32. Ystäviä

***

 Ethan ja Thomas kasvoivat kovaa vauhtia. Pojat olivat nyt yhdeksänvuotiaita. Pojat olivat kuin vastakohtia isommille sisaruksilleen. Siinä missä Tuukka ja Meiju välttelivät opiskelua Thomas ja Ethan pohtivat matemaattisia ratkaisuja. Miro ja Holly usein miettivät mistä pojat olivat intonsa opiskeluun perineet.

 Thomas rakasti shakin peluuta. Viikonloput kuluivat Ethanin kanssa pelaten kun ketään muuta perheenjäsentä ei tuntunut tämä harrastus kiinnostavan. Miro oli kyllä ostanut Thomasille kalleimman mahdollisen pelilaudan. Ethan pelasi ihan mielellään veljensä kanssa koska shakki kehitti lookista ajattelu kykyä. Molemmat veljekset opiskelivat kauheasti, että pääsisivät yksityiseen kouluun sisään. 

Sunset Valleyssa sijaitsi kallis yksityinen koulu jossa oli mahdollisuus liittyä shakki- sekä matematiikka kerhoon. 

Thomas haaveili shakkikerhoon pääsystä, mutta Ethan halusi palavasti matematiikka kerhoon. 

Poikien vaatetuksestakin huomasi heidän kiinnostuksen kohteensa. Meiju oli nauranut, että pojilla oli ertittäin stereotypinen pukeutumistyyli nörteille, mutta veljekset eivät olleet välittäneet.

 Miro ja Holly olivat luvanneet, että jos pojat läpäisisivät pääsykokeet he pääsisivät opiskelemaan Sunset Valleyhyn, mutta vain sillä ehdolla, että molemmat pääsisivät sisään. Koska kumpikaan vanhemmista ei suostunut siihen, että vain toinen pojista menisi asumaan sisäoppilaitokseen.

Ethania ärsytti kun heidän koulullaan ei ollut tarjota tälläisiä kerhoja. Oli vain jotain amatöörien harrastus mahdollisuuksia.

Toisinkuin taas Tuukalle, joka oli kiinnostunut urheilusta oli kyllä varaa mistä valita.

Ja Meiju, joka rakasti tanssimista sai myös valita mihin tanssiryhmään liittyi.

 ***

 Mirolla ja Tuukalla oli tapana käydä juoksemassa joka aamu ennen Tuukan koulun alkua.

Tuukka koitti kohottaa kuntoaan, koska pyrki koulun urheilujoukkueeseen. Koska tänä vuonna valittiin ryhmä, joka sai edustaa koulujen välisissä kisoissa.

Ja Tuukka halusi siihen ryhmään!

Tuukka otti kunnon spurtin ja Miro jäi taakse köhimään.

-Isä! Vähän vauhtia, Tuukka huusi edestäpäin.

Miro pysähtyi hetkeksi vetämään henkeä.

-Odota nyt vähän! Sinähän olet hyvässä vedossa.

-Pakko olla! Minun on pakko päästä siihen ryhmään, joka pääsee ensi vuonna pelaamaan jalkapalloa Bridgeportin yläkoulua vastaan. Meidän koulu ei ole voittanut viiteen vuoteen. Tämä on minun mahdollisuuteni! Tuukka huusi.

-No sittenhän meidän on juostava, Miro hönkäisi ja lähti hölkkäämään poikansa perään.

 ***

Meiju oli tutustunut tanssitunnilla rinnakkaisluokkalaiseen Emilyyn. Nyt Meiju seisoi kauniin vanhan ison talon edessä, jonka osoitteen oli saanut tytöltä.

 Meiju koputti jännittäen valkoiseen oveen. Meiju sai odottaa tovin ennenkuin kuuli sisältä askelia.

 Meiju hätkähti kun oven avasi Eetu. Poika ei ollut Meijun luokalla vaan luultavasti samalla kun Emily, mutta Meiju tiesi pojan. Kaikkihan Eetun tiesivät! Eetu oli jokaisen Appaloosa Plainsin yläkoulun tytön päiväunien kohde!

-Niin? Eetu kysyi ja katsoi Meijua kyllästyneen oloisesti.

Meiju punastui kun tajusi vain töllöttävänsä suu auki eteenpäin.

-Tuota, asuuko Emily täällä? Meiju sopersi järkyttyneenä. Oliko hän tullut väärälle talolle?

 -Joo. Tuu perässä, Eetu sanoi ja käveli sisälle.

 Meiju veti syvään henkeä ja astui peremmälle pojan perässä.

 -Vau. Teillä on ihan mahtava koti, Meiju hämmästeli kun näki punaisen lattiamaton ja tapetit.

-Niinpä kai, Eetu vain totesi.

 -Tule. Emilyn huone on yläkerrassa, Eetu tokaisi ja lähti nousemaan portaita.

 Meiju lähti pojan perään sydän pamppaillen.

-Tuossa on Emilyn huone. Hän on siellä, Eetu osoitti ovea ja lähti takaisin alakertaan.

Meiju löysi Emilyn tekemästä läksyjä lattialla.

 -Moi, Meju sanoi.

-Ai sä tulitkin jo, Emily vastasi ja hymyili.

 -Mikset sä kertonut, että Eetu on sun veli? Meinasin saada sydänkohtauksen kun se avas oven! Meiju kysyi ystävältään.

