31. Liikaa poikia

 ***Meiju kertoo***

 Melkein joka päivä luokkalaisemme Nick tuli Tuukan mukana koulusta meille niinkuin tänäänkin. Nick on rasittava. Sellainen tärkeilijä.

 Läksyjen jälkeen pojat menevät aina kopittelemaan palloa pihalle, koska he harjoittelevat koulujen välisiin kisoihin.

-Saanko tulla myös kopittelemaan? kysyn Tuukalta, joka ottaa vastaan pallon taitavasti.

-No et! Tuukka vastaa oitis.

-Miksen muka? tivaan.

-Tämä ei ole tyttöjen laji, Nick huutaa.

-Just joo. Ette tekään näytä osaavan heittää kunnon koppeja, tuhahdan.

-Älä selitä. Mene muualle, Tuukka vastaa.

 Menen vähäksi aikaa vieterikeinuun kuluttamaan aikaa yksinäni niinkuin aina. 

Ihan kun haluaisin itse kutsua tänne ketään kun Tuukka ja Tuukan kaverit ovat aina täällä.

 Pian kuitenkin kyllästyn ja siirryn sisälle.

Hmhm. Typerää jakaa huone Tuukan kanssa. Kaikki on sinistä. Äitin ja isän mielestä se on neutraali väri sekä tytölle, että pojalle. Olen niin erimieltä! Jos meillä kerran on rahaa, miksi emme voi muuttaa sellaiseen taloon, että kaikilla olisi omat huoneet? 

 Tylsyyttäni päätän kokeilla äitin ostamaa leikkiuunia. Sillä pystyy paistamaan oikeita muffinsseja ja keksejä, muttei muuta. Se on toimii vähän samalla tavalla kuin mikro.

 Voisin ruveta ehkä leipuriksi isona?

 Tai sitten en. Muffinini paloi ihan mustaksi.

 Phyi. Ihan palaneen maku.

 Vähän ajan päästä kuulen askelia ja Tuukka sekä Nick tulevat huoneeseemme.

 -Voisiks mennä johkuu muualle vähäks aikaa? Me haluttais leikkii kahestaa, Tuukka kysyy minulta.

 -Just joo. Tää on munki huone! valitan.

-Mut ihan oikeesti. Saataisko me olla kahestaa. Nick ei oo enää kun jonkun tunnin meillä, Tuukka jatkaa.

 -Selvä, tuhahdan ja poistun.

 Löydän isän alakerrasta katsomasta telkkaria.

-Tuukka ei ota mua sen ja Nickin leikkeihin mukaan!

 -Pojat nyt ovat tuollaisia tuon ikäisinä, isä vastaa.

-Se hätisti mut pois meijän huoneestakin vaikka se on munkin huone!

 -Niin. Anna heidän nyt leikkiä kahdestaan. Kohtahan se Nick lähtee kotiinkin ja voit sitten leikkiä Tuukan kanssa, isä vastaa.

 -Just ja sit jos mulla on kavereita niin en saa häätää Tuukkaa pois!

-Äläs nyt, isä sanoo.

-Oot ihan tyhmä! huudan ja juoksen pois.

 -Tiedän, isä vastaa.

 -Isä on ihan tyhmä, puuskahdan kun löydän äitin.

 -Mitenkäs nyt niin? äiti kysyy.

-Sen mielestä on ihan ok, että Tuukka ja Nick leikkii kahdestaan ja häätää mut pois meijän huoneesta, vastaan.

-Hmm. No leiki sinä Thomaksen kanssa vaikka, äiti vastaa eikä ymmärrä mitä tarkoitan.

-Sisko on vihanen. Anna hali, Thomas sanoo.

 -Tuukka ja isä on tyhmiä, sanon ja halaan pientä Thomasta.

-Tyhmiä, Thomas toistaa.

-Meiju katso vähän mitä opetat, äiti toruu.

-Joo joo, mutisen.

