41. Vanhemmuutta

Meiju seisoi kohtuukokoisen omakotitalon edessä.

"Voih, tämäkö se on. Ihana."

Meiju kopisti lumet kengistään ja astui ovesta sisään.

Elisa äännähti pienesti kun lämminilma syöksähti heitä vastaan.

-Tulivatko minun tyttöni kotiin? Eetu virnisteli kun Meiju sulkioven astuessaan huoneeseen.

-Vau tämähän on iso, Meiju päivitteli olohuoneessa.

-Mitä pidät? Eetu uskaltautui kysymään.

-Tämä on ihana. Tai kaikki sen entisen jälkeen ovat ihania, Meiju tirskahti.

-Niin. Onhan tämä vielä vähän pelkistetty, mutta sitten kun saamme lisää rahaa voimme remontoida, Eetu sanoi.

-Mitä vielä. Täällä on kaikki tarvittava. Millä rahalla hommasit tämän kaiken? Ja tuo telkkari, se on todella kallis, Meiju ihmetteli.

Kiertelin vähän kirppareilla ja äiti lähetti tuon telkkarin meille lahjaksi, Eetu sanoi.

-Sinun täytyy kiittää äitiäsi. Otatko Elisan? Menen riisumaan nämä ulkovaatteet, Meiju sanoi ja ojensi tyttöä tämän isälle.

Eetu katseli ihmeissään pientä tytöntylleröä. Miten se voikin olla niin suloinen?

"Minun tyttöni."

Työnnettyään ulkovaatteet kaappiin Meiju löysi makuuhuoneen. Hän alkoi olla aika väsynyt.

-Eetu, jos minä otan pienet torkut kait sinä pärjäät Elisan kanssa sen aikaa? Meiju huusi.

-Tietenkin kulta, nuku vain, Eetu huusi takaisin.

-Kyllä me pärjätään, vai mitä? Eetu puheli tytölle.

Meijun nukkuessa Eetu ruokki Elisan lämpimällä maidolla.

Eetu kuunteli tyytyväisenä kun Elisa tuhisi hänen sylissään.

Tunti vierähti nopeasti ja Eetu päätti, että Elisan oli aika mennä vuoteeseen. Meiju nousi samaan aikaan sängystä kun Eetu tuli makuuhuoneeseen.

-Nukuinko minä kauan? Meiju kysyi.

-Et, vain tunnin, Eetu vastasi.

-Noniin pikkuinen, laita silmät kiinni.

Laskettuaan tytön vuoteeseen Eetu kaappasi Meijun syleilyynsä.

-En voi uskoa, että meillä todella on lapsi, Eetu henkäisi.

-Niin. Maailmansuloisin lapsi, Meiju hymyili.

-Haluaisitko nyt nähdä meidän pikkuisen huoneen? Eetu kysyi.

-Mielelläni, Meiju mumisi ja puraisi leikkisästi Eetun huulta.

-Voi Eetu. Tämä on mielettömän ihana.

-Niin, tyttömäinen, Meiju huokaili.

-Tiesin, että pitäisit siitä.

Olohuoneeseen tultuaan takaisin Meiju katseli nyt tarkemmin ympärilleen.

-Olet laittanut pikkuiselle leikkipaikan tännekkin. Vaikka ei hän siinä vielä vähään aikaan leikikkään, mutta suloista, Meiju sanoi.

-Pitääkö sinun jo huomenna palata töihin? Meiju kysyi.

-Valitettavasti. Mutta pääsen jo neljältä töistä, pärjäätkö?

-Tietenkin minä pärjään. Eihän meillä ole kuin yksi lapsi, Meiju naurahti.

-Et tiedäkkään kuinka minä pelkäsin, että sieltä oikeasti tulisivat kaksoset kun me molemmat olemme, Eetu paljasti.

-Voi sitä lääkäri parkaa, joka joutui minulle vakuuttamaan, että siellä on vain yksi lapsi kun sain tietää raskaudestani. Minäkin olin aivan varma, että sieltä tulee kaksoset. Oikeastaan pelkäsin, että sieltä tulee neloset kun me kummatkin olemme kaksosia, Meiju nauroi.

Eetu naurahti.

-Mennäänkö mekin nukkumaan?

-Joo, olen todella väsynyt, Meiju vastasi.

-Et uskokkaan miten onnellinen olen kun täällä toimii lämmitys, Meiju sanoi kavutessaan vuoteeseen.

-En minäkään siitä pahoillani ole, Eetu vastasi virnistäen.

