sunnuntai 2. syyskuuta 2012

20. Mustasukkaisuutta

***Holly Kertoo***
Asunto oli täynnä teini-ikäisiä ja musiikki pauhasi täysillä. 

Toivoin löytäväni Manun, että saisin edes jotain tuttua seuraa.
Toivo menetetty. Manu tanssi jonkun vaalean tytön kanssa nurkassa.
Tyttö taisi ollakkin Manun tyttöystävä. Kun tanssi vaihtui kuumiin suudelmiin.
Miro tanssi jonkun tummantytön kanssa. Jolla oli kamala asu mielestäni. Pinkkiä, pinkkiä! Aivoni huusivat, hyi. Onkohan tuo Miron tyttöystävä?
Vähän aikaa ehdin pohdiskella kunnes eräs poika lähestyi minua.
-Terve. Mä oon Kim. Kukas sä oot? En oo nähny sua ennen, Kimiksi esittäytynyt poika kysyi.
-Hei. Oon Holly ja en tosiaankaan oo täältä päin, vastasin. Eihän se ollut valhe. Ehkä olin täältä, mutten asunut täällä. En jaksa selitellä vieraille.
-Tanssisitko sä mun kanssa? Kim kysyi.
-No mikäs siinä, naurahdin.
Miro meinasi kompastua askeliinsa kun huomasi kenen kanssa Kim tanssi.
Holly nauroi heleästi tanssin lumoissa.
 Kimin mennessä vessaan Miro änkesi eteeni.
 -Mitäs sä täällä teet? Miro kysyi ihmeissään.
-Manu kutsui minut, sanoin ja loin kysyvän katseen Miroon.
-Eihän siinä sitten mitään, Miro vastasi.
 -Onko se jokin ongelma sinulle, että olen täällä?
-Ei tietenkään. Miksi ajattelet niin?
 Miksiköhän? Ajattelin.
-Kunhan mietin, vastasin.
 Sara katseli kaumepaa hieman näreissään Miron ja Hollyn jutustelua.
Kuka hitto tuo tyttö oli? Ja mistä hän tunsi Miron?
 Miro ja Holly olivat syventyneet tanssiin keskenään, eivätkä huomanneet toisten kysyviä katseita.
 -Oho. Osaatkin tanssia tyttökoulun kasvatti, Miro nauroi.
-Varo mitä sanot kultapoju, heitin takaisin.
-Varo mitä sanot ja kenelle, Miro nauroi ja veti minut suudelmaan.
Sydämeni varmasti pysähtyi hetkeksi. Taas Miro vei jotain minulle kuuluvaa. Ensisuudelmani. Mieleeni tuli yö jolloin Miro painoi hellän lapsen suudelman poskelleni.
 Sara ei voinut uskoa silmiään Mitä tapahtui. Hän sulki hitaasti silmänsä ja kokosi ajatuksensa.
 Miro suuteli tuota hempukkaa tuolla. Miten hän kehtasi? Sara oli ollut varma, että heidän välillään oli ollut jotakin suurempaa.
 -Kuka tuo tyttö oikein on, joka suutelee Miroa tuolla? Mira kysyi Manulta.
 -Hän on Holly. Hän oli joskus ala-aste ikäisenä meillä hoidossa.
 Kim katsoi hämmentyneenä eteensä kun saapui takaisin vessasta. Siellä Holly ja Miro syleilivät toisiaan. Hän ei tiennyt, että Miro tunsi tuollaisia tyttöjä.
-Se taisi olla ensisuudelmasi vai mitä? Miro virnisti minulle ylimielisellä hymyllään.
Olisihan minun pitänyt tietää, että Miro on juuri tuollainen.
 Pyristelin irti Miron otteesta.
-Ei kuulu sinulle! Jätä minut rauhaan, tiuskaisin.
-Minne sinä menet?
-Kotiin.
 -Odota hetki. En tarkoittanut loukata, Miro huusi perääni.
-Unohda! Minua ei kiinnosta.
 Mokomakin, ajattelin ärtyneenä.
