Family White 2: 39.Tunteiden tuskaa

Pari ensimmäistä kuukautta olimme todella onnellisia yhdessä, mutta sitten Eetun työpaikka meni konkurssiin ja olimme molemmat työttömiä. Molemmilla alkoi pinna olla kireänä ja lämmitys reistaili sisällä.

-Minusta tuntuu, että sinä et edes etsi töitä, Eetu puhahtaa taas kerran.

-Luuletko sinä, että minä mielelläni riitelen kaikki päivät täällä kanssasi. Olisin mieluusti töissä, mutta ilman työkokemusta minun on vaikea päästä tämän kaupungin tasokkaisiin ravintoloihin kokiksi! Huusin pääpunaisena, tämän keskustelun olimme käynneet niin useasti viime aikoina.

-Välillä minä mietin, että miksi sinä edes kosit minua kun tämä kerran näyttää olevan niin vaikeaa? puhahdan.

-Olisiko minun pitänyt jättää sinut tarjottimella Nickin eteen vai? Eetu vastaa uhkaavaan sävyyn.

-Kositko sinä minua sen takia! Siis sen takia, että uskoit, että hyppäisin heti Nickin matkaan? Et voi olla tosissasi.

-Tiedät itsekkin, ettei se ollut ainoa syy, muttet voi kieltää, etteikö Nick ollut kokoajan kärttämässä sinua.

-Minä alan kyllästyä tähän aiheeseen. Minulla on tällä hetkellä mitta aikalailla täynnä sinua! huudan.

-Ehkä minun pitää sitten lähteä täältä sinun silmistäsi! Eetu vastaa kitkerästi.

-No ehkä sitten niin, vastaan.

-Ehkä me tosiaan tarvitsemme vähän välimatkaa, Eetu toteaa.

-Hetkinen. Mitä sinä puhut? Välimatkaa? kysyn. Minä kyllä ajattelin, että voisin olla parituntia yksin, mutta hän alkaa puhua välimatkasta.

-Niin. Välimatkaa sinuun ja minuun, Eetu sanoo ja astelee vaatelipastolle.

-Mitä sinä teet? kysyn kun Eetu kiskoo jumittunutta lipastoa auki.

-Pakkaan, nyt minä häivyn täältä sinun silmistäsi! Eetu huutaa ja muksahtaa maahan kiukuissaan.

-Mihis aiot mennä? tiuskaisen raivoissani.

-Appaloosa Plainsiin. Soittele jos kaipaat takasin, Eetu sanoo äreänä.

-No tervemenoo sitten! Turha odotella puhelua, tiuskaisen ja astelen takaovelle.

-Mihin sinä menet? Eetu tiuskaisee.

-Tähän voisin sanoa, että mitä hittoa se sinulle kuuluu, mutta takapihalle!

-Siellähän sataa. Laita kengät jalkaan, Eetu murahtaa.

-Pakkaa sä vaan tavaroitas!

"Niin minä jään tänne homeiseen mökkiin yksinäni palelemaan."

Vettä sataa taas kaatamalla, paistaako täällä koskaan aurinko? Ei ainakaan täällä meidän slummialueella.

Istahdan märälle aurinkotuolille. Luultavasti vilustun tästä, mutta ketä se oikeastaan kiinnostaa.

Eetu lähtee. Hienoa. Oliko tämä nyt sitten tässä?

Kuulen auton äänen etupihalta.

Reilua, vie nyt se autokin. Täältähän onkin niin helppo päästä muutenkin pois!

Eetu lastasi viimeiset tavaransa autoon ja hyppäsi itsekkin sitten ajajan paikalle.

Ehkä pieni aikalisä tekisi hyvää?

Eiköhän Meiju jo ensiviikolla soittelisi perään.

Sinne meni.

En varmasti soita perään. Saa olla siellä vaikka vuoden, mutta minä en soita!