Aamuyöstä Meiju heräsi Elisan itkuun.

Väsyneenä hän kömpi ylös sängystä ja meni katsomaan vauvaa.

Meiju mietti, että miten niin pienestä olennosta lähti niin mahdottoman paljon ääntä?

Meiju nosti tytön varovasti vuoteesta.

-Äiti on tässä. Ei tarvitse huuta, Meiju kuiskasi pienelle nyytille.

Eetu havahtui itkuun ja oli aivan unenpöppörässä.

-Mitä tapahtuu?

-Nuku vain. Menen syöttämään tytön, Meiju vastasi miehelleen.

Meiju ei ehtinyt kuulla vastausta kun Eetu jo nukahti uudestaan.

Pimeässä Meiju etsi keittiötä.

Meijun syöttäessä tyttöä,  Elisan silmät lupsahtivat takaisin kiinni.

Pullon tyhjennettyä Meiju vielä röyhtäytti pikkuisensa.

-Olet sinä sitten suloinen. Minun vauvani.

Viikot kuluivat ja Meiju oli päivät kahdestaan tytön kanssa. 

Meiju ehti huomata, että yksikin lapsi vaati paljon huomiota. Ei jäänyt paljon aikaa istua alas katsomaan telkkaria.

Yleensä Elisa viihtyi vähän aikaa yksin katsellessaan katosta roikkuvaa lelua, mutta tänään tyttö oli todella itkuinen.

-Mistäs sinä nyt noin hermostuit? Meiju kysyi lapselta vaikka tiesi, ettei saisi vastausta.

Meiju nosti Elisan väsyneenä syliinsä.

-Et itkisi. Äiti on väsynyt.

Töistä tullessaan Eetu kaappasi tytön syliinsä tämän vuoteesta ja löysi Meijun nukkumasta sohvalta.

-Äiti taitaa ollakkin vähän väsynyt, Eetu totesi pikkuiselle.

Eetu istahti Meijun vierelle ja katseli tätä.

"Kunpa voisin olla enemmän kotona", Eetu pohti.

Meiju havahtui pian hereille.

-Oho, taisin torkahtaa, Meiju sanoi nolona.

-Ei se mitään, Eetu hymyili.

Syötettyään lapsen perhe lähti kävelylle.

He menivät samaiseen kahvilaan missä Meiju oli käynnyt muutettuaan kaupunkiin.

-Oletko varma, ettei sinulla ole nälkä? Meiju kysyi mussuttaessaan hampurilaista.

-Syön sitten kotona. Mina rakastan sinun pastakastikettasi, Eetu vastasi.

-Lähdetäänpä sitten kotiin niin voin tehdä sitä sinulle, Meiju vinkkasi.
-Eikö sitä ole pakastimessa? Eetu ihmetteli.
-Olet hotkinut jo sen kaiken, Meiju vastasi.

Paluumatkalla satoi kaatamalla vettä.

-Kevät alkaa tulla, Eetu totesi.

-Huomenna ei taatusti ole enää lunta, Meiju myönsi.

- Voi olla, että se sulaa vielä tänään, Eetu sanoi.

-Jos sinä laitat tytön nukkumaan niin minä teen sinulle sitä ruokaa, Meiju sanoi keittiössä.

-Mielihyvin, Eetu vastasi vatsankurniessa.

-Hyvää yötä isin rakas.

Meiju hämmensi ruokaa ulkona salamoidessa.

-Siellä tulikin oikea rajuilma, Eetu sanoi.

-Onneksi sain tehtyä sinulle ruuan ennenkuin tulee sähkökatkos, Meiju naureskeli.

-No niinpä, Eetu vastasi iskiensilmää.

Pariskunnan mennessä vuoteeseen sähkötnapsahtivat poikki.

-Minä sitten rakastan sinua, Meiju sanoi ja siirtyi Eetun lähelle.

-Niin minäkin sinua, Eetu vastasi ja kaappasi Meijun päällensä.

-Noh, noh, Meiju nuhteli Eetua ja painoi suudelman miehen huulille ja kierähti omalle puolelleen.

Eetu koitti siirtyä lähemmäs, mutta sitten Meiju sanoi:

-Rakas, minua väsyttää. Haluan nukkua nytkun Elisakin kerran nukkuu.

-Hyvää yötä sitten, Eetu mutisi.

-Älä nyt loukkaannu, Meiju sanoi ja sipaisi suukon Eetun poskelle.

-En, en kulta.

Nyt ei kyllä liiemmin tapahtunut mitään, mutta tässä oisi uusi osa :)