 Sitten kuulin takaantani kopinaa ja se Miron seuralainen kipitti perääni.
 -Kuka sä luulet olevasi? tyttö huusi ja näytteli jotain sormimerkkiä.
 Mikä friikki, ajattelin.
-Mitä sä tarkoitat?
 -Miro on mun, tyttö tiuskaisi.
-Ihanko totta? kysyin.
 -Pidä Mirosi. Minua ei kiinnosta, vastasin ylimielisesti.
-Luuletko olevasi jotenkin erityinen kun Miro sattui suutelemaan sinua? tyttö kysyi minulta vihaisesti.
-Onko silmissäsi vikaa, minähän olen lähdössä enkä roikkumassa Mirossa, tiuskaisin.
 Tyttö sätti minua minkä kerkesi ilman mitään syytä. Enhän se minä ollut, joka hyppäsi Miron kaulaan vaan toisinpäin.
 Kim huomasi ovelta, että pihalla olisi pian tappelu käynnissä ja huusi Miron paikalle.
 -Olet niin rasittava, tuhahdin.
-Käyt hermoilleni, tyttö sanoi ja hyökkäsi kimppuuni.
 Miron tullessa pihalle Holly sekä Sara painivat keskenään kivilaattojen päällä.
 -Tytöt hei! Voitteko lopettaa?
Kysymys meni kuuroille korville, välistä kuului vain rumia sanoja.
 -Mitä täällä tapahtuu? Pihalle ilmestynyt Manu kysyi.
-Tytöt vähän tappelevat, Miro huokaisi.
 -Näpit irti minusta! huusin ja läpsäytin tuota rasittavaa teiniä.
 -Kuinka uskallat? Sara kirkui.
-Pitäisikö meidän tehdä jotain? Manu ihmetteli.
 Sitten nahistelu jatkui taas.
Tällä kertaa Miro ja Manu repivät tytöt irti toisistaan. Molemmat olivat kiinni toistensa hiuksissa.
 -Oletko nyt tyytyväinen? tiuskaisin hiukset sekaisina.
-Olen, entä iste? tyttö nauroi minulle päin naamaa.
 -Johan nyt, mistä te riitelette? Miro kysyi kulmat kurtussa.
-Kuule sinusta, tuhahdin.
Tyttö muuttui nolon näköiseksi.
 -Menisittekö Sara ja Manu sisälle? Haluaisin vaihtaa sanan Hollylle, Miro sanoi.
Saraksi nimetty tyttö katsoi happamasti Miroon, mutta suostui.
 -Tule Sara. Mennään, Manu huikkasi ja käveli pois.
 -Odota Holly, Miro huusi perääni kun lähdin kävelemään pois.
-Minä lähden ihan tosi nyt kotiin. En kestä enää hetkeäkään sinua tai typeriä ystäviäsi, huusin ja juoksin pois.


 Kahdeskymmenes osa. En voi uskoa, että olen näin pitkällä:) Merkkaathan käyntisi. Napsautat vain tuosta alhaalta luin.

2 kommenttia:

  1. hih, oon täällä pitkästä aikaa kommentoimassa tai ylipäätään lukemassa. on ollu vähän kiirettä mut nyt tulin ja luin nää kaikki viime osat mihin en oo kommentoiu.
    voi vitsit toi sara on ärsyttävä :/ kunpa se ei nyt pilais sitä hienoa suhdetta, mikä miron ja hollyn välille vois muuten syntyä. en tajua miks holly aina suuttuu mirolle jostain olemattomasta syystä :-/
    nämä muutama osa mitä tässä nyt oli oli kyl tosi hyviä! oot taas kehittynyt paljon. ja osaat hienosti lavastaa ilman poseja, ite en osais noin hyvin läheskään :-)
    jatkoa vaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas :) Ja mitä Hollyyn tulee; rakkaudesta se hevonenkin potkii :D heh, aika kulunut fraasi.

    VastaaPoista