21. Ymmäryksen puutetta

***Miro kertoo***      

Oli kulunut viikko siitä kamalasta episodista. Holly vältteli minua. Hotellilla näin häntä vain vilaukselta.               

-Oletko jutellut jo Hollyn kanssa? Manu kysyi.

-En, hän välttelee minua.

-Mitä Hollyn ja Saran välillä oikein tapahtui? Eivät hän he edes tunne toisiaan, Manu ihmetteli.

 -Senkun osaisin sanoa. En ymmärrä mikä heille tuli? Luulen kyllä, että Sara aloitti sen, pohdin.

 -Mitä jos menisit käymään Hollyn luona? Manu ehdotti.

-Heillä kotonako?

-Niin. Mihinkäs hän siellä piiloutuisi?

-Taidat olla oikeassa.

 Holly makasi levottomana sängyllään. Kaikenlaiset ajatukset risteilivät hänen päässään. Hotellilla oli inhottavaa olla töissä. Miro koitti kokoajan juttusille. Holly yritti vältellä minkä ehti. Hänellä ei olisi mitään sanottavaa. 

-Äh, Holly tuhahti ääneen.

Miksi hän mietti Miroa? Sillä ei ollut mitään merkitystä mitä tapahtui. Kesän loputtua hän palaisi taas tuttuun arkeen sisäoppilaitokseen.

Ja Miro saisi taas mielin määrin iskeä kaupungin tyttöjä.

 Raikas tuuli puhalsi vasten kasvojani kun kävelin Hollyn isän talon luokse.

En jaksanut odottaa enää hetkeäkään. Minun pitää puhua Hollyn kanssa tänään. Ei, vaan NYT!

Miksi tällä on minulle niin paljon merkitystä?

Holly saa ajatella minusta mitä haluaa.

 -Hei, sanoin kovaan ääneen kun astuin Hollyn huoneeseen.

Holly säpsähti ja sulki television.

 -Sinä! Mitä teet täällä ja miten pääsit sisään?

 -Isäsi päästi minut sisään ja ohjasi tänne. Meidän täytyy puhua, ilmoitin.

 -EI,EI,EI! Holly parahti.

 -Miksi muka ei? Miksi välttelet minua?

-Koska en halua nähdä sinua. Enkä varsinkaan jutella kanssasi siitä illasta, Holly sanoi tiuskaisten.

 -Miksi? Mitä minä muka tein?

-Onko sinusta viisasta suudella minua sinun tyttöystäväsi nähden?

-Ei Sara ole minun tyttöystäväni! Väittikö hän niin?

-Ei aivan niillä sanoilla. Hän sanoi, että olet hänen, Holly sanoi ja en voinnut uskoa kuulemaani.

-No en ole. Sekö on ainoa ongelma? kysyin ihmetellen. Oliko tässä nyt kyse siitä, että Holly luulee minun seurustelevan Saran kanssa? Käsittämätöntä.

 -Ei. Vaan se, että luulet olevasi joku maailman omistaja! Holly sanoi tiuskaisten.

-Miten niin?

-Luulet voivasi tehdä mitä vaan!

-Miten niin? kysyin hieman näreissäni.

-No sekin kun suutelit minua!

-Oletko vihainen siitä?

-Siitä mitä sanoit sen jälkeen. Holly melkein kuiskasi nolona.

-Mitä minä muka sanoin? olin aivan ulkona. Mistä tässä on kyse?!?

-Kun kysyit niin ylimieliseti oliko se ensisuudelmani! Holly jo kiljui.

Voi hyvänen aika, ajattelin.

Vetäisin Hollyn tiukasti syliini ja painoin huuleni hänen huulilleen. Ne olivat niin pehmeät. 

 -No oliko se sinun ensisuudelmasi silloin?

-No oli! Holly sanoi silmät kiiluen.

-En tarkoittanut sitä kysymystä pahalla. Halusin vain tietää, sanoin.

 -Miro miksi teet tämän minulle?

-Minkä?

-TÄMÄN! Olen ihan sekaisin. Saat minut tuntemaan itseni hölmöksi, Holly selitti.

-Ei sinun tarvitse pitää itseäsi hölmönä. Minä pidän sinusta juuri tuollaisena, sanoin posket kuumottaen.

-Miro mene pois. Tässä ei ole mitään järkeä. Minä lähden kuitenkin pian taas pois.

-Onko tuo ainut mitä aiot sanoa minulle? kysyin loukkaantuneena.

-Kyllä, Holly sanoi hiljaa.

Vetäydyin nopeasti irti Hollystä.

-Olin typerä kun tulin tänne. Anna anteeksi, jätän sinut tästä eteenpäin rauhaan, sanoin ja kävelin pois.

Sellainen tämä osa! ;)