12. Perhe elämää

 Uudessa asunnossa Miro konttaili koko ajan perässäni. En saanut olla hetkeäkään yksin. Poika eikai ollut vielä tottunut uuteen ympäristöön?

 -No mitä äidin pikkumies? lepertelin pojalle, joka katsoi minua suurilla harmailla silmillään. Miro oli aivan Juuson näköinen. Hän oli perinyt hiukset ja silmät Juusolta. Olimmekohan me yhtään samannäköisiä? Ihonväri oli ainakin minulta.

Nytkun olin yhdeksännellä kuulla raskaana niin Juuso hoiti ruonlaiton ja siivouksen. Ihanaa, että hänkin päätti aikuistua vihdoin. No eihän hänkään ollut vielä kuin vasta 21! Hyvänenaika sentään, mehän olimme nuoria ja kohta meillä olisi toinenkin lapsi. Ihmeellistä.

 Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meillä meni todella hyvin. Juuso kävi välillä auttamassa isää hotellilla ja muuten auttoi minua kotona.

 -Miten sinulla meni tänään hotellilla? kysyn.
-Hyvin. Isäsi haluaisi minut vakituiseen työhön hotellille.
-Mitä? Sehän olisi mahtavaa.
-Niin. Hän haluaisi, että hotelli pysyisi perheyrityksenä. Nytkun se menestyy todella hyvin. Hän sanoi, että haluaa sitten kun Miro tulee täysi-ikäiseksi siirtää sen johdon Mirolle, Juuso selitti.
-Niinkö? Siinähän olisi kamala urakka, mutta ainakin tulevaisuus olisi turvattu, vastasin.
-Niin, kaipa se on hienoa, jos se Miroa joskus tulee kiinnostamaan?

-Noniin, nyt on nukkumaan meno aika,  selitin väsyneelle pojalle.

 -Sinä olet niin onnekas pikkuinen. Tulet joskus omistamaan hienon hotelliketjun.

 -Tällä kertaa minua todella pelottaa synnytys, valitin Juusolle.
-Höpsis, yhtä hyvin se menee kuin edellinenkin.
 -Mutta tämä lapsi potkii paljon enemmän ja minulla on kamalasti ollut kipuja.

 -Se johtuu siitä, että laskettu aika meni jo viikko sitten. Lapsi haluaisi jo ulos, Juuso koitti rauhoitella minua.

 -Hyvin se menee.

 -Tule jo ulos sieltä pikkuinen, äiti alkaa käydä kärsimättömäksi, Juuso nauroi ja hieroi vatsaani.

Sinä yönä nukuin kuin tukki.

 Aamuyöstä Juuso herää kun kuulee Miron huoneesta pientä jokeltelua.
-Mitä sinä olet täällä hereillä tähän aikaan? Juuso kysyy ja Miro vain hymyilee leveästi.

 -Kuules poika, kello on neljä aamulla.

 -Noh, eikö muka nukuta yhtään? Juuso kysyy ja kutittaa poikaa, joka nauraa kovaa.

 Kävelen lasten huoneeseen ja löydän sieltä Juuson Miro sylissä.
-Mites poika on hereillä tähän aikaan?
-Heräsin vähän aikaa sitten kun kuulin pientä jokeltelua täältä, Juuso vastaa.
-Entäs sinä? Miksi et nuku? Juuso kysyy.

-No kun tämä uusi tulokas potkii niin voimakkaasti, naurahdan.

 Nostan Miron Juuson sylistä ja halaan poikaa lujaa.
-Oletko varma, että jaksat pitää poikaa? Hän on aika painava jo ja olet aivan viimeisilläsi? Juuso kysyy huolestuneena.

 -Ja mitä? nauran.
-Kuulitko poika mitä isä sanoi? Että sinä olisit painava, nauran, mutta joudun laskemaan Miron äkkiä alas.

 -Lapsivesi tuli! huudahdan.
-Mitä! Soitan ambulanssin, Juuso sopertaa hätääntyneenä.

 Ambulanssi saapui nopeasti. Juuso joutui jäädä kotiin Miron kanssa.

 -Anteeksi, etten ole antanut sinulle tarpeeksi huomiota, Juuso kuiskaa Mirolle.

 -Sinusta tulee pian isoveli, tiedätkös sitä?

 Pääsen seuraavana iltana kotiin.
-Se on poika, sanon kun Juuso katsoo minua ja poikaa pitkään.

 -Poika? Kuulitkos Miro, nyt meillä on täällä oikein äijäjengi, Juuso sanoo iloisesti Mirolle.
-Saat nimetä tämän, sanon Juusolle, joka on häkeltyä.
-Oikeasti?

-Kyllä, vastaan ja lasken pojan kehtoon.

 -Manu, isoisäni mukaan, Juuso sanoo.
-Sopii hyvin, vastaan ja suutelen Juusoa.

Kahdestoista osa, kommenttii :)