35. Ystävyyttä vai jotain muuta

***Meiju kertoo***

Êetu katsoi minuun hämmentyneenä eikä sanonut mitään. Sydämeni löi epätasaista tahtia.

 -Voi ei! Mä ymmärsin kaikki merkit ihan väärin. Sä et ole kiinnostunut musta, parahdin.

 -Rauhoitu. Mä olen nyt vain vähän hämilläni, Eetu sanoi hätäisesti.

 -Tää on tosi noloo. Mä en kehtaa kattoo sua enää ikinä silmiin, sopersin nolona ja punaisena kuin paloauto.

 -Ei sun tarvi hävetä. Kyl mäkin susta tykkään, mut me ollaan vaan tosi hyvii frendei, et mä en haluis pilata sitä, Eetu vastasi minulle.

 -Anteeks, mut mä en usko, et mä voin olla enää sun ystäväs, sanoin ja koitin siirtyä taaemmas.

-Älä sano noin. Eihän tää nyt niin iso juttu oo.

-Niin. Ei sulle, mut mulle on, sanoin ja lähdin kävelemään ovelle päin.

 -Meiju oota. Älä mee, Eetu huusi perääni.

 "Voihan paska", Eetu totesi itselleen.

 Kotiin päästyäni lösähdin säkkituolille ja rupesin säälimään itseäni.

"Mitä ihmettä mä oikein ajattelin!"

 -Ai sä tulitkin jo. Emily lähti äsken kotiin. Tuliko se sua vastaan? Tuukka kysyy tullessaan.

-Ai. Ei tullu, vastaan murheen murtamana.

 -Hei onks sul kaikki hyvin?

 -EI! Mä oon niin tyhmä, aloitan ja kerron Tuukalle koko surkean episodin.

-No se jätkä onkin ihan tyhmä. Se on sen menetys, ei sun, Tuukka lohduttaa.

 -Turha täs on Eetuu syyttää. Mä ymmärsin kaiken vaan ihan väärin.

***Tuukka kertoo***

Kesälomalla ennen ammattikoulua vietin paljon aikaa Emilyn kanssa. Emilyllä riitti paljon aikaa minulle nyt kun Meiju vietti kaiken mahdollisen vapaa-ajan ylimääräisissä tanssiharkoissa. Hän purki kai sillä tavalla pahaa oloaan.

 Sen illan jälkeen kun Meiju oli käynyt Eetun luona huomasimme Emilyn kanssa tulevamme hyvin juttuun. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Emily usein kertoi miten häntä harmitti, että Meiju ei suostunut tapaamaan Eetua ja minä kerroin huolestani siskoani kohtaan.

 -Mä haluisin kysyy sult yhtä juttuu, sanoin varovasti.

-No kysy, Emily vastasi hymyillen tapansa mukaan.

 -Tuu vähän lähemmäs, sanoin hiukan nolona.

-Okei, Emily vastasi varovasti.

 -Tota.. Haluaisit sä seurustella mun kans? kysyin.

Emily laski päänsä olalleni ja sanoi:

-Joo.

 ***Meiju kertoo***

Peruskoulu tuli käytyä ja meidän oli aika siirtyä ammattikouluun Tuukan kanssa.

Tuukka pääsi opiskelemaan liiketaloutta ja minä kokiksi.

Muutimme keskustassa sijaitsevaan opiskelija-asuntolaan. Se oli kätevintä koska se oli lähempänä meidän molempien kouluja kun koti.

Tiesin, että sinne tulisi asumaan moni meidän koulusta.

Äiti sanoi, että saisimme molemmat oppia siellä vähän itsenäistymään. Asuntolasta piti maksaa vähäsen, mutta se olisi sen arvoista.

Laittelin viimeisiä tavaroita hyllylle. Sain oman huoneen. Emily oli lupautunut jonkun vanhan luokkakaverinsa huonetoveriksi. Ärsyttävää, nyt emme kävisi edes samaa koulua. Emily pääsi paikalliseen lukioon.

Huokaisin syvään. Se, että Emily olisi täällä tarkoitti sitä, että Eetu olisi myös. En ole ollut hänen juttusillaan sen kamalan nolon tapauksen jälkeen. Tuukka kertoi, että Nickistä tulee hänen huonekaverinsa. No sepäs kiva, olin ajatellut. Tästä tulisi mielenkiintoiset kolme vuotta.

Istahdin sohvalle innoissani siitä ajatuksesta, että minulla oli vihdoin oma huone! Sain sisustaa tämän miten halusin. Isä kävi jo viime viikolla tapetoimassa tämän minua varten.

Ovelta kuului koputus.

-Sisään, huusin. Ajattelin, että vihdoin Emily olisi saapunut asuntolalle.

Vatsaani kouraisi pahemman kerran kun Eetu asteli sisään.

-Hei, Eetu sanoi. Aivan kun se olisi ihan normaalia meidän tapauksessa.

Katsoin tyrmistyneenä eteenpäin ja ponkaisin ylös.

-Mi-mitä teet täällä? sönkötin.

-Meidän pitää puhua. Istu alas, Eetu sanoi ja istuutui vierelleni sohvalle.

-Mitä  kuuluu? Eetu aloitti.

-Ihan hyvää kai, mutisin.

-Ei olla juteltu pitkään aikaan. Mulla on ollu sua ikävä, Eetu sanoo.

-Älä oo tyhmä. Sä tiedät tasantarkkaa miksi me ei olla juteltu, sanon.

-Niin. Sä oot vältelly mua, Eetu sanoo.
-Niin, musta on kiusallista olla sun seurassa, sanon kiusaantuneena.
-Ei pitäisi olla. Ainakaan sen takia, että tunnustit sun tunteet, Eetu sanoo.
-Älä muistuta mua siitä, sanon häpeissäni.

