keskiviikko 16. tammikuuta 2013

50. Avun pyyntöä

-Paskiainen, tuhahdin sellin oven sulkeuduttua. 
-Pidä hauskaa, Jim murjaisi ja jätti minut kiroamaan yksikseni.
 Istahdin tuolille ja rupesin pohtimaan tätä hankalaa tilannetta
Mitä minä voisin tehdä?
Kuka kumma ne tiedot on vuotanut ja vielä minun koneellani?
 Jim istahti väsyneenä työpöytänsä eteen ja rupesi näpyttelemään raporttia.
Voisiko Elisa oikeasti olla syytön?
Ja miksi tämä tuntui niin henkilökohtaiselta?

***Seuraavana aamuna***

 Häkin ovi kolahti auki ja yksi poliiseista asteli sisään.
-Voit lähteä sinusta maksettiin takuut, poliisi ilmoitti.
 -Vihdoinkin, tuhahdin ja nousin.
Tämä oli varmasti yksi elämäni kamalimmista vuorokausista.
 -Maura! Ihanaa nähdä sinua, hihkaisin kun näin kuka oli maksanut minut ulos.
-Niinpä, heitän sinut kotiin.
 Kotiin päästyäni käväisin kuumassa suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet ylleni ja istahdin juttelemaan Mauran kanssa.
-Kuka ihme sellaista tekisi? Maura ihmetteli yhtä ihmeissään kuin minäkin eilistä tapahtumaa.
 -En keksi ketään. Ehkä, joku haluaa paikkani lehdessä? mietin.
 -Se voi olla hyvin mahdollista. Valitettavasti töissä sanottiin tänään, että et saa palata sinne ennenkuin tämä juttu on selvitetty, Maura kertoi.
 -Niinpä tietysti. No ei voi mitään. Toivottavasti tämä sotku selviää pian, sanon
-Toivottavasti. No minun on nyt palattava töihin. Pidä minut ajan tasalla, Maura toteaa ja lähtee.