 Leikin hetken kurkistusleikkiä Thomaksen kanssa ja menen sitten tekemään läksyt.

 Meijun mentyä Miro saapuu yläkertaan.

-Oliko hän vielä vihainen? Miro kysyy Hollyltä joka maalaa.

 Holly laskee siveltimet kädestään ja kääntyy.

-Kulta, sinun pitää olla tahdikkaampi mitä sanot. Meiju tuntee itsensä yksinäiseksi nyt kun Tuukka on löytänyt uuden parhaan ystävän. He ovat sentään kaksoset, Holly vastaa ja huokaisee.

 -Tiedän. mutta ymmärrän jos Tuukka ja Nick eivät kaipaa tyttöjä leikkeihinsä, Miro vastaa.

-Niin, mutta Nick on täällä todella paljon. Eivät he voi joka päivä Meijua häätää pois huoneestaan, Holly vastaa.

-Niin. No puhutaan asiasta ensikerralla kun Nick tulee, Miro myöntyy.

 -Sovitaanko niin? Miro kysyy.

-Joo, Holly hymyilee Miron silitellessä häntä.

 -No niin. Minun pitää jatkaa töitä, Holly sanoo ja vetäytyy suudelmasta.

 -Minä käyn laittamassa pikkumiehet päiväunille, Miro sanoo.

 -Hyvä. Minulla on illalla taas yhden näyttelyn avajaiset, Holly sanoo maalaamisen lomasta.

 -Selvä. Meiju ei kyllä ilahdu. Eilen illalla hän odotti niin innolla, että olisit lukenut iltasadun. Hän ei anna minun enää lukea, Miro sanoo.

-No jopas, Holly ihmettelee.

 Miron tullessa lastenhuoneeseen Ethan leikkii onnellisena palikoilla.

 -Olisi aika mennä päiväunille, Miro sanoo.

-Okei, Ethan vastaa kiltisti.

 -Hyviä unia, Miro sanoo Thomasille ja laskee tämän vuoteeseen.

 -Sitten on sinun vuorosi.

 -Hops. Oletpas sinä jo painava, Miro hämmästelee.

-Ethan on iso, Ethan kikattaa.

-Niin on. Iso poika.

-Nuku hyvin, Miro sanoo ja suukottaa poikaa.

-Mihin olet menossa? kysyn illalla äitiltä eteisessä kun hän on laittamassa kenkiä jalkaansa.

 -Minulla on yhden näyttelyn avajaiset. Isä jää teidän kanssa tänne, äiti vastaa.

-Taas! Vastahan olit yhdissä, valitan.

 Äiti nousee penkiltä ja huokaisee.

-Tämä työ nyt on tälläistä. Mutta sen takia saan olla päivisin kotona.

-Ja mitä väliä sillä on kun minulla on koulua silloin, puuskahdan.

-Kulta. Thomas ja Ethan ovat vielä kotona.

-Blää, blää.

 -Niin. Nukuhan hyvin, äiti sanoo ja halaa minua lähtiessään.

-Miksette ikinä leiki mun kanssa? kysyn Tuukalta ennen nukkumaan menoa. 

-Koska sä oot tyttö, Tuukka vastaa.

-Leikithän sä mun kanssa silloinkin kun Nick ei oo täällä, sanon.

 -No koska sä oot mun sisko. Ei se haittaa, en mäkään leikkis Nickin siskojen kanssa, Tuukka valistaa.

-Mä joudun aina olee yksin, tuhahdan.

-Mä leikin huomenna sun kanssa, Tuukka sanoo.

-Entäs Nick? kysyn.

-No sovitaan niin, et se ei tuu huomenna,

 -Lupaatko? tivaan.

 -Joo, oo nyt hiljaa mä nukun, Tuukka vastaa.

  Kolmaskymmenesensimmäinen osa. Nyt olikin vähän taukoo ja niin tulee taas kun on ens          viikol neljänä päivänä töitä. Mut katotaan viikonloppuna :)