 -Mun puolesta me voidaan yrittää, Eetu töksäyttää.
-Kuule, mä en oikein usko, että meiän välit voi palata normaaliksi, selitän.
-En mä tarkota sitä.
-Vaan mitä? ihmettelen.

 -Tätä, Eetu kuiskaa ja vetää minut lähelleen.

 En voi uskoa tätä. Eetu suutelee minua! Oma-aloitteisesti!

 -Haluaisitko sä oikeasti seurustella mun kanssa? kysyn ujona.

 -Jos sä vain vielä haluut? Eetu kysyy.
-Joo, vastaan hymyillen.

 -Mulla on huomenna aikainen herätys, mutta nähää koulun jälkeen? Eetu kysyy.
-Joo, mihin kouluun sä pääsit? kysyn.
-Liiketalouteen, Eetu vastaa.
-Samaan kuin Tuukka, sanon.
Eetu irvistää. -Kiva.
-Hyvää yötä, Eetu vielä sanoo ja sulkee oven perässään.

 Hymyilen vielä hölmönä hetken ja päätän, että menen etsimään Emilyn käsiini.

 Vähän kyseltyäni sain selville Emilyn huoneen. Toivottavasti hän on vielä hereillä koska haluan puhua hänen kanssaan. Kello on jo yli kymmenen illalla.

 Koputan varovaisesti oveen ja kuulen kun Emily sanoo sisään.

 -Moi, kuiskaan sillä huomaan, että Emilyn huonekaveri on jo untenmailla. Onneksi.
-Moi, Emily hymyilee.
-Lähetkö mun kanssa alakertaan kylpemään? kysyn.
-Joo, nähää siellä. Mä otan vaa suihkukamppeet mukaan, Emily vastaa.

 -Ihan mahtava asuntola kun on poreammeet ja kaikki vai mitä? Emily huokaisee.
-Joo ja tälläin iso pesutupa. En kyl haluis tulla tänne yksin, vastaan.
-En mäkään, Emily nauraa.

 -Pojat on jättäny ihan hirveen sotkun lähtiessään, Emily sanoo ja nyrpistää nenäänsä.
-Niin on. Onneks tääl käy vissii siivooja siivoomas nää yleiset tilat, sanon.

 -Oi, tää on ihanan lämmintä, sanon kun astun ammeeseen.

 Emily meinaa liukastua ammeeseen tullessaan joten tartun häntä kädestä.
-Varovasti, nauran.

 -Tää on ihan luksusta, Emily huokaisee kun pyörittelemme varpaita.
-Niin on. Onneks porukat suostu maksaa tän kun se ilmain asuntola on kuulemmä ihan karsee, sanon.
-Joo. Mäki kuulin, et se on ihan homees.

 -Eetu kävi mun huonees äsken, aloitan.
-Ai jaa? Emily toteaa kysyvästi.
-Me seurustellaan, sanon hymyillen.

 -Vihdoinkin, Emily sanoo ja hymyilee.
-Niinpä.
-Ajattele. Minä ja Tuukka ja sinä ja Eetu, Emily nauraa.

 -Kun ne viel tulis keskenään toimeen niin kaikki olis täydellistä, huokaan ja suljen silmät.

 -Tiesit sä, et Nickkin pääs samaan kouluun kun sä, Emily sanoo kun nousen altaasta.
-Eikä? Mistä sä kuulit? kysyn järkyttyneenä.

-Tuukka kerto mulle, Emily vastaa.
-Ei sit mulle maininnu! Mä vaistoan ongelmia, sanon.
-Niin mäkin, Emily myöntää.

 Vaihdettuani yövaatteet päälle menin tyytyväisenä sänkyyn. Tämä oli mainio ensimmäinen päivä asuntolassa. Ellei nyt sitä lasketa, että sain tietää, että Nickistä tulee luokkakaverini. Taas.

 Nukahdin samantien kun painoin pääni tyynylle.

 Aamulla kun menin keittiöön niin ensimmäinen ihminen kenet tapasin oli Nick. Emme sanoneet toisillemme mitään tapamme mukaan.

 Vedin syvään henkeä ja astuin eteenpäin. Kyllä minä tästä selviäisin.

 Rupesin tutkimaan omaa hyllyäni jääkaapista, että mitä sieltä löytyy. Oikeastaan se oli minun ja Tuukan yhteinen. Äiti oli ilmeisesti ollut tosissaan kun oli sanonut, että tästä eteenpäin saisimme itse hoitaa ruokaostokset. Pannukakkuihin löytyi ainekset, mutta ei paljon muuhun.

 -Teetkö mullekkin aamupalaa? Tuukka kysyi takaani.
-Tän kerran, mutta saat oppia itse tekemään itsellesi nyt ei ole äitiä tai isää täällä, vastaan.
-Mutta sähän se kokiksi opiskelet, Tuukka mutisee.
-Se ei tarkoita, että haluan kokoajan kokata.
-Selvä.

 Nick sammuttaa tietokoneen kun huomaa, että Tuukka on tullut keittiöön.

 Pojat juttelevat jotain turhanpäiväistä samalla kun minä teen aamiaista. Nick ei kyllä näitä saa!

 Pojat harmittelevat sitä kun eivät ole samassa koulussa, mutta on heillä sentään yhteinen huone täällä.

 Aamupalan syön yksinäni kun Tuukka istuu viereisessä  pöydässä ja juttelee Nickille,  joka tekee itselleen aamupalaa.

Nyt tulikin vähän pitempi osa kun viimeeksi :)
Mitä mieltä olette Meijun ja Tuukan muuttamisesta asuntolaan?

 ~