14. Sairastelua

 Kahdessa lapsessa riittikin jo tekemistä.  Manukin kasvoi nopeasti joten Juusolla ja Anetella olivat kädet täynnä lasten perässä pysymisessä.

 Illalla Juuso katseli kun veljekset leikkivät täydessä sovussa palikoiden kanssa. Se oli suloinen näky. Manu katseli aina välillä sivusta mallia mitä Miro teki.

 -Noniin pojat. Sitten olisi iltapala aika, Juuso sanoi ja nosti Manun.

 -Eikä! Miro huusi.
-Kyllä, tule mennään nyt nätisti keittiöön, Juuso sanoi pojalleen.
Mielenosoitukseksi Miro istahti lattialle kädetpuuskassa ja huusi kun hinaaja.

-Mitä täällä huudetaan? Anette kysyi kun saapui lastenhuoneeseen.

-Tuo pikku kapinoija ei suostu iltapalalle, Juuso sanoi hymyillen.

-Vai niin. Noniin Miro tuleppas, nyt mennään, Anette sanoi ja nosti rääkyvän lapsen.

-EI, EI, EI, Miro huusi.

 -Ei taho, Miro kitisi.
-Nyt Miro nätisti! Tottele äitiä, Juuso murahti.

 Pojat olivat kyllä söpö näky vierekkäisissä syöttotuoleissaan.
-En jaksa odottaa mitä he keksivät kun kasvavat, Anette naurahti.
-Voih. En halua tietää, Juuso voihkaisi ajatukselle.

 Iltasadut luettuaan Anette nousi ylös ja tunsi äkillistä huimausta.
-Mikä tuli? Näytät kalpealta, Juuso totesi.
-Vähän huono olo, Anetta vastasi.

 -Hyvää yötä poika, Juuso sanoi Manulle ja laski tämän nukkumaan.

 Miro pyristeli irti Aneten sylistä ja juoksi karkuun kiljahdellen.

 -Miro hiljempaa! Manu nukahti, Juuso komensi.

 Anetesta tuntui kun kivijyrä olisi mennyt hänen päänsä päältä. Hänellä oli todella huono olo.

 -Nyt nätisti Miro, äiti  taitaa olla kipeänä.

 -Itä, ei tahdo, Miro nurisi.

 -Nyt nukutaan, Juuso sanoi lempeästi.

 -Oletko sinä kipeänä? Juuso kysyi huolissaan.

 -En tiedä, vähän heikottaa, Anette totesi.

 -Sinähän olet aivan kuuma. Meidän pitää mitata kuume sinulta, Juuso sanoi veti vaimonsa syliinsä.

 -Mennään nukkumaan, Anette sanoi väsyneenä.
-Mennään vaan rakas, Juuso vastasi.

 Juuso laski kuumemittarin pöydälle. -Sinulla on 39,2 astetta kuumetta. Sinun täytyy pysyä sängyssä nyt vähän aikaan.

 -Kyllä tämä varmasti huomiseksi jo laskee, Anette vastasi.
-Ei varmasti laske, nyt sänkyyn, Juuso komensi.

 -Yritä nyt nukahtaa kulta.
-Kyllä isä, Anette sanoi nauraen, mutta päätä jyskytti minkä kerkesi.

 -Nyt päätyynyyn, Juuso totesi ja painoi hellän suudelman Aneten suulle.
-Tämä voi olla tarttuvaa, Anette sanoi kurtistaen kulmiaan.
-Pyh, Juuso vastasi.

 Seuraavana päivänä Juuso huomasi, että kotitöistä ja lastenhoidosta selviäminen samaan aikaan oli lähes mahdotonta.

 Kaikki päivän askareet piti tehdä kiireellä ennenkuin pojat heräsivät, koska sitten se olisi mahdotonta.

 Juuso sai onnekseen ensin rauhassa vaihtaa vaatteet Manulle ja syöttää pojan, ennenkuin Miro heräsi. Eilisen kiukuttelun jälkeen poika nukkui todella sikeästi.

 Vasta kymmenen aikoihin Juuso pääsi Miron kanssa aamutoimiin kun poika heräsi.

 Päivällä Anette koitti nousta ylös, mutta se oli mahdotonta. Olo oli huonompi kuin edellispäivänä ja päässä pyöri.

 Anette vaipui takaisin uneen.

 Illalla Juuso huokaisi helpotuksesta, että päivä oli melkein ohi. Päivä oli ollut rankka. Pojat säntäilivät aivan eri suuntiin koko ajan. Illalla kun Juuso koitti lukea pojille niin Manu yritti koko ajan muualle.
Juuso odotti jo innolla, että pojat kasvaisivat ja voisivat aloittaa koulun, että hänellä ja Anetella olisi enemmän yhteistä aikaa.

Neljästoista osa. Ehkä vähän tylsä, mutta en halua edetä liian nopeasti niin tein tälläisen arkisen osan.