 -Ai. En ajatellu, että pitäis. Me ollaa kaksosii, Emily selitti.

 -Ihan tosi? Mä ja Tuukkakin ollaa kaksosii ja sit mun pikkuveljet on keskenään kaksosii, Meiju selitti.

-Vähän siistii, Emily totesi. Sitten tytöt nauroivat toisilleen.

 Illan pimetessä tytöt olivat tyynysotaa keskenään.

 -Meillä ei saa ikinä heitellä tyynyjä. Äiti saa raivokohtauksen, Meiju nauroi.

-Äiti osti nää tyynyt tätä varten, Emily selitti.

 -Teillä on tosi hieno koti, Meiju huokaisi myöhemmin kun he istuivat juttelemaan Emilyn kanssa.

-Kiitos. Meijän äiti on sisustussuunnittelija, Emily vastasi.

-Vau. Tosi siistii, Meiju sanoi.

 -Joo, mut eikös sun äiti oo joku taidemaalari? Emily kysyi.

-Onhan se, Meiju irvisti.

 -No miten on? Tykkäätkö sä mun veljestä? Emily kysyi virnuillen.

-Ööh. En tietenkään, Meiju sanoi punastuen.

-Eli tykkäät! Emily kiljaisi.

-Hys, Meiju sihahti.

-Eikö olis siistii jos sä seurustelisit mun veljen kanssa ja mä sun? Emily naurahti.

-Just joo. Tuukkaa ei sitäpaitsi kiinnosta muu kun urheilu, Meiju vastasi naama punaisena.

 -No sama se. Mennäänkö alas Eetun seuraan? Emily kiusasi.

-No ei! Meiju kiljaisi.

 -Eiku mennään nyt! Emily sanoi ja ponnahti ylös sohvalta.

 -Etkai sä oo tosissasi?  Meiju parahti epätoivoisesti.

 -Älä mamoile siinä. Mennään! Emily nauroi.

-No selvä, Meiju sanoi sydän takoen lujasti.

 -Me tullaan kans pelaamaan, Emily ilmoitti veljelleen alakerrassa.

 -No, ettekä tuu, Eetu tokaisi.

-No tullaapaas, laita asetukset niin, et voidaa pelata kolmistee, Emily vastasi.

 Meijun kiusaksi Emily meni aivan reunaan istumaan, että Meiju joutui menemään aivan Eetun viereen.

 Eetu yllättyi kovasti Meijun pelitaidoista.

-Hei, sähän ootkin aika hyvä! Eetu totesi.

-No pelaan kotona aina Tuukan kanssa, Meiju vastasi.

-Ai. Onks se sun veli? Eetu kysyi happamasti.

-Joo, Meiju vastasi ja tiesi, etteivät pojat pitäneet toisistaan. Tai Tuukka ainakin inhosi Eetua.

 Sitten he pelasivat hiljaisuuden keskellä.

 Yhdeksän aikoihin Meiju totesi, että hänen pitäisi palata kotiin.

 -Voitais joskus ottaa uusiks? Eetu sanoi Meijun hämmästyessä.

 -Meiju tulee mielellään pelaa sun kanssa, vai mitä? Emily sanoi ja loi paljon puhuvan katseen ystäväänsä.

 -Öh. Juu kait, Meiju vastasi ja loi vihaisen katseen Emilyyn.

-No sepä kiva. Harvat tytöt osaa pelata noin hyvin! Eetu sanoi innostuneena.

 -Niin kait. No nähää taas, Meiju sanoi ja lähti kotiin.

***

 Viikot kuluivat ja Meiju vietti yhä enemmän aikaa Emilyllä. Aina välillä hän pelasi Eetun kanssa, mutta muuten poika ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta Meijua kohtaan.

Tuukka katsoi tympääntyneenä siskoonsa, joka palasi taas Emilyn luota.

-Olitko sä taas niillä Joneseilla? Tuukka tuhahti.

 -Joo. Mitä sitte? Meiju kysyi ja istahti toiselle säkkituolille.

 -Se jätkähän on ihan urpo, Tuukka tuhahti.

 -Emilyn kanssahan minä siellä olen, Meiju vastasi.

 -Ihan varmasti. Kuitenki käyt siellä vaan, että saat kuolata sitä urpoo, Tuukka naljaili.

-No enhä, Meiju vastasi.

-Nick kysy sua, Tuukka sanoi.

-Ai. No mitäs se? Meiju kysyi punastuen.

-Ihan ku, et tietäis. Se on kiinnostunu susta, Tuukka vastasi.

-Joo. Niin kait, Meiju sanoi.

-Sä, et oo viettäny meijän kaa enää yhtää aikaa, Tuukka sanoi.

-No eikait oo ihan normaalii viettää veljensä kanssa kaikkee aikaa, Meiju vastasi.

-Tyhmä. Ethän sä mun kanssa pelkästää oo. Musta on aika törkeetä, että sä feidaat Nickin jonkun Eetun takii, Tuukka sanoi ivallisesti.

- Sä oot ilkee. Enhän mä nyt edes seurustele Nickin kanssa! 

-Ehkä et, mut kyl te aika läheisii ootte, Tuukka vastasi.

-No ehkä. Kait mä voisin joku päivä nähä sitä Nickiikin.

-Hyvä. Mä kerron sille terveiset, Tuukka virnisti.

-Joopa joo, Meiju punastui.

 ~

Tälläinen osa tällä kertaa. Mitäs piditte?