26. Vanhemmuutta

 Arki vauvojen kanssa lähti sujumaan hyvin. Miro oli ottanut töistä lisää vapaata, että pystyi auttamaan Hollya kaksosten hoidossa.

Iltaisin kaksosten nukkuessa pariskunta käpertyi sohvalle katsomaan elokuvia.

 Kesken elokuvan Meiju parahti itkuun.

-Minä menen, Holly sanoi ja nousi sohvalta.

-No kukas se täällä itkee? Holly puheli käärölle. 

 -Älä itke , ettei veikka herää, Holly kuiski ja suukotti pientä tyttöään.

 Tälläisinä hetkinä Miro tunsi itsensä maailman onnellisimmaksi mieheksi. Hänen huulensa kaartuivat hymyyn kun hän katseli miten Holly hoiti heidän lapsiaan.

 Hän ei olisi viisitoista kesäisenä poikana osannut arvatakkaan, että vanhemmuus voisi olla sitä mitä hän eniten tarvitsi.

Tai mitäköhän hän olisi silloin kahdeksan vuotiaana pikku poikana sanonut jos hänelle olisi kerrottu, että hän saisi lapsia Hollyn kanssa.

-Kuule eikö sinun olisi jo aika palata töihin? Holly ehdotti Mirolle varovasti.

-Kyllä se Manu siellä isän kanssa vielä pärjää. En halua jättää sinua yksin kaksosten kanssa, Miro vastasi taas niinkuin ennenkin kun Holly oli ehdottanut Miron töihin menoa.

-Mutta eikö Manu joudu tekemään paljon enemmän töitä kun sinä olet täällä?

-Ehkä, mutta voinhan minä niitä töitä tehdä täällä kotonakin. Onhan minulla tietokone täälläkin, Miro jatkoi.

Sitten kuului pieni inahdus, Tuukka oli hereillä.

-Mieti nyt, et sinä ehdi kaksosia samaan aikaa hoitamaan, Miro sanoi ja nousi katsomaan Tuukkaa.

Tosi asia oli se, että Miro ei olisi halunnut jättää yhtäkään kaksosten kasvuvaihetta välistä.

-Kukas se siellä ääntelehtii?

-Isä on tässä.

-Mennään syöttämään lapset, Holly sanoi ja luovutti työ keskustelun. Olihan hänestä mukavaa kun Miro oli kotona, mutta ei ollut oikein Manua ja Juusoa kohtaan, että kaikki Miron työt kasaantuivat. Varsinkin kun hänellä itsellään oli aikaa hoitaa kaksosia kotona sillä välin kun Miro kävisi töissä.

-Mennään vaan, Miro vastasi ja hymyili pienelle Tuukalle, joka katseli häntä suurilla silmillään.

-Miten sinä tämänkin hoitaisit ilman minua? Miro jatkoi aiempaa keskustelua.

-No syöttäisin kaksoset eri aikaan. Kyllä minä pärjäisin,  Holly vastasi napakasti.

Iltavellin jälkeen he kävivät laskemassa lapset omiin sänkyihinsä ja siirtyivät itsekkin iltatoimiin.

-Ihanaa päästä nukkumaan, Holly sanoi haukotellen.

-Niin on. Toivottavasti lapset nukkuvat koko yön rauhallisesti eivätkä herää tänä yönä joka toinen tunti, Miro virkkoi.

-Mitä jos tehdään niin, että minä menen huomenna illaksi töihin ja katsotaan miten pärjäät yksin kaksosten kanssa, Miro myöntyi.

-Kuulostaa kohtuulliselta. Saat nähdä, että kyllä minä pärjään.

-Nyt käydään kyllä nukkumaan. Hyvää yötä, Holly sanoi ja suukotti Miroa.

-Mm. Hyvää yötä, Miro mumisi tyytyväisenä.

 Miron ollessa töissä Holly pärjäsi kohtalaisen hyvin lasten kanssa. Toki hän ei ehtinyt istahtaa melkein ollenkaan, mutta lapset hän sai hoidetuksi ja se oli pääasia.

 Hollya hymyilytti kun hän katseli jokeltelevaa Tuukkaa.

 Ensin iltsvelli.

 Ja sitten vähän hellyyttä.

 -Sitten on siskon vuoro, Holly sanoi Tuukalle ja laski tämän vuoteeseen.

-Onko äidin prinsessa täällä?

 -Nukuitkin pitkät unet, Holly leperteli tytölle.

 -Isänkin pitäisi kohta tulla töistä takaisin, mutta eihän sinulla ikävä vielä ole voinut tulla kun äiti on pärjännyt niin hyvin.

 -Vai mitä pikkuinen?

 Meiju väänsi pienelle suullensa ensimmäisen hymyn. Hollyn sydän oli pakahtua onnellisuudesta.

 -Äiti rakastaa teitä pikkuisia niin kovin paljon.

 *Moiskis* Holly suukotti Meijua.

Sitten hän istahti ja kuunteli tuhisevia lapsiaan.

 Sitten ovi kävi ja Miro astui sisään.

-Tulitkin jo töistä, Holly sanoi hymyissä suin.

-Mikään ei olisi saanut minua pysymään siellä kauempaa, Miro vastasi iloisesti.

 -Isällä oli niin ikävä teitä, Miro sanoi ja kaappasi Tuukan syliinsä.

 -Etkai sinä nyt herättänyt häntä? Holly torui.

 -En, siellä hän silmät auki katseli ympärilleen, Miro vastasi.

-No miten sujui? Miro jatkoi.

-Oikein hyvin. Kiirettä piti, mutta minä selviydyin, Holly vastasi ylpeänä.

 -Mutta nyt lapset pitää laittaa yöunille, Holly sanoi ja nousi.

 -Arvaa mikä oli ainut asia mitä minä kaipasin tänään? Holly kysyi.

-No? Miro vastasi.

 -Tätä, Holly sanoi ja nappasi Miron kauluksesta suudelmaansa.

-Hyvä, Miro mumisi.

-Vaikka pärjäsitkin niin hyvin minun on harmiksesi kerrottava, että en ole vielä valmis palaamaan töihin. Vaikka sinulla sujuisi täällä hyvin, minä en saa töissä mitään aikaseksi kun ajattelen vain lapsia, Miro sanoi ja virnisti.

-Joopa joo, Holly naurahti.

Tälläinen oli tämä osa:) Pian toivottavasti lisää. Ainut mikä voi hidastaa päivitys tahtia on se, että olen saanut työpaikan :)) Jeee!!!