Family White 2: 29. Lasten tunteet

Vuodet vierivät ja kaksoset olivat nyt neljä vuotiaita. Arki oli pian kohdannut myös Miron ja Hollyn.

Miro nojaili ovenkarmiin ja katsoi kun Holly maalasi.

-Voisitko välillä lopettaa tuon maalaamisen ja keskittyä meihin muihinkin? Miro tokaisi.

-Tämä on vielä tosi kesken, Holly vastasi.

-Ihan tosi, Miro jatkoi kyllästyneellä äänellä.

Holly ei jaksanut kuunnella kun Miro valitti oven suussa joten heitti pensselit koppaansa ja pesi kätensä.

Hollyn pestessä pensseleitä Miro asteli huoneeseen.

Kuivattuaan kädet pyyhkeeseen Holly asteli ärtyneenä Miron luokse.

-Mikä sun ongelmasi on? Holly tiuskaisi.

-Vai ongelma. No tämä kaikki. Voisimmeko me edes vähän viettää aikaa perheen kesken kun minä kerta otin vapaa päivän, Miro vastasi äkäisenä.

-Tiedätkö mitä? Minullakin on työni. Se ei ehkä ole samanlaista kuin sinulla, mutta työtä sekin on.

-Miksi sinun täytyy tehdä sitä nyt kun minä olen kotona? Emme näe toisiamme muutenkaan kuin iltaisin koska työmääräni on lisääntynyt ja joudun viettämään melkein kaiken ajan hotellilla, Miro sanoi otsa kurtussa.

-Miten sinä kuvittelet, että minä ehdin tehdä töitä muuten kuin silloin kun sinä olet kotona? Lapset vievät kaiken aikani ja minulla on kauheasti toimeksiantoja, Holly vuodatti.

-Eli minä otin vapaa päivän sen takia, että sinä voit tehdä töitä?

-En minä ajatellut kokopäivää maalata. Vain pari tuntia, Holly murahti.

-Selvä sitten. Pitäisikö meidän hommata lastenhoitaja? Miro kysyi edelleen vihaisena.

-Ei siinä olisi mitään järkeä nyt, Holly vastasi.

-Miksei muka? Miro tuhahti.

Holly empi hetken.

-Koska olen taas raskaana.

Sanat kajahtivat suoraan Miron päähän ja hän ei osannut sanoa mitään. Hän tömähti vain kovalle penkille istumaan ja oli hiljaa tovin.

-Oletko varma? Miro uskaltaa vihdoin kysyä.

-Täysin varma. Tein testin vähän aikaa sitten, sekä kävin lääkärin tarkastuksessa varmuuden vuoksi.

-No sehän on hienoa sitten, Miro toteaa väsyneenä riitelyyn.

-Niin, Holly sanoo hiljaa.

-Äitii! Mikti huutaa itälle? Meiju kysyy juosten huoneeseen.

Meiju katsoo hetken isää ja kääntää sitten päänsä takaisin äitiin.

-Äiti ja isä vain keskustelee, Holly vastaa ja nostaa Meijun syliin.

-Kuuli huoneeteen kun äiti ja itä huutaa, Meiju sanoo huulet väpättäen.

-Ei mitään hätää kulta. Äidillä ja isällä oli vähän erimielisyyksiä niin kuin sinulla ja Tuukalla joskus, mutta ne selvitetään aina. Eikö niin? Holly puhelee lapselle.

-Niin. Teiän pitää pyytää anteekti kun huutitte toitillenne, Meiju opastaa.

-Tietenkin kulta. Äiti ja isä sopii aina riitansa, joten älä huolehdi, Holly lohduttaa.

Mirokin nousee ylös ja pyyhkii tyttärensä kyyneleitä poskilta.

-Ei hätää pikkuinen, Miro sanoo ja Meiju hymyilee leveästi.

Illalla viimein kaikkien päivän askareitten jälkeen Hollylle ja Mirolle jäi aikaa jutella keskenään.

-No sano nyt jotain, Holly sanoi kun ei kestänyt enää piinaavaa hiljiasuutta.

-No mitä tähän nyt sitten voisi sanoa. Uskomaton juttu, Miro vastasi.

-Uskomaton juttu, et voi olla tosissasi, Holly tiuskaisi.

-No anteeksi jos en ole aivan yhtä innostunut kun edellisenä kertana. Tietenkin minä olen iloinen. Tuntuu vaan niin oudolta kun olet nyt raskaana kun emme ole viime aikoina mitään muuta tehneet kun riidelleet, Miro vuodatti.

-No sinä olet ollut niin paljon poissa ja minä olen saanut olla lasten kanssa vain täällä. Enkä minä halua lasten vahtia jos kerran olen muutenkin kotona, Holly vastasi.

