28. Julkisuutta

***Holly kertoo***

 Lapset kasvoivat hurjaa vauhtia.

 Arki koostui erilaisten taitojen opettelusta. Mistä vaikeinta oli ehdottomasti potalle opetteleminen. 

Meiju ymmärsi jotenkin, että pottaan oli tarpeet tehtävä, mutta Tuukan kanssa oli vaikeuksia.

 Tuukka ja Meiju tulivat onneksi hyvin toimeen keskenään. Heitä oli ilo katsella leikkimässä.

 Mutta lasten kasvaessa kotityötkin lisääntyivät tai kasaantuivat miten sen nyt ottaa.

 Miron ollessa töissä ja lasten päiväunilla sain jynssätä ja kuunata asuntoa.

 Miten tämä asunto olikin päässyt tälläiseen kuntoon?

 Toisaalta me molemmat teimme töitä, joten aikaa ei riittänyt kaikelle. Miro oli töissä hotelilla ja minä maalasin kotona ja olin lasten kanssa.

Olin alkanut saamaan nimeä taidemaailmassa ja se piti minua erityisen kiireisenä. Kotiin piti hankkia uudempia tarvikkeita ja minun piti paljon vierailla eri kaupunkien taidegallerioissa esittelemässä uusia töitäni.

Sellaisina päivinä Miro oli kotona lasten kanssa. Hänkin huomasi äkkiä, että lasten hoito vei paljon voimia töiden lisäksi. Lasten ollessä päiväunilla oli myös Miro untenmailla.

 Arjen hälinän keskellä kerkesimme silti järjestää yhteistä aikaa perheen kesken.

 Se oli meistä erittäin tärkeää suhteemme kannalta. Ettemme töidemme lomassa erkaantuisi toisistamme.

 Erkaantuminen tuntuu kyllä hassulta ajatukselta, koska rakkaudellamme ei tunnu olevan mitään rajaa.

 En voi edes ymmärtää kuinka onnellinen olen. Miten olen saanut tämän kaiken? Ajattelen sitä aina kun saan pitää sylissäni lapsiani.

 Minun sydäntäni lämmittää huomata, että Miro rakastaa lapsiamme aivan yhtä paljon kuin minäkin.

 Se on ihmeellistä, koska nykymaailmassa melkein kukaan parikymppinen mies ei haaveile isyydestä.

 Mutta Miron kasvoilta huomaa isyyden tuoman onnellisuuden varsinkin silloin kun pikkuinen ärripussi Meiju laskee päänsä isänsä olkaa vasten.

 Viime aikoina kaksosten luonteenpiirteet ovat alkaneet erottua.

 Meiju on vähän kapinallinen. 

 Ei ole päivää, ettei pikkuneiti kiukuttelisi jostain.

 Toisinkuin Tuukka.

 Tuukka on hiljainen ja kiltti lapsi. 

 Tuukka on tullut ehdottomasti isäänsä luonteeltaan.

Nyt kun olin saavuttanut nimeä taiteilijana niin pidin ison näyttelyn tauluistani Appaloosa Plainsin taidegalleriassa.

 Ilta oli todella kiireinen. Minua haastateltiin ja valokuvattiin koko näyttelyn ajan.

 Näyttelyn avajaisten jälkeen kävin laittamassa väsyneet lapset sänkyyn ja raahauduin olohuoneeseen.

Kirosin kun jalkani osui lasten leluihin.

 -Täällä on taas kaikki tavarat ihan levällään, valitin.

-Tule kulta tänne istumaan, katsotaan vähän aikaa telkkaria ja mennään sitten nukkumaan, Miro vastasi.

Hämmästyksestä sekaisena katsoimme viihdeuutisia, joissa näyttelyni oli päätynyt telkkariin ja minun haastatteluni. 

Oli outoa nähdä oma naama telkkarissa. Vaikka olisihan minun pitänyt arvata tämä kun olimmehan me Miron kanssa aika tunnettuja. Tähän mennessä kasvomme olivat lähinnä näkyneet vain lehtien sivuilla, mutta telkkarissa! Se oli jotain uutta.

 Valitettavasti telkkariin ei päätynyt vain näyttelyn haastattelut. Paparazzit olivat ilmeisesti olleet koko illan perässäni sillä telkkariin oli päätynyt myös otos jossa minä ja Miro suutelemme ja siinä meidän suhdettamme puidaan aika lailla. Uutisjuontaja toteaa, että taidan olla paparazzien uusi kohde.

 -Oho, Miro toteaa.

-Oho, kamalaa! huudahdan.

 -No ei tuo nyt niin hirveä kuva ole, Miro sanoo rauhoittaen.

-Kuva, tuohan on video. Luuletko, että tuo on hyvää mainosta hotellille tai uralleni taiteilijana. En tahdo olla mikään iltalehti tähti, tuhahdan.

 -Ihmiset unohtavat nopeasti tälläiset, älä murhedi, Miro sanoo.

-Ehkä. Kaikki on hyvin niin kauan kun en näe lasteni kuvia lehdissä, sanon.

 -No se voi tapahtua aika hyvällä todennäköisyydellä nyt kun sinäkin olet alkanut saamaan julkisuutta minun lisäkseni. Mutta älä huolehdi siitä, Miro sanoo.

 -Niinkait sitten, sanon ja vastaan Miron suudelmaan.

 Aamulla Miron mentyä töihin menen väsyneenä hakemaan päivän lehden.

 Koko lehti on täynnä roskaa, jossa repostellaan minun ja Miron suhteella. Olen automaattisesti taas pahalla päällä.

 Rupean keräämään leluja lattialta ennen lasten heräämistä.

 Tälläistäkö se nyt tulee olemaan, että paparazzit juoksevat perässämme. Tuntuu, että ennenkuin rupesin saamaan nimeä taiteilijana kukaan ei ollut kiinnostunut minusta.

 Häidemme jälkeen lehdissä oli muutama juttu Mirosta ja minusta jossa ihmeteltiin Max Whiten tyttären pojan nopeaa avioitumista.

 Siihen se sitten oli jäänytkin. Mutta nyt se vasta alkaisi.

 -Noniin herästys kulta. Kello on jo yhdeksän, herättelen Tuukkaa joka nukkuu sikeässä unessa vielä.

 Kiltisti pikku poika räpyttelee sängyssä silmiään ja ojentaa pikkuruisia käsiään minua kohti.

 Meiju puolestaan on äkäinen herätyksestä ja katsoo otsa rypyssä minua.

 -Huomenta kulta, nukuitko hyvin? lepertelen tytölle.

 Aamupalan jälkeen harjoittelemme Meijun kanssa kävelyä. Tyttö hoipertelee minua kohti hymyissä suin.

 -Hienosti kävelty! sanon ja hypytän tyttöä polvelani.

Meiju kikattaa innoissaan.

 Niinkuin osasin arvatakkin Miro saa nykyään koko ajan olla hätistelemässä paparazzeja oveltamme.

 -Häivy täältä, nyt heti! Tämä on yksityisaluetta, Miro komentaa.

 Nyrpeänä paparazzimies kävelee pois pihaltamme.

Tämän kertainen osa käsitteli vain perheen arkea. Lupaan, että kaikki osat eivät tule olemaan tälläisiä :D Mutta idea varasto on tällä hetkellä vähän tyhjä ja halusin julkasta uuden osan nyt viikonloppuna kun arkena työt odottaa taas!