45. Vierailulla

Nick oli odottanut Meijua maanantain, koko tiistain, mutta keskiviikkona hänen kärsivällisyytensä alkoi olla koetuksella.

Hän ei yleensä itse ollut näin paljon työpaikallaan. Hän yleensä hoiteli hallinnollisia asioita, mutta nyt hän oli antanut vaapata toiselle kokilleen ja päivysti itse töissä.

Työpäivän jälkeen Nick paineli yläkerran asunnolleen vaihtamaan vaatteet ja soittamaan Tuukalle.

Nick oli pyytänyt Meijun osoitetta. Meiju ei voinnut antaa tämän työmahdollisuuden lipua käsistään vain hänen takiaan. 

Ovikellon soidessa illalla Elisa hypähti tuolista ja juoksi ovelle. Hän mietti, että kuka siellä mahtaisi olla. Heillä ei koskaan käynyt ketään.

Elisa tuijotti hämmästyneenä edessään seisovaa miestä.

"LAPSI!" Olisihan minun pitänyt arvata. En edes ajatellut, että hänellä voisi olla lapsi, Nick mietti järkyttyneenä.

Hetken töllisteltyään toisiaan Nick kasasi itsensä.

-No hei, kukas sinä olet? Nick kysyi hilpeällä äänellä.

-Oletko ihan tyhmä? Munhan tota pitäisi kysyä sulta! Elisa tokaisi oudolle miehelle.

-Ihan totta, joo. Olisikohan Meiju kotona? Nick tyytyi vain vastaamaan.

Elisa loi tuiman katseen Nickiin, mutta pyysi tämän sitten sisälle.

"Älä huuda äiti, älä huuda äiti", Nick hoki mielessään. Voihan hän olla vaikka Emilyn ja Tuukan lapsi.

Mutta sieltä se sitten tuli.

-Ääääitiii, sulle on vieras!

 Meiju tuli huoneestaan hiukan ihmetellen kuka tuli, mutta järkyttyi kun kohtasi Nickin katseen.

 -Kulta, mene vaihtamaan yövaatteet päälle, Meiju sanoi Elisalle.

 -Onko ihan pakko, Elisa valitti.

-On, mene nyt heti. Minä tulen perässä, Meiju sanoi tiukasti.

-Pyh, ihme äijä, Elisa tuhahti.

-Elisa! Meiju loi tyttöön tuiman katseen.

-Menen, menen.

 -Mitä teet täällä? Meiju kysyi Elisan mentyä.

-Sinä et tullut, Nick vastasi.

-Öh. En niin, Meiju tyytyi vain vastaamaan.

 -Mikset? Minun takianiko? Nick kysyi.

 -Ei, tai joo. En minä tiedä. Se tuntuisi oudolta, Meiju sanoi.

-Miksi? Siitä on ikuisuus kun me, Nick sanoi.

-Niin. Siitä on ikuisuus. Olimme silloin lapsia, mutta silti. Minulle on tapahtunut kaikenlaista. Minun pitää mennä laittamaan Elisa nukkumaan, Meiju mumisi.

-Voin odottaa, Nick vastasi.

-Mitä?

-Niin, voin kyllä odottaa sen aikaa, että laitat tytön nukkumaan.

-Siinä voi kestää, Meiju epäröi.

-Minulla on aikaa, Nick vain sanoi.

 -No odota sitten. Minulla ei ole kyllä enää mitään sanottavaa, Meiju sanoi.

 -En usko sinua, Nick naurahti.

 -Vai niin, Meiju huokaisi.

-Noniin nyt nukkumaan, Meiju sanoi Elisalle oven sulkeuduttua.

 -Mitäs tänään luetaan?

-Liisa ihmemaassa, Elisa ilmoitti.

-Jaaha. Oletko tutustunut jo paljon muihin oppilaisiin koulussa? Meiju kysyi.

-Joo, mulla on paljon kavereita, Elisa hymyili leveästi.

-No se on hyvä, Meiju vastasi.

 Elisa kuunteli kiinnostuneena satua, mutta mietti silti olohuoneessa istuvaa miestä.

 -Äiti, kuka se mies on? Elisa kysyi lopulta.

-Eräs vanha tuttu vain, Meiju vastasi.

-Poikaystäväkö? Ennen isää?

 -Niin, hyvin kauan sitten.

-Tykkäätkö sinä hänestä? Elisa kysyi.

-Älä hupsuttele, Meiju vastasi,

 -Noniin, hyvää yötä.

-Hyvää yötä äiti.

Meiju käveli sydän pamppailen takaisin olohuoneeseen.

 -Saitko tytön nukkumaan? Nick kysyi Meijun tullessa.

-Juu.

 -Haluaisin, että tulisit töihin meille, Nick sanoi.

 -En minä tiedä. En kaipaa elämääni mitään...

-Meiju, tarjoan sinulle töitä, en ole kosimassa sinua, Nick vastasi kesken lauseen.

 -En minä sitä väittänytkään, Meiju sanoi lehahtaen punaiseksi.

-Mikä tässä on ongelmana? Nick kysyi kulmat koholla.

-Eetu...

-Eetu on kuollut. En usko, että hän pistäisi pahaksi, että aloitat työt, Nick hymyili lempeästi.

 -Eipä kai, Meiju huokaisi.

 -Minun pitäisi lähteä, Nick tuumasi ja nousi. Meiju nousi kiireesti Nickin perässä.

 -Kyllä minä voin sen paikan ottaa vastaan, Meiju huokaisi viimein.

 -Hienoa. Voitko aloittaa jo huomenna?

-Joo.

 -Mutta myöhäiset iltavuorot saattavat tuottaa ongelmaa, Meiju sanoi.

-Ymmärrän kyllä, että sinun pitää olla kotona tytön kanssa. Järjestetään asiat niin, että ne sopivat sinulle, Nick hymyili leveästi.

-Kiitos Nick, Meiju kuiskasi.

-Mitä sinä nyt? Meiju kurtisti kulmiaan kun Nick varasti taas yhden suudelman.

-Rauhoitu. Yksi pusu vain, Nick vinkkasi silmää.

 -Minä menen nyt. Heippa, Nick huikkasi.

-Heippa.

 -Ai niin muuten. Olit ensirakkauteni, Nick sanoi ja sulki oven ja jätti Meijun ihmettelemään.