-Niinpä niin, Miro vastasi ja nousi istumaan.

-Sitä paitsi saamme taas kaksoset, Holly pudotti.

Miro nousi seisomaan ja haukkoi henkeään.

-Kaksoset?

-Niin ja vieläpä kaksi poikaa, Holly sanoi sydän takoen.

Holly siirtyi ja käänsi selän Mirolle, mutta Miro käveli Hollyn taakse.

-Holly kerro mitä haluat minun sanovan? Olet selvästi suuttunut, Miro sanoi.

-Anna olla, Holly sanoi ja kohautti olkapäitään.

Miro tarttui Hollyä ranteista ja veti tytön itseään vasten.

-Enkä anna, kerro nyt, Miro sanoi ja suuteli vaimoaan.

-Miro haluatko sinä näitä lapsia?

-Tietenkin, miksi edes kysyt?

Holly laski katseensa alas ja antoi kyynelien valua pitkin poskiaan.

-Niinkuin sanoit. Me emme nykyään muuta tee kuin riitele, Holly vastasi ja tunsi okennuksen maun suussaan.

Miro ei ehtinyt vastata mitään kun Holly jo kipitti pois ja löi oven kiinni perässään.

Holly ehti juuri ajoissa vessään ja tyhjensi vatsansa pönttöön.

Riitely ei sopinut hänelle tässä tilassa. Hänen tunteensa olivat liian pinnassa ja pienikin järkytys laittoi hänen vatsansa aivan sekaisin.

Hollyn pestessä hampaita vessan ovi kävi ja Miro astui sisään.

Miro katseli hiljaa Hollya kun tämä pesi hampaitaan.

-Holly en tarkoittanut loukata, Miro aloitti.

-Tämä tuli vain niin yllättäen. Kyllä sinä tiedät, että minä rakastan meidän lapsiamme, Miro selitti.

-Kyllä minä sen tiedän, Holly vastasi.

Miro veti Hollyn syleilyynsä.

-Minä rakastan myös lasteni äitiä erittäin paljon, Miro tunnusti.

-Höpsö, Holly mumisi silmät kyynelissä.

Miro kävi Saran kanssa työkeskustelua hotellin ravintolassa.

-Haluaisitko sinä jatkaa täällä töissä? Miro kysyi Saralta kun Saran määräaikainen sopimus oli loppumassa.

-Se olisi minusta oikein mukavaa. Täällä on ollut mukavaa olla töissä, Sara vastasi.

-Se on mukava kuulla, Miro vastasi.

-Tässä olisi uusi työsopimus. Lukaiseppa läpi ja katso ovatko kaikki tiedot oikeat, Miro sanoi ja ojensi sopimuksen.

-Hyvältä näyttää, Sara sanoi ja kavoi kynänsä. Sitten he allekirjoittivat sopimuksen.

-No se työasioista. Emme ole jutelleet pitkään aikaan mitä kuuluu? Sara kysyy ja katsoo Miroon.

-Kiitos oikein hyvää. Holly on taas raskaana joten perheenlisäystä tiedossa, Miro vastaa hymyillen.

-Ai. No sehän kiva, Sara sanoo hiukan happamasti, mutta peittää sen ja hymyilee leveästi. Onneksi olkoon sitten. En tiennyt, että teillä edes on jo lapsia, Sara jatkaa.

-Joo. Meillä on kaksoset ja tulossa on toiset kaksoset, Miro naurahtaa.

-Oho, Sara hämmästelee.

-Mutta lupasin vielä tavata Manun joten nähdään taas, Miro sanoo ja poistuu,

-Tein Saran kanssa uuden sopimuksen, Miro kertoo Manulle yläkerrassa.

-Hieno juttu. Eipähän tarvitse etsiä uutta työntekijää, Manu vastaa.

-No miten teillä menee? Manu kysyy.

-No nyt menee vähän paremmin. Holly on taas raskaana ja odottaa kaksospoikia, Miro kertoo.

-No huh huh, Manu naurahtaa.

-Sanoppa muuta.

-Heitetäänkö pari erää tikkaa? Manu kysyy.

-Mikäs siinä. Sen jälkeen minun on kyllä mentävä kotiin, Miro vastaa.

Kuukaudet kuluivat ja Hollyn vatsa kasvoi kasvamistaan. Kaksoset olivat jo sen verran isoja ettei heitä tarvinut vahtia ihan koko ajan joten Holly ehti syventyä maalamiseenkin.

Toki hän varasi lapsilleenkin aikaa.

Tuukka ja Meiju alkoivat olla nyt siinä iässä, että sisarus riidat astuivat esiin.

