51. Yllättäviä tunteita

 Jim teki harvoin ruokaa. Jos tätäkään pystyi sanomaan ruoan laitoksi kun hän kaatoi valmispussin kattilaan. Elisa oli nyt ollut viikon Jimin luona. Jim ei halunnut antaa itsestään sellaista kuvaa, että hän aina tilasi vain noutoruokaa kotiin, vaikka niinhän se useimmiten meni.

 Juustomakaroonin kiehuttua Jim meni hakemaan Elisaa syömään. Hän löysi tytön olohuoneesta tv:tä tuijottamasta niinkuin aina tähän asti. Heidän yhteielonsa sujui ihan ok.  Jim kävi töissä ja Elisa istui hiljaa tv:n ääressä useimpina päivinä.

 -Ruoka on valmista, Jim ilmoitti.

 -Mmm, Elisa vastasi, mutta nousi kuitenkin.

 -Juustomakaroonia, Elisa hymähti.

-Onko jotain valittamista? Jim kysyi.

-Ei tietenkään, Elisa vastasi viattomana.

 -Et ole tainut kertaakaan käydä ulkona tulosi jälkeen? Jim kysyi varovasti.

-Enpä ole. Pitäisikö minun seisoskella tuolla sinun kuistillasi.

 -Voisi olla terveellistä jos edes piipahtaisit ulkona välillä. Et hautautuisi tänne, Jim sanoi.

 -Helppohan sinun on sanoa. Saat tulla ja mennä miten haluat, Elisa tiuskaisi.

-Anteeksi, minä koitan vain auttaa sinua, Jim tokaisi.

Sitten he molemmat katsoivat toisiaan tuimasti silmiin ja jatkoivat ruokailua sanomatta sanaakaan.

Ennenkuin Jim ehti tehdä mitään Elisa siivosi astiat pöydästä ja meni tiskaamaan.

 -Olisin minäkin ne voinut tiskata, Jim aloitti.

-Voinhan minäkin varmasti jotain tehdä, Elisa huomautti.

 Jim päätti uhmata lakia ja tiskien jälkeen hän meni Elisan perässä katselemaan telkkaria. Hän tiesi, että Elisa halusi vain kyhnöttää yksinään.

 Elisa säpsähti kun Jim istui hänen viereensä.

 -Minä voisin kysyä, jos saisit lähteä joku päivä kanssani johonkin? Jim kysyi varovasti.

-Kuulostaa mukavalta, Elisa vastasi aneemisesti.

 -Miten tutkimukset edistyvät? Elisa kysyi yllättäen.

-Ne ovat pahasti kesken. Näyttö syyttömyyteesi ei ole kovin vahva, Jim sanoi hiljaa.

-Eli kukaan ei usko minua. Kaikki ovat valmiita passittamaan minut linnaan, Elisa tuhahti.

 -Miten voit sanoa noin! Luuletko, että olisit siinä nyt jos kukaan ei uskoisi sinua! Jos kukaan ei uskoisi sinua sinä olisit jo telkien takana! Jim huusi närkästyneenä.

Elisan posket punoittivat kiukusta ja häpeästä.

Sitten Jim jatkoi.

-Onko sinulla käsitystäkään mitä olen tehnyt puolestasi?

 Hiljaisuus vallitsi huoneen. Tunteet olivat aivan pinnassa.

Elisa loi kipinöivän katseen Jimiin ja Jim vastasi vihaisena katseeseen.

 Ja naps. Jim veti Elisan rajuun suudelmaan.

 Kauhea tunnekuohu vallitsi molemmat.

 Jimin yrittäessä irtaantua Elisasta, Elisa nappasi Jimin kauluksesta takaisin suudelmaan. Se tuntui niin oikealta, ei väärältä! Elisa huusi päänsä sisällä ja räväytti silmänsä auki.

 Molemmat hengittivät raskaasti ja katselivat hämmästyneinä toisiaan silmästä silmään.

 Sitten molemmat säpsähtivät ja kavahtivat kauemmaksi toisiaan.

Elisan sydän tykytti järkytyksestä ja hän ponnahti ylös sohvalta.

 Jim kuunteli järkyttyneenä kun Elisa tömisteli yläkertaan.

 Elisa seisoi portaiden edessä järkyttyneenä ja tärisi kauttaaltaan.

Mitä juuri oli tapahtunut?

 Elisa istuutui sängynreunalleen ja mietti kuumeisesti äskeistä.

Eihän hänellä ollut mitään tunteitä Jimiä kohtaan! Eihän?

Se tekisi kaikesta niin vaikeaa. He olivat niin erilaisia.

 Hyvänenaika, mitä minä tein? Minkä minä juuri laitoin alulleen? Jim mietti kauhuissaan. 

Eihän hän ollut aloittanut mitään? Hänhän oli vain ollut niin vihainen.

 Jim veti äkkiä ulkovaatteet päälle ja nappasi treenivaatteet mukaan ja suuntasi salille.

Jim päätti hoitaa ongelmansa hikoilemalla.

 Elisa kuuli ulko-oven pamahtavan kiinni ja huokaisi helpotuksesta.

 Hän nousi ja päätti mennä kurkkaamaan lähtikö Jim varmasti.

 Olohuoneessa oli vain yksin huutava televisio.

 Keittiössäkään ei näkynyt ketään. Rauha, Elisa ajatteli.

 Elisa keitti itselleen kupin kahvia ja istuutui.

Jim sen aloitti. Minulla ei ole mitään hävettävää!

 Paitsi, että minä vedin hänet takaisin kun hän oli lopettamassa. Eiiih! Elisa kiljui itselleen päänsäsisällä.

Minulla ei ole tunteita häntä kohtaan.

Vai onko?

 Ei todellakaan ole, Elisa tuli siihen päätökseen ja juoksi takaisin yläkertaan.

 Hän päätti tehdä itselleen kylvyn, että rauhoittuisi.

 Mitä minä nyt teen?

 Samaan aikaan Jim ähki kuntosalilla ja mietti varsin samanlaisia ajatuksia.

 ~

No niin. Mitäs mieltä olette etenemis vauhdista. Eteneekö pari liian hitaasti vai liian nopeasti toistensa kanssa?