sunnuntai 2. joulukuuta 2012

44. Hahmoja menneisyydestä


 -Elisa. Alappas heräillä pikkuhiljaa, Meiju sanoi löydettyään tyttärensä vielä sängystä. Tänään olisi tytön ensimmäinen koulupäivä.
-Mmm, kuului vastaus.
-Elisa! Nyt ylös, Meiju karjaisi. Hän oli saanut jo puolituntia juosta tytön huoneessa.
 -Älä huuda! Tyttö kiljiasi äreänä.
 -Nouseppas nyt ylös, ettei tule kiire, Meiju vastasi.
-Ei mua huvita lähtä mihkään kouluun, Elisa jupisi.
-No sinne on jokatapauksessa pakko mennä. Asiaa helpottaisi varmasti se, että ottaisit iloisemman asenteen, Meiju vastasi.
 -Joo,joo. Mee nyt siitä, Elisa tokaisi ja hieroi silmiään.
-Keittiössä on aamupala valmiina, Meiju tyytyi sanomaan ja meni.
Meijun mentyä Elisa haukotteli väsyneenä ennenkuin nousi ylös.
 -Pedataan nyt sänkykin sitten, ettei tuu jupisemaan, Elisa jupisi itsekseen.
 Mitenköhän sinne kouluun sitten pitäisi pukeutua?
Pitkän tovin Elisa vain tonki pientä vaatevarastoaan.

-Oletko jo valmis? Meiju huusi vessasta.
-En ole vielä syönyt, Elisa huusi takaisin.
-Vähän vauhtia sitten, kuului vastaus takaisin.
 Meiju oli paistanut lettuja sen kunniaksi, että Elisa aloitti koulun. Letut olivat tosin ehtineet jo hieman kylmehtyä.
 -Nyt vauhtia Elisa! Meiju hoputti tyttöä.
 -Joo, joo, Elisa vastasi ja hotki loput lettunsa.
 -Minä vien sinut tänään kouluun, Meiju sanoi Elisalle kun tämä viimein sai ruokansa syötyä.
 -Miksi ihmeessä? Eikö täältä mene bussikin? Tai voisinhan mennä pyörällä, Elisa vastasi.
 -Ensiksikin siksi, että tänään on ensimmäinen koulupäiväsi. Huomenna voit mennä bussilla ja olet aivan liian pieni pyöräilläksesi yksin kouluun. Olen sitä paitsi menossa työhaastatteluun ja se on matkan varrella.
-En ole liian pieni pyöräiläkseni kouluun! Elisa huudahti.
-Tuleppas nyt pikkuinen.
-ÄITI!

 -Tuoko se on? Elisa kysyi kun Meiju pysähtyi koulun eteen.
-Kyllä. Hyvää koulupäivää, Meiju sanoi tytön hypätessä autosta.
 Elisa ei ollut myöntänyt äidille, mutta häntä jännitti kamalasti. Sydänpamppaillen hän astui koulun isoista ovista sisään.
Meiju huokaisi ja jatkoi matkaansa.

 Meijulla oli työhaastattelu Ravintola Applessa. Sinne haettiin kokkia.
 Meiju käveli jännittyneenä ravintolan kassaa kohti.
 -Hei, tuota minä tulin työhaastatteluun tänne, Meiju töksäytti asiansa suoraan kassaneidille.
 -Sitä kokinpaikkaako sinä haet? Nainen kysyi.
-Kyllä, Meiju vastasi.
-Mene tuosta ovesta sisään. Ravintolan omistaja on siellä, nainen sanoi.
-Okei, kiitos.
 Omistaja, voi hyvänenaika. Nyt minua ainakin jännittää, Meiju pohti.
 -Päivää, penkillä istuva mies tervehti häntä.
 Meijun sydänpysähtyi. 
"Minähän tunnen tuon miehen!"
 -Tule vain tänne pöydänääreen istumaan, Nick sanoi lempeästi.
 Meiju kasasi nopeasti itsensä ja meni pöydän luo. Eikö Nick muka tunnista häntä?!
 -Haet vissiinkin sitä avoinna olevaa kokinpaikkaa? Nick kysyi.
-Joo sitähän minä, Meiju vastasi.

-Näytät jotenkin tutulta, Nick pohti ääneen.
-Niinkö sinusta? Meiju vastasi sarkastisesti.
-Olemmeko tavanneet ennen? Nick kysyi.
-Jaa-a. En ole oikein varma, Meiju jatkoi samalla linjalla.