***

Päivät ja viikot kuluivat Eetun ottamatta minkäänlaista yhteyttä.

Koitin kuluttaa aikaani siivoomalla ja kunnostamalla taloa.

Viimeinen pisara oli kyllä ehdottomasti se, että suihkun kraana sanoi itsensä viimein irti. Nyt sieltä tuli pelkästään kylmää vettä.

Lueskelin myös vanhoja koulukirjoja lävitse siinä toivossa, että oppisin jonkun uuden reseptin.

Lähettelin myös ahkerasti työpaikkahakemuksia.

Mutta töitä ei vain yksinkertaisesti ollut.

***

Toinenkin kuukausi vierähti ja Eetusta ei edelleenkään kuulunut mitään.

Rupesin tekemään pitkiä kävelylenkkejä aikani kuluksi. Minulla oli todella tylsää. Enhän tuntenut tästä kaupungista ketään.

Kotiin tullessani tunsin oloni viluiseksi joten päätin keittää kahvia lämmikkeeksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni kahvin tuoksu tuntui minusta vastenmieliseltä. Olinkohan jotenkin kipeä?

Ikävästä tunteesta huolimatta yritin juoda kupillisen, mutta keskenkaiken minun oli pakko suunnata vessaan.

Oksennus ilmoitti tulostaan.

Mitä ihmettä tämä on olevinaan?

Tunsin itseni äkkiä kovin väsyneeksi ja ärtyneeksi.

Mutta sitten aavistuis iski päähäni.

Ei. Eihän se voisi olla niin? Vai voisiko? Tämä on todella huono ajoitus.

Minun on saatava varmuus.

Sitten kipikapi apteekkiin.

Apteekin edustalla uusi pahoinvointi ryöppy ilmoitti tulostaan joten jouduin käymään istumaan hetkeksi.

Kyllä se tästä.

Taksilla olisi kyllä mentävä takaisin kotiin.

Raskaustesti näytti positiivista. En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella?

Purin turhautumistani tekemällä kurpitsälyhdyn.

Mutta se ei tuntunut selvittävän päätäni.

Hermoni olivat aivan riekaleina ja tunteeni aivan pinnassa.

Purin tuskaani mokomaan kurpitsaan.

Suolaiset kyyneleet vain valuivat pitkin poskiani.

***

Seuraavat viikot tuskailin puhelin kädessä soittaako Eetulle vai ei?

Useasti olin jo painamassa vihreääluuria, mutta emmin viimehetkellä.

Jollekkin minun olisi kyllä nyt puhuttava. Päädyin soittamaan Tuukalle.

-Meiju sinäkö siellä?

-Juu.

-Mitä ihmettä siellä on oikein tapahtunut kun Eetu majailee täällä jo toista kuukautta? Tuukka kysyy.

-Meillä oli riitä, mutta en soittanut sen takia. Lupaatko, ettet kerro Emilylle sitä mitä nyt sanon? kysyn anovasti.

-Jos sinä et halua, etten kerro niin en tietenkään. Mutta Emilyhän on parasystäväsi, Tuukka sanoo ihmeissään.

-Emily on myös Eetun sisko, vastaan.

-Ahaa. Ymmärrän, anna kuulua.

-Tuukka, minä olen raskaana.

-Anteeksi mitä? Tuukka yskäisee puhelimeen.

-Niin. Minä saan lapsen.

-Meiju sinun on kerrottava Eetulle! Tuukka huudahtaa puhelimeen.

-Tuukka sinä lupasit, sinä et saa kertoa!

-Lupaan, en kerro. Mutta Meiju miten sinä voit?

-En tiedä itsekkään, huokaisen.

-Koita pärjäillä, Tuukka sanoo ja lopettaa puhelun.

Helppo sanoa...

