48. Nähdään taas

 ***Elisa***

 Oli kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä ja olimme tulleet Mauran kanssa rannalle viettämään aikaa.

-Ajatella, että sinä oikeasti lähdet Bridgeporttiin. Miten sait äitisi suostumaan? Maura hämmästeli.

-Sanotaanko näin, että tein Nickin kanssa ajat sitten erään sopimuksen, hymähdin ystävälleni.

-Minkälaisen sopimuksen? Maura hämmästeli ja loi epäilevän katseen minuun.

- Lupasin olla tekemättä typeryyksiä, vastasin virnistäen.

Maura purskahti kovaan nauruun.

-Niin varmaan!

-Ihan tosi, vastasin hymyillen.

-Oletko sitten ollut "nätisti"?

-Olen. En uskaltaisi riskeerata tätä, virnistin.

-Okei. Mennään uimaan mä palan tänne, Maura vastasi hekottaen.

 -Vika vedessä on mätämuna! Maura huusi ja juoksi mereen.

-Epistä! Sä sait varas lähön, kiljuin ja juoksin perään.

-Hyi, tää on kylmää, parahdin kastaessani varpaani veteen.

 -Älä uikuta vaan ui, Maura nauroi ja lähti uimaan.

 -Tää on viimeinen kesä täällä moneen vuoteen, sanon.

-Etkö aio tulla lomilla vai? Maura ihmetteli.

-Ehkä talvilomilla. Mut en kesäks, mulle hommataan oma asunto, ilmoitin.

-Just, Maura tuhahti kateellisena.

Sitten uimme takaisin rantaan.

 -Ei siis vissiin nähä tän jälkee? Maura sanoi viimein vähän vakavammin.

 -Höpsis. Voidaan kirjoitella ja soitella ja hei, tuut mun luokse kylään! Innostuin.

 -Ehkä, Maura myönsi.

-Ja viimeistään sit ku koulut on loppu mä aion palata takas kotii, ilmoitin.

-Ihanks tosi? Maura ihmetteli.

-Ei musta mitään suurkaupungin tyttöö tuu, naurahdin vain.

-Mut nyt pitää mennä. Äiti ja Nick vahtii ku haukat kotiintuloaikoja nykyään, ilmoitan.

-Soittele ku kotiudut sinne.

-Varmasti, huikkaan ja kipitän pois.

Neljän vuoden päästä

 Olen juuri palannut Bridgeportista pieneen yksiööni. Eilen sain viimeinkin neljävuotta kestäneet opintoni päätökseen. Opiskelin journalismia sekä kävin monia eri kursseja muodin historiasta, nykymuodista ja kaikesta sen suuntaisesta. Nämä lisäkurssit pitkittivät valmistumistani vuodella. Huomenna minulla alkaa alaani vastaavat työt. Pääsen Simstyleen pääkirjoittajaksi. Olen innosta soikeana. Tälläistä mahdollisuutta harvoin saa heti kun on valmistunut, mutta satuin tekemään vaikutuksen pomoihin kun olin työssäoppimassa siellä viimevuonna.

 Kävelen jääkaapille nälissäni, mutta ei siellä tietenkään mitään ole kun olen vatsapalannut kotiin.

 Pieneksi iloksi sentään löydän trippimehun jota voin hörppiä.

 Huomisesta tulee varmasti jännittävä päivä. En jaksa odottaa,

Päätän soittaa Mauralle jos hän vaikka viitsisi tavata minua töiden jälkeen. Minulla on kyllä hieman huono omatunto, emme ole paljoa pitäneet yhteyttä viime vuosina.

 -Maura, kuuluu puhelimesta.

-No hei, täällä on Elisa.

-Elisa! Ihanko tosi? Mitäs sinä? Maura kysyy innoissaan.

 -Olen palannut takaisin, vastaan iloisesti.

Hiljaisuus.

-Mutta sepäs hienoa! Koskas nähdään? Maura sanoo viimein.

-Ajattelin, että jos sinulla ei olisi huomen illalla mitään niin?

-Kulostaa hyvältä! Nähdäänkö kuudelta tutussa kahvilassa? Maura kysyy.

-Joo, nähdään silloin, vastaan ja lopetamme puhelun.

 Puhelun jälkeen käväisen vielä simsnetissä.  Parilta luokkatoveriltani on tullut viestiä ja vastailen niihin hymyillen.

Maura oli kyllä hieman outo puhelimessa? No ehkä se siitä kun taas näemme?

 Perhoset vatsassa lepatellen raahaudun vuoteeseeni.

Nukahdankin melkein heti.

Aamulla nousen aikaisin ja lähden vihellellen töihin. Olen täynnä alku innostusta.

 Olen hämmästyksestä soikeana kun astun toimitukseen sisään. Maura istuu informaatiotiskin edessä.

 Hän kiertää nopeasti tiskin takaa luokseni.

-Elisa! Mitä sinä täällä teet? Hän hämmästelee.

 -Tulin töihin tänne. Oletko sinäkin töissä täällä? ihmettelen.

 -Älä vain sano, oletko sinä se uusi pääkirjoittaja? Maura kysyy ja mutristaa suutaan.

-Jepulis, vastaan.

-Mahtava juttu, tule näytän sinulle huoneesi, Maura toteaa vain.

 Kävelen Mauran perässä vastapäätä olevaan huoneeseen.

 -Tässä se on, Maura sanoo ja sukii hiuksiaan.

 -Vau, onpas se iso, totean.

 -Jeps, mutta tämä on vain väliaikainen. Toinen kirjoittajamme jäi äitiyslomalle ja ottaa tämän taas kun palaa töihin. Siihen mennessä sinulle toivottavasti saadaan järjestetyksi oma huone, Maura selittää.

 -Selvä juttu. Mahtavaa, meistä tulee työkaverit, intoilen.

-Niinpä, Maura virnistää lopulta.

 -Mutta minun on jatkettava töitä. Pomo tulee noin puolen tunnin päästä perhedyttämään sinut talon tavoille. Katsele ympärillesi sillä aikaa, Maura huikkaa ja poistuu kannat kopisten.

Mauran mentyä istahdan eriskummalliselle sohvalle ja huokaan. Tästä tuleekin jännittävää.

Anteeksi, tämä osa on taas hiukan lyhkähkö. Mutta hiukan johdantoa tulevaan.

Olen myös tilannut uuden tietokoneen ja toivon, että se tulee pian sillä tämä kone heittää minut koko ajan pelistä ulos! Mutta onneksi olen tallentanut kopion varastoon, että tällä kertaa ei tarvitse kaikkea luoda uudestaan :D Kaikesta oppii... HEH.

Merkkaathan käyntisi ;)