 -Hmm. Mistä olet valmistunut? Nick kysyi sitten.
-Appaloosa Plainsin kokkilinjalta, Meiju vastasi terävästi.
-Ihanko totta? Nick kurtisti kulmiaan.
-Koska olet valmistunut sieltä? Nick jatkoi.
-Yhdeksän vuotta sitten, Meiju vastasi.
 Nyt Nick näytti vielä miettiväisemmältä.
Sitten sytytti.
-Meiju?
 -No kappas. Terve sinullekkin, Meiju nauroi.
 -Anteeksi. En tunnistanut sinua. Olet muuttunut. Hiukisesi ovat vaaleat ja ja...
-Yhdeksän vuotta tekevät ihmeitä, Meiju totesi vain hymyillen.
 -Saat paikan, Nick sanoi.
-Anteeksi?
-Niin. Saat kokinpaikan, Nick vastasi.
-Enpä oikein tiedä, Meiju epäröi.
 -Etkö sinä töitä muka halunnutkaan? Nick ihmetteli.
-Tietenkin haluan,  mutta tämä tuntuu vähän oudolta, Meiju vastasi.
-Eikait sinua pelota? Nick virnisti.
 -Ei tietenkään. En ole mikään teini enään. Minun täytyy varmaan nyt lähteä, Meiju totesi ja nousi.
 -Odota! Nick huudahti ja pongahti tuolilta Meijun perään.
-Jospa näyttäisin sinulle edes vähän paikkoja? Nick kysyi.
-Kaipa se kay, Meiju huokaisi.
 -Hyvä. Tuossa on keittiö niinkuin varmaan näet, Nick kertoili.
 -Tule perässä. Täältä pääsee viinikellariin, Nick sanoi ja avasi oven.
 Meiju käveli raput alas Nickin perässä, miettien mihin hän oli nyt sotkeutumassa.
 -Täältä alhaalta löytyy kaikki mitä ylös ei mahdu. Tuossa on kylmiöt, Nick esitteli.
 -Ja täältä löytyy juomat.
 -Tämä on hieno. En voi uskoa, että olet perustanut oman ravintolan, Meiju kehui.
-Se oli aina unelmani, Nick vastasi.
-Niinhän sinä kerroit.
 -No mitä sanot? Nick kysyi.
-En tiedä. Minun täytyisi nyt kyllä oikeasti mennä, Meiju vastasi ja yritti paeta.
 Nick astui askeleen lähemmäs ja Meiju oli liian hidas reakoimaan.
 Nick tarttui Meijua kädestä ja painoi hellänsuudelman tämän huulille.
-Minusta on mukava nähdä sinut taas, Nick kuiskasi.
 Meiju meni aivan sekaisin.
-Juu. Niin minustakin. Täytyy mennä heippa.
 -Tule ensimaanantaina jos otat paikan, Nick huikkasi Meijun selälle.
 -Katsellaan, Meiju tyytyi vain sanomaan.
 Saattaa olla, ettei hän tulisi palaamaan tänne.

;)

4 kommenttia:

  1. Tai saattaa olla että palaakin. Luulen kyllä että Meiju ottaa kokin paikan saadakseen olla lähellä Nickiä. Et voi olla niin julma ettet anna parille mahdollisuutta.
    Oikein mukava osa ja tykkäsin tuosta alusta missä Meiju ja Elisa juttelivat ja Elisa jupisi itsekseen. Taitaa olla aika pippurinen tyttö.
    Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
  2. Mukava osa taas :) Mikset anna Meijulle ja Nickille tilaisuutta? En itse edes kylläkään tunnistanut Nickiä, kun Meiju meni huoneeseen... Tästä näkee normaalin arjen; koulusta ei saa myöhästyä ja joskus voi olla hieman aamuäreä. Onko Meiju kärtty tai äkkipikainen? Jatkoa odotellessa,

    Ceb.

    VastaaPoista
  3. Juu'u, Meiju heti töihin Nickille ja niille syntyy kaipaamani romanssi! :D On tietysti harmi, että Eetu on kuollut, mutta tykkään silti enemmän Nickistä, pidän sen puolia, oon varmaan ainut :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista.
    Saapas Nick nyt kannatusta :D hehehh....

    VastaaPoista