tiistai 21. elokuuta 2012

16. Tulevaisuuden suunnitelmia

 Max koputti oveen, mutta kukaan ei avannut, joten hän astui vain taloon sisään.
-Huhuu! Onko täällä ketään? Max huuteli ympärilleen.
 Pian juoksu askelia rupesi kuulumaan kauempaa. Ensiksi ilmaantui Miro oven suuhun.
 Mutta heti perään ilmaantui Manukin.
-Pappa! Molemmat pojat huudahtivat samaan aikaan.
 Sitten alkoi kamala puhetulva. Molemmat pojat puhuivat suuvaahdossa samaan aikaan.
-Isä? Oletko se sinä? Anette huusi kauempaa ja juoksi eteiseen.
 -Ihanaa nähdä sinua. Siitä on todella pitkä aika, Anette sanoi ja halasi isäänsä.
-Niin on, Max vastasi.
-Mikä sinut tänne toi? Anette kysyi.
-Minulla on asiaa sinulle ja Juusolle, Max vastasi.
 -Katso pappa, tässä on uusi huoneeni.
-Sehän hieno ja iso.
-Sain sen kun aloitin koulun viime vuonna, Miro selitti myöhemmin papalleen.
 -Jäätkö sinä yöksi? Voisit nukkua täällä minun huoneessani?
-Valitettavasti en voi jäädä yöksi, minun pitkää mennä kotiin mummin luokse, Max selitti Mirolle.
 Poikien leikkiessä keskenään aikuiset siirtyivät ulos juttelemaan.
 -Ymmärsinkö oikein? Pojat kun täyttävät kahdeksantoista haluat siirtää hotellin omistuksen heille puoliksi? Anette kysyi epäuskoisesti.
 -Kyllä. Sitten kun minusta aika jättää he perivät koko hotelliketjun. Siihen asti he saavat harjoitella Appaloosa Plainsin tuottavimman hotellin hoitamisesta, Max vastasi.
-Siinähän on kauhea vastuu. En usko, että he vielä kahdeksantoista vuotiaana pystyvät siihen, Juuso sanoi väliin.
-Kyllä pystyvät. Sitten kun pojat siirtyvät ylä-asteelle he saavat tulla lomisin töihin hotellille ja joskus koulun jälkeen. Minä aion itse perehdyttää heidät, Max sanoi.
-Vai niin, Anette tuumasi.
 Pitkän keskustelun jälkeen he siirtyivät kaikki keittiöön juttelemaan keskenään. Max ilmoitti pojille suunnitelmastaan.
Molemmat pojat eivät oikein ymmärtäneet miten hotellit liittyivät heihin. Miro oli ilmoittanut, että haluaisi mieluummin jalkapalloilijaksi, mutta Max oli sanonut, että hotellin omistajana hänen elämänsä olisi paljon antoisampaa.
Anette oli miettinyt, että mitenlie?
 -Minä en ymmärrä miksi Miro sai isomman huoneen? Manu juputti kun Miro kehuskeli oikeuksillaan isoveljenä.
 -Tietenkin siksi, että minä olen vanhempi, Miro vastasi nokkavasti.
-Noh, noh pojat, Anette nuhteli.
 -Harmi kun et voi jäädä yöksi, Anette sanoi.
-Niin, mutta äiti on kuumeessa. En voi jättää häntä yksin, Max selitti.
 -Niin, sano paljon terveisiä hänelle.
-Sanon, hän ilahtuu kun vien hänelle poikien uudet koulukuvat, Max sanoi.
 -Toivottavasti näemme pian, Anette sanoi ja halasi isäänsä tiukasti.
 Seuraavana päivänä töistä tullessaan Juuso meni juttelemaan vaimonsa kanssa.
-Kävisikö, että yhden työtoverini lapsi tulisi meille pariksi yöksi? Työtoverini on liikematkalla ja hänen tyttärensä opiskelee sisäoppilaitoksessa Twinbrookissa ja tyttö on tulossa kortiin pariksi viikoksi ja työtoverini ei haluaisi pitkittää tytön oloa koulussa kun hän on siellä melkein ympärivuoden, Juuso selitti.
-Tietenkin tyttö voi tulla meille. Onhan hänellä seuraakin täällä, Anette vastasi hymyillen.
 -Tässä on Holly. Hän on meillä paripäivää kylässä. Tässä ovat poikani Miro ja Manu ja vaimoni Anette, Juuso esitteli.
 -Saat nukkua täällä Miron huoneessa, Anette selitti Hollylle kun he olivat kantaneet Hollyn tavarat yläkertaan.
 -Mutta äiti, enhän minä voi tytön kanssa nukkua, Miro tuskasteli.
 -Mitä sinä nyt höpötät? Tietenkin voit. Teemme pedin Hollylle lattialle, Anette selitti.
 Holly kuunteli epätoivoissaan äidin ja pojan keskustelua. Tästä tulisi pitkät paripäivää, jos Miro oli tyttöbakteereja kammoava poika. Holly ei ollut tottunut tälläiseen perhe-elämään vaikka oli samanikäinen kuin Miro. Holly oli asunut sisäoppilaitoksessa jo pitkään.
 -Ole Miro huoleti ei kukaan kavereistasi saa tietää. Minähän asun todella kaukana täältä, Holly sanoi Mirolle, joka irvisti vain takaisin.
 Iltapalan jälkeen Holly katseli kun Miro ja Manu tuskailivat läksyjen parissa.
 -Enkö voisi auttaa sinua. Olen todella hyvä matematiikassa, Holly kysyi Mirolta.
-Kyllä minä itsekkin osaan, Miro tuhahti.
-Pelkäätkö, että tyttö on sinua parempi? Holly kysyi.
-No en!
-Miro mikset anna Hollyn auttaa, et saa kuiteskaan läksyjäsi tehtyä moneen tuntiin itse kun et osaa matematiikkaa, Manu kysyi.
-Ole hiljaa!
 Läksyjen jälkeen lapset saivat vielä hetken leikkiä keskenään.
 -Minulla on huomenna koulua, saat lainata tavaroitani jos sinulla on tylsää, Miro sanoi ja kömpi sänkyynsä.
 -Kiitos, Holly vastasi vaisusti.
 Holly katseli vielä hetken ympärilleen. Hän luuli, että pääsisi isän luokse, mutta isä olikin jollain tylsällä työmatkalla. Hän ei ikinä tavannut häntä. Hän oli vain aina tylsässä sisäoppilaitoksessa, jossa oli pelkkiä tyttöjä.

 -Minusta Holly oli ihan mukava, Manu totesi kun Anette luki hänelle iltasatua.
-Niin on, teidän pitää olla hänelle mukavia.
-Minusta tuntuu, että Miro ei pidä hänestä? Manu totesi.
-Kyllä hän pitää. Kuhan kiukuttelee, Anette sanoi.
 Sitten Manu jo nukahti.
-Hyvää yötä pikkuinen, Anette sanoi ja suukotti Manua.

Kuudestoista osa, kommenttia.

4 kommenttia:

  1. Todella taidokkaasti ja hyvin kirjoitettu osa. Tyttömäinen Holly tuo varmasti vaihtelua perheen arkeen näiksi pariksi päiväksi, kun viipyy talossa. Ehkäpä hän saa jommasta kummasta pojista itselleen ystävän... tai enemmänkin? ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas kommentista. Koitan nyt kuumeisesti miettiä seuraavaa osaa ja mitä keksisin lasten päänmenoksi :D

    VastaaPoista
  3. sanon tän nyt vähä myöhää(etkä varmaan nääkkää tätä), eikä asia sinänsä mua häirihte yhtään, mutta otsikossa taitaa olla pieni kirjotusvirhe? (; mutta pojat ovat ihania ja, kuten mojova sanoi tyttö tuo varmaan kivaa vaihtelua arkeen! rakastan vieläkin ihanista ihaninta anettea, alan pikku hiljaa jo edes sietämään juusoa(jos se oli juuso?), en meinaa siitä oo kauheesti tykkäilly, en kyllä yhtää tiiä syytä.. :/ mutta ihana osa & alanpas lukemaan nuita muita. n__n

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Menihän tässä se kaksi vuotta, että tän kommentin huomasin, mutta huomasimpa kuitenkin. :D Tosin, et varmaankaan tuu huomaamaan, että huomasin tän. :D

      Poista