.
Nick katsoi empien perääni, mutta lähti sitten liikkeelle.
 -Meiju oota vähän. Mikä kiire sulla on? Nick huusi perästäni.
-Mitä toi oikein oli? Nick kysyi.
-Mikä?
-No toi sun ja Eetun juttu. Onks teillä ollu jotain meneillään? Nick kysyi apeasti.
-Ei oo ollu mitään juttua, jos sen tahot tietää! tiuskaisin.
 Kävelimme hiljaisuuden vallitessa kotiin.
 Tuukka säpsähti kun tulimme huoneeseen.
 -Ai te tulitte jo, Tuukka totesi.
-Joo, Nick huokaisee.
 -Sattuks jotaa ku ootte ihan outoi? Tuukka ihmettelee.
 -Ei, mutisen ja rupean nousemaan vuoteeseeni.
 -Meiju, onks kaikki okei? Tuukka kysyy huolestuneena.
-On, vastaan lyhyt sanasesti.
 -Mitä tapahtu? Tuukka kyselee Nickiltä.
Antaisivat vain olla.
 -Eetu tuli kahvilaan ja sen jälkeen Meiju muuttu tollaseks, Nick murahtaa.
-No en muuttunu mitenkään! huudan yläpediltä.
 -Koko kahvilaan laskeutu jäätynyt ilmapiiri kun nää kaks rupes keskustelee, Nick selittää pohtivalle Tuukalle.
 -Menkää vaikka jooko alakertaan. Mä en jaksa teitä nyt, parahdan.
En jaksa kuunnella nyt tollasta mussutusta.
Kauheesti ongelmii vaikka en oo seurustellu vasta kun jonkun kuukauden Nickin kanssa.
 -Noni. Kerro, Tuukka sanoo Nickille alakerrassa.
 -Musta tuntuu, et tää ei toimi. Siis tää mun ja Meijun juttu, Nick kuiskaa Tuukalle.
 -Oot sä tosissas? Tuukka kysyy.
-Musta tuntuu, et Meijulla ja Eetulla on ollu jotain juttuu ennen kesälomaa, Nick vastaa.

-Eikä. Kyllä mä tietäsin. Me kerrotaa Meijun kanssa toisillemme kaikki, Tuukka vastaa.
-Ei se täst kertois. Koska sä jä Eetu, ette tuu toimee keskenänne niin ei Meiju kertois. 

 -Hmm. Kyllä Meiju susta tykkää, Tuukka sanoo.
-Niin, tykkää. Mutta, jotain muuta se taitaa rakastaa, Nick huokaisee.
-No toivottavasti ei. En pidä siitä jätkästä, Tuukka vastaa ja huokaisee myös.
-No en minäkään. 
 -Mistä te puhutte? kysyn kun saavun alakertaan. 
Ikävä kyllä, kuulin puolet keskustelusta.
 Tuukka ja Nick katsovat vaivaantuneina toisiaan.
 -Teiän taitaa olla parast puhuu kahestaa, Tuukka toteaa ja nousee sohvalta.