***Parin kuukauden päästä***
 Juttu ei ollut editynyt yhtään. Minua pidettiin yhä pääepäitynä, mutta minua ei voitu pidättää koska juttuun oli tullut mutkia matkaan. Uusia tietovuotoja oli tullut lisää, mutta niistä ei voinnut syyttää minua.
 Suljin puhelimen näreissäni. Asianajajani soitti minulle.Minut määrättiin kotiarestiin. En saisi poistua kotoani mihinkään. Miten sekin käytännössä toimisi?
 Istahdin pöydän ääreen miettimään mahdollisuuksiani. Nyt olisi tehtävä jotain, mutta mitä?
 Tunnin käveltyäni ympyrää pienessä asunnossani hermostuin ja kiskoin ulkovaatteet ylleni. Tämä tulisi olemaan nöyryyttävää, mutta minä tarvitsin apua johon asianajaja ei riittänyt.
 Pakkasen kiristyessä kävelin hienon talon kuistille, jonka osoitteen olin juuri hankkinut vaivalla.
Painoin ovikelloa ja odotin jännittyneenä mitä tulevan pitää.
 Jim oli juuri katsomassa illan leffaputkea kun ovikello soi.
Kuka kumma siellä mahtaa olla? hän pohti ja nousi ylös.
 Jimin katse pysähtyi kun seinään kun hän näki Elisan oven takana.
Mitä ihmettä?
 Oven auettua astuin vain röyhkeästi sisään lupia kyselemättä.
-Mitä teet täällä? Jim kysyi katsoen minua suoraan silmiini kylmänsinisillä silmillään.
 -Tarvitsen apua. Sinun on pakko auttaa minua!
 -Miksi minun pitäisi auttaa sinua? Vieläkö kyseessä on sama juttu? Eikö sit ole vieläkään selvitetty?Jim kysyi. Hän ei ollut mukana tämän jutun tutkinnassa enää vaan siihen oli siirretty kauemmin virassa olevia poliiseja.
 -Minut määrättiin kotiarestiin! En tiedä ketään, muuta keltä pyytäisin apua. Jos tämä juttu ei ratkea urani on mennyttä! vuodatin.
 -Vai niin. Kai tiedät, että jos olet kotiarestissa et saisi poistua tontiltasi? Jim kysyi katsoen minuun.
-Tiedän. Otinkin hirveän riskin tullessani luoksesi. Kai autat minua?
-Mietitään hetki. Tule keitän kahvia, voit jättää vaatteesi siihen, Jim vain vastasi.
 Jim käveli mietteissään kahvinkeittimen luokse. Mitä ihmettä hän oli tekemässä?
 -Ota tuosta, Jim sanoi ja osoitti tiskipöydälle.
Jimillä oli ihan mielettömän upea talo mielestäni.
 Istuin Jimin viereen ja mietin kuumeisesti pitäisikö minun nyt sanoa jotain?
Mutta sitten Jim rikkoi hiljaisuuden.
 -Jos minä nyt autan sinua, vannotko sinä, että sinä olet syytön?
 Ärtymys valtasi taas mieleni.
-Etkö sinä vieläkään usko minua. Minä en tehnyt sitä!
 -Hyvä on. Minä soitan yhden puhelun, Jim sanoi ja nousi ja vei kahvikupit tiskialtaaseen.
 Jim etsi puhelimensa valikosta pomonsa numeron ja mietti mihin oli sotkeutumassa.
 -Konstaapeli Sweeney täällä, Jim aloitti ja selitti vähän tilannetta.
 -Ja sinä olet sitä mieltä, että tämä tyttö on syytön? Jimin pomo kysyi hieman epäilevästi.
-Kyllä minä olen sitä mieltä. Haluaisin osallistua tutkimuksiin, Jim pyysi.
-Kyllä, kyllä, pomo tuumi puhelimessa.
-Voisin suostua jos sinä ottaisit tytön valvontaasi, pomo täräytti.
-Ai kotiini? Jim kysyi kauhuissaan.
-Niin. Silloin ainakin näisit mitä hän puuhailee, pomo naureskeli puhelimeen.
-Sekö on ehtosi? Jim kysyi kulmat kurtussa.
-Sepä se, pomo hörähteli.
-Ei kait tässä muukaan sitten auta, Jim kirosi.
-Hienoa, hyvää yötä konstaapeli, pomo naureskeli ja sulki puhelimen.
-Perhana! Jim mutisi.
 Kuuntelin korvat tarkkanan kun Jim puhui puheluaan ja heti kun hän laski puhelimen taskuunsa kipitin hänen luokseen.
 Sydämeni tykytti hullun lailla kun Jim vain katsoi minuun. Huonoja uutisia?
 -Kerro nyt, rikoin hiljaisuuden.
 -Mmm. Kotiarestisi jatkuu, Jim mumisi.
-Mitä! Parahdin.
-Mutta... Täällä.
-Miten niin täällä? nyt en ymmärtänyt enää mitään.
 -Joudut asumaan täällä. Minun luonani, Jim sanoi nolona.
-Anteeksi kuinka? Sano, että tuo oli vitsi? sanoin kauhuissani.
-Valitettavasti ei. Näytän sinulle missä voit nukkua. Haetaan huomenna tavaroitasi, Jim vain totesi.
 Sitten Jim lähti nousemaan portaita ylös.
 Kävelin ääneti Jimin perässä ylkertaan ja mietin, että teinkö sittenkin typerästi tullessani tänne?
 Jim huokaisi syvään kun pääsi yläkertaan. Mitä tästä tulisi?
 Vierashuone oli siisti. Voisi odottaa, että yksin asuvan miehen asunto olisi aivan rempallaan. Päätin olla sanomatta ajatuksiani.
-Tämä voi toimia huoneenasi niin kauan, että saamme tilanteen hoidettua. Hyvää yötä, Jim sanoi ja poistui.
 Vierashuoneen vieressä oli onnekseni vessa, että pääsin pesemään meikkini pois. En olisi kehdannut enää hiippailla takaisin alas.
 Heitin päällysvaatteeni pois ja pujahdin sänkyyn. Olipas tämäkin päivä taas.
Yön nukuin erittäin levottomasti.
~

Viideskymmenes osa:) Ja vihdoin sain uuden tietokoneen ja voin sanoa, että simsin pelaaminen ei ole ikinä sujunut näin ongelmitta! Peli aukeaakin niin nopeasti ja kuvanlaatu <33

2 kommenttia:

  1. Eihh :3 Jo viideskymmenes osa <3 Onneaa ;) Ihana osa taas. Osaat sitten kirjoittaa ja Jim on vaan niin ihana päähenkilö, että... Eli, uusi tietokone? Tuleeko osia tiuhaankin tahtiin? ;) No mutta, kiva että sait uuden tietokoneesi. Minulla on Vuodenajat, Lemmikit, Täyttä Elämää, Unelmaduuni, Luksuslukaali ja peruspeli - peli toimii kuin unelma, koneeni pyörittää Simsiä uskomattoman hyvin :) Onnea sulle ja hyviä jatkoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi itsekkään uskoa, että olen jo näin pitkällä. :3
      Yleensä olen luovuttanut jossain 12 osan kohdalla, mutta tällä tarinalla porskutetaan vielä pitkälle.
      Nyt luultavasti jaksan tehdä taas osia useammin kun ei kone kaadu kokoajan :D (Se oli sitten rasittavaa, varsinkin jos ei ollut ehtinyt tallentaa...)
      Mullakin on aika paljon noita lisäosia. Itseltä löytyy:
      Pihaparatiisi, keskustan kuhinaa, makkari ja kylppäri,Katy Perryn Herkkuhetki,Diesel, Unelmaduuni, Täyttä elämää, Lemmikit ja vuodenajat :D Kovasti odotan yliopisto-lisäosaa :DD
      Mutta kiitos taas kommentista. Joko olet aloittanut tarinan?

      Poista