Tuukka tykkäsi mennä rikkomaan siskonsa nukkeleikit. Tai oikeastaan nuket.

-Lopeta, anna se tänne! Meiju huusi veljelleen joka hakkasi barbie nukkea lattiaa vasten.

-Empäs anna, Tuukka vastasi.

-ÄITIII!!! Meiju kajautti ilmaan.

-No mikä täällä on nyt hätänä? Holly kysyi kun kiirehti lastensa huoneeseen.

-Tuukka rikkoo mun nuket, Meiju nyyhkytti.

-Noh, noh. Älä itke pikkuinen, Holly lohdutti tytärtään.

-En ole pikkuinen, Meiju mutisi.

-Tuukka, päästä irti, Holly komensi.

-Mutta äiti.

-Nyt heti! Holly sanoi napakasti.

Tuukka katsoi siskoaan ja irvisti.

-Kantelupukki.

Meiju purskahti taas itkuun.

-Älä itke. Ostetaan uudet nuket, Holly lupasi.

-Joo, Meiju nyyhkytti.

Holly laski Meijun leikkimään takaisin, mutta kaappasi vastustelevan pojan syliinsä.

-Ei saa pilata siskon leikkejä, eikä hajoittaa leluja, Holly torui.

Tuukka katsoi nolona äitiään.

-Anteeksi, poika mutisi.

Illalla kun Miro pääsi töistä he istuivat kaikki keskustelemaan lasten huoneeseen.

-Meillä on teille vähän kerrottavaa, Miro aloitti.

Lapset loivat hämmentyneen katseen toisiinsa, mutteivat sanoneet mitään.

-Te saatte kaksi pikkuveljeä, Miro kertoi.

-Minä en halua enää yhtään enempää veljiä, Meiju sanoi ja mutristi suutaan.

Holly ja Miro katsoivat toisiaan ja hymyilivät.

-Saat silti, Holly sanoi ja katsoi tytärtään.

-Äiti, missä ne ovat nyt? Tuukka kysyi.

Miro katsoi hämmentyneenä poikaansa kun ei osannut odottaa kysymystä.

Miro ja Holly nousivat seisomaan ja Miro laski kämmenensä Hollyn vatsalle.

-He ovat täällä, Miro vastasi.

-Miten ne sinne joutuivat? Meiju ihmetteli.

-Saat tietää isompana, Miro naurahti ja nosti Meijun syliinsä.

-Isä ei saa, Meiju kikatti kun Miro kutitti.

-Isä, miksen saa pikkusiskoja? Meiju kysyi.

-Tälläisiä asioita ei voi itse päättää, Miro selitti.

-Miksei?

-Se vain menee niin, Miro yritti vastata parhaansa mukaan.

-Höpsö olet, Miro sanoi ja pyöritti Meijua ympäri huonetta.

-Mitä mietit kulta? Olet ollut pitkään hiljaa, Holly kysyi Tuukalta.

-En mitään, poika vastasi vaisusti.

-Sehän meni ihan hyvin vai mitä? Holly kysyi Mirolta kun he olivat peitelleet lapset.

-Joo. En osannut kyllä odottaa sellaisia kysymyksiä, Miro vastasi.

-Sinulla onneksi oli vastaukset valmiina, Holly naurahti ja suikkasi suukon Mirolle.

-Mennäänkö hetkeksi ulos? Miro kysyi.

-Mennään vaan, Holly vastasi ja hymyili leveästi.

-Emme ole tehneet tätä pitkään aikaan, Holly huokaisi.

-Viimeksi silloin kun olit raskaana, Miro muisteli.

-Niin, silloin vasta opettelimme tuntemaan toisiamme. Siitä on niin pitkä aika. Olimme ihan lapsia vasta silloin, Holly vastasi.

Seuraavana iltana Meiju ja Tuukka leikkivät sulassa sovussa.

-En halua pikkuveljiä, Meiju valitti veljelleen.

-Ei tänne meidän huoneeseen mahdu ainakaan enää yhtään sänkyä, Tuukka vastasi.

Hetken leikittyään väsyneet lapset nojailivat toisiinsa.

-Mieti nyt. Uudet veljet vievät kaikki sinun leikkiautosi, Meiju selitti Tuukalle.

-En anna niitä, Tuukka vastasi.

-Ei ne kysy lupaa.

-Mutta nehän on vauvoja, Tuukka totesi.

-Niin kait. No sitten ne huutaa ja kuolaa, Meiju vastasi.

Miron tullessa lasten huoneeseen häntä odotti ennennäkemätön näky. Kaksoset nojailivat toisiinsa mietteisen oloisina ja Meijulla oli jo silmät kiinni.