19. Kohtaaminen

                                                             ***Holly kertoo***

Olin tullut kesälomaksi isän luokse ja hän laittoi minut kesätöihin hotellille. Olin hieman ärtynyt. Toivoin saavani viettää kaiken mahdollisen ajan kotona ja nyt täällä petasin sänkyjä.

 Max oli laittanut Miron tarkastamaan vapaat huoneet. Miro avasi yhden hotellihuoneen oven ja pysähtyi kun seinään.

 Nuori tyttö petasi sänkyä. Tytössä oli hämärästi jotain tuttuja piirteitä, Miro pohti.

 Havahduin kun ovi kävi edessäni. Ikäiseni poika astui ovesta sisään. Tai kun tarkemmin katson, Miro astui ovesta sisään ja katsoi minua miettien.

-Holly? Sinäkö siinä olet, Miro kysyi hämmentyneen oloisena.

 -Siitä on pitkä aika. Mitä teet täällä? Miro kysyi tuttuun tapaan. Eli vähän happamalla äänellä.

 Mutristin hieman suutani. - Olen kesätöissä täällä.
-No sehän selittää, Miro vastasi kuivasti.

 -No mitä sinulle kuuluu? Miro kysyi hieman ystävällisempään sävyyn.
-Sitä samaa. Mikään ei ole muuttunut, eli ihan hyvää.
-Sehän on kiva. Seurusteletko?

 -Mitäs luulet? kysyin kuivasti.
-Mikä kysymys tuo nyt oli? Miro vastasi kopeasti.

 -Käyn tyttökoulua. Mitäs luulet?
-Niin kait sitten. Minun pitää mennä nyt.

-Moikka, Miro huikkasi ovelta ja asteli tiehensä.

 Katsoin Miron menoa. Mikään ei ollut muuttunut.

 Tuo poika oli yhtä hapan kuin ennenkin. Tai taisin minäkin olla vähän töykeä? Ajattelin.

 Kahvitauolla menin tsekkaamaan pelihuoneen. Se oli aika hieno.

 -Holly? Oletko se sinä, kuulin taas kysymyksen.

 Nostin pään pystyyn ja katsoin äänen suuntaan. - Manu?
-Jep, poika vastasi.
Oli mukavaa nähdä Manu, hän oli sentään aina ollut ystävällinen minulle.

 -Oletko täällä töissä? Manu kysyi yllättyneenä.
-Vain kesätöissä, vastasin.

-Vau. Sinun täytyy olla tosi hyvä koulussa koska tänne on tosi vaikea päästä kesätöihin, Manu pohti.
-En minä nyt etevä ole. Isäni on yksi osakkaista tässä teidän hotellissane, vastasin.
-Niinkö? Manu kysyi hämmästyneenä.
-Joo.

 -Meillä olisi bileet illalla kotona, tuletko? Manu kysyi.
-En tiedä. Onkohan se viisasta, Miro ei ehkä haluaisi minua sinne.
-Miten niin? Manu kysyi ihmetellen.
-Siitä päätellen, että tapasimme jo eikä hän kutsunut, naurahdin.
-No onpas ihme. Luulisi, että hän oli innoissaan kun palasit. Hän murjotti varmaan viikon silloin lähtösi jälkeen, Manu sanoi hämmästyneenä.
-No eikä murjottanu!
-Murjottipas, Manu virnisti.
-Sitä paitsi minä kutsun sinut, joten ei kuulu Mirolle jos tulet, Manu jatkoi.

 -Ehkä minä sitten tulen. Minun pitää nyt jatkaa töitä, sanoin ja nousin.

 -Toivon, että tulet, Manu sanoi ja jatkoin matkaani.

 Hollyn sydän pamppaili kun hän käveli Blancojen talon pihaan.

 Olikohan tämä viisas ratkaisu tulla tänne? Eihän hän tuntisi sieltä kuin Manun ja Miron.

Rohkeasti hän käänsi kahvaa ja astui sisään meluisaan eteiseen.

Yhdeksästoista osa. :)
Tää oli nyt tälläin mini osa, mut pian tulee lisää.