 Nick katsoo minua jotenkin erilaisesti kuin yleensä.
 Sydämeni lyö hulluna.
 -Tuu mennään puhuu tonne eteiseen, Nick sanoo ja lähtee edeltä.
 -Nick mikä nyt oikein on? kysyn kun mitään vastausta ei kuulu.
 -Mitä hittoa sä haluat musta? Nick puuskahtaa.
-Mitä sä tarkotat? hämmästelen.
Siis mitä ihmettä tuo jätkä nyt oikein selittää.
-Niin, sä et osaa vastata noinkaan yksinkertaiseen kysymykseen, Nick jatkaa.
 -Mitä sä puhut? kysyn vähän kiusaantuneena.
-Musta meiän pitää erota, Nick pudottaa.
 -Mitä? parahdan. Tämä tuli ihan yllätyksenä. 
-Okei myönnän, et oon ollu tänään vähän outo, mut ei kai meiän sen takii tarvi erota? kysyn kauhuissani.
 -Tää ei toimi, Nick vaan sanoo.
Käteni alkavat täristä. -Miksei?
-Sul on jotain selvittämättä Eetun kanssa, Nick sanoo kylmästi.
 -Siis mitä! Vieläkö sä jatkat tästä aiheesta? tiuskaisen.
-Älä väitä, ettei olis! Nick huutaa.
 -Ei ole! Me ollaan tai oltiin vaan kavereita!
-Niin, miksette siis ole enää jos olitte vaan kavereita? Nick tiedustelee.
Sanoppa se, ajattelen.
 -Asiat ei aina mee niin yksinkertasesti kun ajattelee! huudan.
-Älä kilju, Nick hyssyttelee.
 -Ihan sama, ala painua, sanon.
-Niin alankin, Nick tuhahtaa.
 -Mä en haluu nähä sua enää! huudan perään.
-Samat sanat, kuulen.
Oven pamahdettua kiinni istun täristen tuolille. 
Mitä hittoa tämä on?
Olen neljätoista ja koin juuri elämäni ensimmäisen eron. Hienoa.
 Tahtomattani kyyneleet alkavat valua silmistäni. Poskiani polttelee.
Tässä ei ole mitään järkeä.
 Kaivan kännykän taskustani ja etsin parhaimman ystäväni puhelinnumeron. Olen laiminlyönyt häntä. Toivottavasti Emily antaa anteeksi.
 -Emily, kuuluu puhelimesta.
-Täällä Meiju moi.
-Ihana kuulla susta! Nähäähän me huomenna? Emily kysyy huolestuneena.
-Joo, kuiskaan.
 Alan kävellä ympyrää.
-Meiju mikä nyt on?
 -Nick jätti mut, kuiskaan.
-Eikä? kuulen.
-Joo, nyyhkytän.
-Se on ihan tyhmä.
-Niin. Se jätti mut Eetun takii, parahdan.
-Just. Tosi typerästi tehty. Pärjäätkö sä? Emily kysyy.
-Joo, nähää huomenna.
-Joo, pusuja.
-Öitä.
 En tarvitse Nickiä tai ketään muutakaan. Minulla on Emily.
 Tuukka istuu ja katsoo ovelle kun tulen.
 -Sä tiedät vai mitä? kysyn.
 Tuukka nyökkää.
 -Mä ihan oikeesti tykkäsin Nickistä, sanon ja tunnen kun kyyneleet vierähtävät poskelleni.
 -Mä uskon sua, Tuukka vastaa ja katsoo suoraan silmiini.
 -Miltä susta tuntuu? Tuukka kysyy.
 -Mua sattuu ihan hirveästi, sanon ja Tuukka vetää minut halaukseen.
 -Niin sen kuuluukin sattua. Tykkäätkö sä Eetusta? Tuukka uskaltautuu kysymään.
-En tiedä. Älä sinäkin aloita, parahdan.
-Okei. Käydään nukkumaan.
 -Kyllä se siitä, Tuukka lohduttaa.
 -Tiedän, vastaan.
 Vaikka mä vähän tykkäsinkin Eetusta se ei poista tätä kipua, joka mun sydämmessä nyt on.
 Joskus kolmelta nukahdan viimein itkuuni.
*** 
Seuraavana päivänä koulussa seison kaappini edessä ja toivon, etten näkisi ketään. Että voisin vain hävitä.
Mutta ei. Ensimmäinen vastaantulija on Eetu. Miksi juuri Eetu?!
-Meiju? Hän kysyy.
                                                En sano mitään. Kävelen vain eteenpäin.
 -Mä kuulin eilisestä, Eetu sanoo takaani.
-Mä en jaksa puhua siitä, vastaan hiljaa.
-Tuu taas käymää joku päivä, Eetu sanoo.
-Ehkä, vastaan.
 Juoksen tyttöjen vessaan. Onneksi siellä ei ole ketään.
Toivottavasti Eetu ei tiedä syytä miksi minä ja Nick erottiin. Vaikka eihän se ollut mikään oikea syy, koska enhän minä Nickiä jättänyt!
 Huuhtelen kasvoni kylmällä vedellä ja tajuan, että minulla on meikkiä. Paska.
Kyllä tämä tästä. Tämä kuuluu kait murrosikään.

33. Osa!!  En oo kyllä tällästä osaa ennen tehnytkään!


7 kommenttia:

  1. Voi Meijurukkaa. Olipa surullinen osa. Epäilen että Meiju ja Eetu rupeaa seurustelee.
    Mut onko noi oikeesti tossa pelissä teinejä? Luulin että ne on vielä lapsia.
    Mutta mukava osa ja toivottavasti ensi osa olisi jo vähän iloisempi.

    VastaaPoista
  2. Ei noi viel tossa oo teinejä vaan lapsia:D Mutta oon jo pelannu eteenpäin niin pelissä ne on mut ei viel tässä osassa :D

    VastaaPoista
  3. sori etten oo kommentoinu piitkään aikaan, seuraan kyllä vielä!
    toivon että meiju ja eetu päätyy yhteen, eetu olis meijulle niin paljon parempi ku toi nick mun mielest :) jatkoa vaan, olipa hyvä osa! :)

    VastaaPoista
  4. Voooi... ;/
    Harmi että Nick ja Meiju eros... :P
    Noh, Meiju ja Eetu rupeaa kummiski seurustelemaan, oon ihan varma. :D
    Toivottavasti Tuukka muuttaa mielesä Eetun suhteen. :)
    Millon Meiju ja Tuukka kasvaa teineiksi? Ku tuolla jossai luki että ne on jo neljätoista vuotiaita...? :D

    Mutta oli hyvä osa. (::

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista :)
    Ensi osassa Tuukka ja Meiju on jo teinejä :D
    Tulis jo se vuodenaika lisäosa, et vois saada eri vuodenajat peliin!!

    VastaaPoista
  6. Ööömmm... Eiks teini-ikä ala 13-vuotiaasta nykyisen käsityksen mukaan? Meijun ja muiden lasten käytöksestä tulee mieleen pikemminkin 11-12 veet. :D Joo simssis teini-iän saavuttaessaan lapset menee lukioon mutta se yläkouluosio niinku jää välistä?
    .... Vaikka kyseinen tapasi ajatella simien iät ärsyttää minua, pidän kuitenkin tarinasta tosi paljon :) Aion lukea kaikki osat :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. En juuri nyt muista minkä ikäisiä lapset olivat tässä osassa tarinaa kun tämän tarinan kirjoittamisesta on jo hurahtanut vähäsen aikaa. Mutta en juuri tarinaa kirjoittaesa ajattele aivan oikeita käsitteitä( koska teini-ikä alkaa jne..) koitan pikemminkin tuoda esille simien yksillöllisyyttä. Tässä kohtaa tarinaa muistelen, että jätin lapset lapsen kokoisiksi enkä esim muuttanut heti teineiksi, koska eiväthän kaikki teini-ikäiset ole saman pituisia. Mutta hyvä huomio kuitenkin.
      Kiva, että olet löytänyt tämänkin tarinan pariin, vaikka olenkin saannut tämän jo päätökseen. :)

      Poista