***

Pahoinvointini lisääntyvät. Tiedän, että minun pitäisi kertoa Eetulle. Mutta en aio tehdä sitä puhelimessa. Eetu on yrittänyt soittaa minulle muutaman kerran. En ole vastannut, ehkä hän tulee takaisin jos en vastaa puhelimeen. Sillä en halua, että raskaus on ainut syy hänen palaamiseensa.

Tarvitsisin Eetua nyt enemmän kuin koskaan auttamaan askareissa. Kaupassa käyminen on hankalaa kun on niin vähän rahaa ja en jaksa enää pyöräillä tai kävellä keskustaan asti.

Kun menen ulos viemään roskista huomaan, että ensilumi satelee maahan.

Siitä minulla on ihania muistoja.

Kurkkaan postin samalla ja huomaan, että Emilyltä on tullut minulle kirje.

"Rakas Meiju!

Mikä on homman nimi? Eetu on ollut täällä jo todella kauan, ettekö voisi jo selvittää asioitanne?

Ymmärrän, ettet vastaa Eetulle puhelimeen, mutta miksi et voi puhua minun kanssani?

Tiedät, että voit kertoa minulle kaiken. Minä alan pikkuhiljaa huolestua, onko sinulla kaikki hyvin?

Kuulin, että olit ottanut Tuukkaan yhteyttä, mutta hänkin oli kovin vaitonainen. Mitä ihmettä siellä tapahtuu?!

Vastaa minulle.

~Ikävoiden Emily~

Tunnen pistoksen sydämmessäni. Minun on vastattava Emilylle, mutta en kerro raskausesta.

Hei!

Anteeksi, etten ole ottanut yhteyttä. Tunteeni ovat nyt aika sekasin ja tarvitsen vähän välimatkaa.

Älä ole huolissasi, minulla on kaikki hyvin. Olen pahoillani, etten vastannut puhelimeen kun soitit, mutta se olisi voinnut olla Eetu ihan hyvin. Ette ehkä ymmärrä, mutta kaikkia asioita ei voi selvittää puhelimessa. Sitäpaitsi, jos Eetulla on minulle asiaa hän kyllä tietää mistä minut löytää...

~Meiju

Seuraavana päivänä lunta olikin jo paljon. Vedin talvivaatteet päälle ja lähdin raikkaaseen ulkoilmaan. Takin sain kyllä vääntämällä vääntää päälle, että sain vetoketjun kiinni.

Laitoin eilen kirjoittamani kirjeen postilaatikkoon odottamaan posteljoonia.

Päätin hölkätä pikkulenkin, mutta se ei ollutkaan niin hyvä idea.

Juoksin tien sivuun ja annoin ylen.

Eetu tule jo kotiin. En ikinä selviytyisi täältä sairaalaan asti, jos synnytys käynnistyisi.

***

Seuraavalla viikolla menen yksinäni synnytysvalmennukseen ja ultraääneen.

Vatsani on alkanut jo kasvaa huimasti. Joiduin käydä kirpputorilta ostamassa itselleni uuden takin.

***Eetu kertoo***

Avaan avaimella kotini oven ja astun sisään viileään asuntoon.

"Eikö se hemmetin lämmitystoimi vieläkään?"

Meiju istuu keittiönpöydän äärellä ja katsoo ikkunasta ulos. Hän säpsähtää kun huomaa tuloni, muttei käännä päätä.

Tämä meidän touhu on mennyt jo aivan naurettavaksi. Olemme olleet erossa jo yli puolivuotta.

-Meiju, kerroppa minulle haluatko sinä eron vai mitä kun et ole vastannut puhelimeen?

-Eetu sinä itse lähdit. Minä olen ollut täällä kokoajan, Meiju vain vastaa lyhyesti.

-Et vastannut kysymykseen. Kotipuolessa näin Nickiä ja hänkin kysyi oletko taas vapailla markkinoilla? Mitä minun olisi sinusta pitänyt vastata hänelle? kysyn ja viimein Meiju reagoi ja nousee tuolilta.