tiistai 8. tammikuuta 2013

49. Tutkintaa


 Elisa oli saanut puolituntia sitten kiireisen puhelun, että hänen pitäisi saapua työpaikalle. Hän oli kiireenvilkkaa tilannut taksin ja antanut työpaikan osoitteen. Hän oli aivan ihmeissään. Ei häntä yleensä vapaapäivänä hälytetty töihin.
 Maura kun kuuli oven käyvän hän kiiruhti ystäväänsä vastaan.
-Tulithan sinä, hän henkäisi.
-Miksi ihmeessä minut hälytettiin tänään töihin? Elisa kysyi hieman äreänä.
 -Etkö ole kuullut? Joku on vuotanut meidän uusimman lehden numeron kilpailevalle lehdelle. Nyt täällä on poliiseja tutkimassa tietokoneitamme ja etsimässä sen, joka on vuotanut uusimman numeron sisältömme, Maura selitti suuvaahdossa.
 -Anteeksi mitä?! Eihän se voi olla totta, Elisa älähti.
-Totta se jokatapauksessa on, Maura vastasi.
 -Tule, vien sinut poliisien luokse.
Elisa käveli Mauran perässä sydän syrjällään ja katseli kun toimiston väki säntäili sinne ja tänne paniikissa.
 Mauran työpisteellä Elisan valtasi erilainen paniikki.
Hän kohtasi tutut kasvot silmästä silmään.
-Jim, hän melkein kuiskasi. 
 -Hei Elisa, Jim vain vastasi.
 -Olet siis pääkirjoittana täällä? Jim kysyi aivan kuin ei mitään.
 -Niin olen. Taidat olla yllättynyt vai mitä? Ajattelit, että minusta ei tulisi mitään, Elisa kokosi itsensä ja vastasi tuttuun sarkastiseen tapaansa.
Maura loi oudoksuvan katseen ystäväänsä.
 -Enhän minä ole koskaan ajatellut mitään sellaista, Jim vastasi närkästyneenä.
-Selvä, Elisa vastasi ja pyöräytti silmiään.
-Saisinko tarkastaa sinunkin tietokoneesi? Jim sanoi sitten.
 -Tottakai konstaapeli, ensimmäinen ovi alussa, Elisa vastasi.
 -No sinullapas on huone, Jim hämmästeli kun saapui Elisan tilavaan työpisteeseen.
 -Tämä on vain väliaikainen. Tuolla on tietokoneeni, Elisa osoitti.
 -Vai niin. Toivotaan, että täältä ei löydy mitään, Jim tokaisi.
 -Sieltä ei todellakaan löydy mitään, Elisa kivahti.
-No katsotaan. Mikäs sinun salasanasi on? Jim vastasi tyynesti.
Elisa punastui.
-Pinkitpallerot123.
Kuultuaan salasanan Jim kääntyi ja virnisti Elisalle.
-Siinäpä mainio salasana.
-Ole hiljaa, Elisa mutisi.
 Jim rupesi heti tutkimaan Elisan tiedostoja.
-Saanko kurkata sähköpostiisi? Jim kysyi.
-Senkus. Etkai tosissasi usko, että minä olisin vuotanut tiedot. En ikinä riskeeraisi työpaikkaani sillä tavalla, Elisa vastasi.
-En voi olla sinusta ihan varma kun ottaa huomioon mistä tunnemme, Jim vastasi.
 Sitten Jimin katse pysäthyi kun hän selasi erästä sähköposti viestiä.
 -Tämä taitaakin olla tällä selvä, Jim tokaisi kylmästi.
-Minähän sanoin, Elisa vastasi.
-Sinuna en nuolaisi ennenkuin tipahtaa, Jim sanoi ja loi terävän katseen Elisaan.
 -Väitätkö, että löysit tietokoneeltani jotain? Elisa kavahti.

-Väitän ja sanon, että se oli aika raskauttava todiste.

 -Ei pidä paikkaansa! Minä en ole lähetellyt mitään tietoja kilpailevalle yritykselle.
 -Viestisi kertovat muuta, Jim vastasi.
 Elisa tökkäsi Jimiä suoraan rintaan etusormellaan.
-En voi uskoa, että sinä epäilet minua!
 -Ala tulla, lähdetään kuulusteluihin, Jim tokaisi.
 -Löytyikö mitään? Jimin työkaveri kysyi.
-Lähdetään kamarille komisario, Jim vastasi.
 -Hoida sinä kuulustelut, toinen poliisi sanoo asemalla Jimille.
-Selvä, Jim vastaa.
 Elisa kävelee hermostuneena tuttua käytävää pitkin Jimin perässä.
-Tämä on kuin jokin Déjà vu, Elisa mumisee.
-Ainakaan ei tarvitse soittaa vanhemmillesi, Jim tokaisee.
Jim laskee nauhurin pöydälle ja alkaa luetella Elisalle hänen oikeuksiaan.
 -Oletko varma, ettet halua lakimiestä? Jim kysyy.
-Miksi minä haluaisin lakimiehen kun en ole kerran mitään tehnyt?! Elisa kimpaantuu.
 -Varoitan sinua, että sinun ei kannata pelleillä. Tämä on oikeasti vakava asia.
 Elisa kuuntelee tympääntyneenä sekä hieman kauhuissaan kun Jim esittää hänelle kysymyksiä.
Jim ei näemmä oikeasti usko minua, Elisa pohtii.
 -Mitä teit viime tiistaina kello 10.30? Jim kysyy.
-Olin töissä niinkuin jo vastasin. Eikä minulla ole mitään alibia tuon sähköpostin ajankohdalle. En silti lähettänyt sitä!
 -En voi uskoa, että uskot, että minä tekisin jotain noin kamalaa! Elisa huudahtaa.
 -Miksen minä uskoisi? Olen ennenkin ollut tekemisissä kanssasi, Jim vastaa.
Elisa kiljuu päänsä sisällä. "Koska sinä olet se, joka on aina selvittänyt sotkuni. Se joka on uskonut minua."
 -Olin silloin lapsi. Tai ehkäpä minä teinkin tämän jutun, että saisin nähdä sinut uudestaan, Elisa tokaisee vihaisena.
 -Tämä ei ole vitsin asia. Lopetetaan jos kerran, et osaa ottaa tätä vakavasti, Jim sanoo ja sammuttaa nauhurin.
- Ei minähän olen ihan tosissani. Olen niin epätoivoisen rakastunut sinuun, etten keksinyt muuta lähestymistapaa, Elisa sanoo sähisten hampaittensa välistä.
 -Ymmärrätkö sinä, että tästä voi joutua vankilaan? Jim ärähtää.
 -Sen ymmärrän, että et usko syyttömyyteeni vaan olet heti valmis tuomitsemaan minut. Minä lähden kotiin, enkä kuuntele syyttelyäsi! Elisa latelee.
 -Seis. Sinut on pidätetty, Jim karjaisee.
Elisa pysähtyy kuin seinään. 
-Anteeksi mitä!
-Pidätän sinut poliisin halventamisesta sekä näiden todisteiden nojalla.

 ~


2 kommenttia:

  1. No ohhoh. Kuka kumma sen sähköpostin on lähettänyt? Ettei vain hyvä ystävä maura...
    Voi Jim kun nyt auttaisit Elisaa. Jätit piinallisen jännittävään kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista taas :3
    Odotan innolla, että uus tietokone tulis, et pääsisin tekemään uutta osaa koska tällä vanhalla romulla en tee enää mitään :D Mutta luultavasti uus kone tulee jo ens viikolla! :))

    VastaaPoista