Miro ja Manu saavuttivat teini-iän. Miro oli nyt kuusitoista ja Manu viisitoista. He olivat molemmat kolme kertaa viikossa hotellilla töissä ja perehtyivät hotellialaan. He viettivät myös suurimman osan vapaa ajastaan hotellin pelihuoneessa, jonka he olivat käskeneet Maxin sinne rakennuttaa. Useimmiten läksytkin tuli tehtyä siellä. Siitä vanhemmat sekä Max olivat tarkkoja. Tulevien hotellin johtajien pitää pärjätä koulussa. Paineet olivat kovat.
Iltaisin he yleensä kutsuivat ystäviäänkin hotellille seurakseen. Manu yleensä sekoitti salaa drinkkejä heille baarikaapista.
Heillä oli tiivis kaveri porukka. Miron luokkatoveri Kim ja Sara ja sitten Manun luokkatoveri Mira. He viettivät paljon aikaa keskenään.
Taas eräänä iltana he olivat kerääntyneet hotellille.
Miro katseli tympääntyneenä ympärilleen. Häntä rupesi pian kuitenkin hymyilyttämään kun hän katsoi miten Manu vaihtoi katseita Miran kanssa pelin lomassa. Jaaha, veli taitaa olla hiukan ihastunut, Miro tuumi.
Manun posket helottivat punaisinaan kun hän katseli Miraa.
Mira ja Manu viettivät paljon aikaa keskenään. Mira oli mukava Manun mielestä. Erillainen kuin muut luokkalaisensa tytöt. Mira oli kiltti. Eikä yrittänyt liehitellä häntä koko ajan. Manu tiesi, että hänellä olisi saantia, mutta häntä ei kiinnostanut. Vain tuo kaunis vaalea hiuksinen tyttö oli hänen mielessään, joka ei edes näyttänyt huomaavan hänen ihastustaan.
Miroa nauratti kun hän ajatteli, että Manu ei edes tajunnut, että tunne oli selvästi molemminpuolinen. Ainakun Manu loi katseensa peliin Mira katsoi hymyillen Manua ja punastui.
Miro palasi takaisin todellisuuteen Sara jutteli hänelle.
Mirolla ei ollut käsitystäkään siitä mitä Sara oli sanonut, mutta ei sillä liiemmin ollut väliäkään. Sara oli selvästi kiinnostunut hänestä. Olihan hän sievä, mutta Miro ei tiennyt kiinnostiko Sara häntä siinä mielessä.
Miro ja Sara olivat tapailleet jo jonkin aikaa, mutta eivät he seurustelleet. He väin kuluttivat aikaa toistensa seurassa. Miro katsoi sivusilmällä kun Manu jutteli Miran kanssa. Uskaltaisikohan veli tehdä aloitteen?
Sara kertoi jonkun uuden juorun koulusta ja he nauroivat. Ihan kuin häntä olisi oikeasti kiinnostanut, mutta hän oli kohtelias ja nauroi mukana.
Miro pohti, että oliko Sara oikeastaan kiinnostunut hänestä vai hotellista. Siis tulevaisuutta silmällä pitäen. Tokihan Sara tiesi, että hän tulisi tämän joskus omistamaan.
Ilta alkoi vaihtua yöksi. Kohtapuolin pitäisi ruveta raahautumaan kotiin, mutta eipä sillä juuri ollut väliä. Isä oli Maxin kanssa jossain liike tapaamisessa Pariisissa ja äiti oli Janen seurana heillä.
Manu oli uskaltautunut pyytämään Miraa tanssimaan kanssaan. He katselivat hiljaisina toisiaan silmiin.
Tanssin jälkeen Mira katsoi nolona sivulle.
-Saanko tarjota drinkin? Manu kysyi nolona.
-Saat, Mira vastasi ja hymyili kainosti.
-Tämä teidän hotellinne on ihan mahtava. En ole ennen käynyt hotellissa jossa olisi tälläinen huone, jossa voi hengailla, Mira selitti.
-Me pyysimme isoisää rakennuttamaan tämän, Manu selitti.
-Ihan tosi? Tosi mahtavaa ja hän suostui noin vain? Mira ihmetteli.
-No me vietämme täällä tosi paljon aikaa, joten hän halusi olla mieliksi, Manu jatkoi.
Sitten keskustelu loppui ja tuli pitkä hiljaisuus. Mira katsoi lumoutuneena Manun silmiin.
-Sinä olet kyllä tosi mukava, Mira sanoi.
-Kiitos, Manu vastasi punastuen.
Sitten he tunsivat kun kaikki katsoivat heitä virnistellen.
-Mennäänkö pihalle? Manu kysyi.
-Kahdestaanko? Mira ihmetteli.
-Joo, jos vain haluat, Manu sanoi ujosti.
-Joo, Mira vastasi.
Molemmat istahtivat nurmikolle sydän pamppaillen.
-Täällä on tosi kaunista, Mira huokaisi.
Manu laski hiljaa kätensä Miran käden päälle.
Miran sydän heitti yhden ylimääräisen lyönnin.
-Minusta sinä olet kaunis, Manu sanoi.
-Olenko? Mira kysyi hämmentyneenä.
-Olet.
Tuuli alkoi puhaltaa viileästi ja Miran hampaat alkoivat kalista ja yllättäen Manu veti Miran lähemmäs itseään.
-Näin on lämpimämpi, Manu sanoi hymyillen.
Mira ei uskaltanut vastata mitään.
Sitten he kuulivat askeleita takaantaan. Sara oli menossa kotiin. Sara virnisti heille heidät nähdessään. Vai on Mira saannut pikkuveljen sydämmen, no minä saan isoveljen, Sara ajatteli itsekseen.
Mira ja Manu irtaantuivat äkkiä toisistaan.
Aamu oli jo alkanut sarastaa.
-Minun pitäisi varmaan jo palata kotiin, Mira sanoi punastuen.
Manu veti Miran syliinsä.
-Minä tykkään sinusta todella, Manu sanoi ja painoi huulensa Miran pehmeille huulille.
-Niin minäkin sinusta, Mira myönsi.
-Haluasitko sinä seurustella kanssani? Manu rohkeni kysyä.
-Voi kyllä, Mira vastasi ja suuteli Manua epäuskoinena.
-En voi uskoa, että pidät minusta, Mira sanoi suudelmien lomasta.
-Olen pitänyt sinusta siitä asti kun aloitin ylä-asteen, Manu vastasi.
-Nyt minun oikeasti pitää mennä kotiin. Nähdään koulussa, Mira sanoi.
-Nähdään koulussa, Manu sanoi ja antoi vielä yhden suudelman Miralle.
Sitten hän itsekkin lähti hymyissä suin kotia kohti.
Tälläinen osa ;)
Miroa nauratti kun hän ajatteli, että Manu ei edes tajunnut, että tunne oli selvästi molemminpuolinen. Ainakun Manu loi katseensa peliin Mira katsoi hymyillen Manua ja punastui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti