Arki oli lähtenyt rullaamaan hyvin. Minä ja Juuso olimme lähentyneet toisen lapsen myötä ja Juuso oli alkanut ottaa vakavissaan isän roolinsa.
-Käyn syöttämässä Miron, hoidatko sinä Manun? kysyn.
-Tietenkin, Juuso vastaa.
-Noin pikkumies. Nyt on iltavellin aika, Juuso lepertelee Manulle.
-Sitten syöt nätisti koko puuron, komennan Miroa.
Seuraavana lauantaina lähdemme koko perheen voimin yhdessä puistoon. Hankaluuksiemme jälkeen päätimme tehdä yhteisiä retkiä silloin tällöin.
***Juuso kertojana***
-Ei voi olla totta, Oletko sinä Juuso? kuulen äänen viereltäni.
-Ei voi olla totta. Teemu? kysyn.
-Siitä on tosi pitkä aika, sinusta on näemmä tullut isä. Olen hämmästynyt, Teemu sanoo.
-Joo, on näitä kaksin kappalein. Tuolla on Anette ja esikoiseni Miro, viitteilöin.
-Anette? Ei voi olla totta. Onko hän lastesi äiti? Teemu haukkoo henkeään.
-Heh, joo olemme naimisissa, vastaan.
Tuntuu oudolta puhua Teemun kanssa. Olimme samalla luokalla Teemun kanssa ja yhdessä Teemu, minä ja Anette teimme kaikenlaisia kolttosia toisille.
-No ohhoh. Kaikista kavereistani oletin sinun olevan viimeinen, joka perustaa perheen. Ja vielä Anette, kyllä on uskomatonta.
-Niin ajattelin minäkin Miron syntymään asti. Tule mennään katsomaan Anettea, hän varmasti haluaa nähdä sinut, sanon.
Tulemme Aneten luokse, joka käy taistoa Miron kanssa. Miro ei suostuisi millään lähtemään vekottimesta pois.
-No mitäs kiukuttelet? Nyt pitäisi lähteä kotiin, Anette puhuu Mirolle, joka mököttää.
Anette nostaa vihaisen pojan vekottimesta enempiä kyselemättä ja poika vikisee.
-Kato kuka täällä on, sanon.
Aneten katse pysähtyy.
-Hyvänenaika, Teemu?
-Siitä on pitkä aika, eikö? Teemu kysyy.
-No on! Ikuisuus, Anette huokaa.
-Mitä sinulle kuuluu? Anette kysyy.
-Opiskelen poliisiksi, Teemu vastaa.
-Sehän on hienoa, sanon.
-Haluatko tulla käymään meillä? Anette kysyy.
-Se olisi mukavaa, Teemu vastaa ja hymyilee.
-Teillä on kyllä iso asunto, Teemu ihmettelee.
-Niin on. Isäni osti tämän meille, Anette kertoo.
Kun olemme laittaneet pojat nukkumaan istuimme ruokapöydän ääreen juttelemaan.
-Etkös sinä Juuso lähtenyt sinne Bridgeporttiin lukion jälkeen? Teemu kysyy.
-Joo, olinhan minä siellä vähän aikaa. Mutta sittenkun Anette rupesi odottamaan Miroa tulin takaisin, vastaan.
-On se jännä, että olette nyt naimisissa ja teillä on lapsia kun silloin aina teineinä väititte, että olette vain kavereita, Teemu nauraa.
-Joskus se oikea löytyy aivan nenänsä edestä, vastaan.
Anette muuttuu aivan punaiseksi.
-Se meistä, mutta etkös sinä ollut Elviiran kanssa yhdessä? Anette utelee.
-Oltiinhan me, mutta erottiin kun en mennytkään samaan lukioon.
Ruuan jälkeen Anette siivoaa tiskit ja me menemme takapihalle kahville Teemun kanssa.
-On kyllä mukava nähdä oikeasti pitkästä aikaa, sanon.
-Niin totisesti on. Miten teillä menee Aneten kanssa? Olet muuttunut, tai siis sinusta on tullut aikuinen, Teemu naurahtaa.
-Tässä menossa on pakko ollut vähän aikuistua. Nyt meillä menee ihan hyvin, mutta voin sanoa, että aikamoista vuoristorataa tämä on ollut. Voin kertoa, etten ollut innoissani kun sain kuulla lapsista, kerron ystävälleni.
-No uskon. Olisin kauhuissani jos minulle kerrottaisiin, että olen isä. Olet kantanut kyllä vastuusi, Teemu sanoo.
Parin tunnin päästä Teemu on tekemässä lähtöä.
-Oli mukava nähdä sinua, sanon.
-Niin oli. Meidän pitäisi nähdä useammin, Teemu vastaa.
-Niin pitäisi, myönnän.
***Anette kertoo***
Seuraavana päivänä mietin Teemun tapaamista. Kaikki muut tuttumme opiskelevat vielä ja viettävät vilkasta seuraelämää. Minun päivän kohokohtani on se kun näen Miron ottavan ensimmäisiä askeleitaan.
En vaihtaisi tätä elämää mistään hinnasta. Rakastan lapsiani ja rakastan Juusoa. Minä olen nyt äiti enkä mikään pahainen teini.
Kolmastoista osa, oon ollu ahkera ;)
Todella, todella hyvä osa. Suurta plussaa on se kun näytät nuo kertojanvaihdokset paremmin kuin ennen. Ainakin entisessä tarinassasi (jota seurasin piilolukijana, hyi minua :D) kertoja vaihtui aina yhtäkkiä ja oli vaikeaa selvittää, kuka milloinkin oli kertojana. Mutta nyt olet aina selkeästi kertonut etkä vaihda kertojaa niin usein ja se on hyvä.
VastaaPoistaAnetella on muuten ihana paita tässä osassa! :) Ja hiukset myös. Anetella on muutenkin ollut aivan ihania hiustyylejä. :)
Oli kiva nähdä jotakuta muutakin, vähän sivullisempaa henkilöä pitkästä aikaa. Ja kiva tietää kuinka Anette ja Juuso ovat sopeutuneet rooleihinsa isänä ja äitinä eivätkä edes haluaisi vaihtaa elämäänsä muuhun. Tai no, Juuson puheista nyt oli vähän vaikeaa ottaa selvää, mutta uskoisin, että hänkin nauttii kuitenkin Aneten puolisona ja kahden suloisen pojan isänä olemisesta.
Tykkäsin siis paljon!
Kiitos kommentista, se oli ihana :))))
VastaaPoistaOlen koittanut edistyä tässä kirjoitus puolessa. Olen kyllä aina kirjoitellut jotain, mutta en koskaan niin, että muut lukisivat sitä. Ja nyt kun tämä on yleisesti nähtävissä tekee mieli vähän parantaa lauseenrakenteita :D
Olipas se mukava osa. Ihanaa kun perhe on pysynyt yhdessä. Jotenkin mulla on tunne että perheeseen syntyy vielä lisää lapsukaisia. Anette kuitenkin nauttii äitiydestään.
VastaaPoistaSims kolmosessa on näköjään mahdollisuus työntää lapsia rattaissa. Mullakin on kolmonen tuolla laatikon perällä mutta kone ei jaksa pyörittää näitä molempia. Mutta jatkoa on ilmeisesti tulossa taas piakkoin. Luen nämä osat kyllä vaikka en aina kerkiä kommentoida.
Kiva kun pidit osasta :) Noi rattaat on joo kätevät, mut oli vaikeeta saada Anette ja Juuso samaan suuntaan kävelemään :D
VastaaPoista